Avainsana-arkisto: Triathlon

Tunnelmat ennen kauden 2015 pääkisaa

3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42,2 kilometriä juoksua. Kyseisistä matkoista koostuu täyden matkan triathlon, eli aito ja alkuperäinen IRONMAN-mittainen kilpailu.

Ensi lauantaina pääsen omakohtaisesti kokemaan, miltä kyseinen urakka tuntuu, kun starttaan ensimmäistä kertaa lajin kuninkuusmatkalle. Kisanäyttämönä toimii Finntriathlon Tahko, eli maailman pohjoisin täyden matkan kilpailu.

Tunnelma on kuin lapsena jouluaattoa odottaessa! Eli positiivisella tavalla innostunut, jännittynyt ja malttamaton. Viimeisten viikkojen keventely on auttanut palautumaan kovista treeneistä ja alkukesän lyhyempien kisojen luomasta rasituksesta.

Kesäkuun vatsatauti ja heinäkuun liian tiivis kisakalenteri vetivät sekä fyysisen että henkisen olotilan välillä aika huonoksi. Nyt olo on hyvä. Ylirasituksen oireet ovat väistyneet. Syke on palautunut normaalille tasolle, vatsa toimii oikein ja ruokahalukin on jälleen tavanomaisella tasolla. Myös mieli on erittäin pirteä ja innostunut.

Joroisten puolimatkalta palautuminen kesti kauemmin mitä etukäteen arvioin. Olikin erittäin hyvä päätös jättää viime viikon Hauhon pikakisa väliin ja keskittyä hidasvauhtisempaan treenaamiseen. Oikeastaan vasta viime viikonloppuna, eli kolme viikkoa Joroisten kisan jälkeen meno alkoi vihdoinkin tuntumaan suhteellisen normaalilta.

Mielessäni on paljon muitakin asioita, joissa olen viimeisten kuukausien aikana tehnyt virheitä. En kuitenkaan murehdi niitä, vaan otan harha-askeleista oppia ja korjaan ne ensi vuodeksi. Tämä vuosi on ollut minulle kuitenkin vasta ensimmäinen kunnollinen triathlon-vuosi, joten aloittelijan virheiltä ei ole voinut välttyä.

Mutta käsitellään niitä sitten jossain toisessa blogitekstissä myöhemmin syksyllä. Nyt keskityn nauttimaan siitä tunteesta, kun kesän pääkisa lähestyy ja pääsen ulosmittaamaan koko vuoden työn tuloksen.

Tuntuu epätodelliselta, että siitä on vain kolme vuotta aikaa kun juoksin elämäni ensimmäisen yli viiden kilometrin juoksulenkin. Ja vain kaksi vuotta siitä kun aloitin vesikammoni voittamisen puhaltelemalla kuplia veteen pesuhuoneen lavuaarissa.

Tosi pitkä matka on tultu siihen pisteeseen, että pääsen lauantai-aamuna klo 8:00 ryhmittymään lähtöviivalle 270:n muun triathlonistin kanssa ja aloittamaan koko päivän kestävän urakan.

Vaikka takana on kovia treenejä ja kisoja, niin en osaa etukäteen arvioida sitä kärsimyksen määrää, joka lauantaina viimeistään juoksuosuuden loppupuolella tulee väistämättä vastaan. Siitä syystä en aseta itselleni mitään aikatavoitetta. Pyrin kuitenkin ottamaan uinnin ja etenkin pyöräilyn sen verran kevyesti, että juoksuunkin jäisi voimia, eikä homma menisi ihan kävelyksi.

Kävi Tahkon kisassa sitten miten tahansa, niin jatkan triathlon-harrastustani entistä motivoituneempana. Kisan tulos toimii hyvänä suuntaviitoituksena sille, millaiseksi ensi vuoden harjoitus- ja kilpailusuunnitelma rakentuu.

Vaikka täyden matkan kisa on minulle tässä vaiheessa tosi iso asia, niin se on kuitenkin vasta ihan alkumatka sillä taipaleella, jota olen mielessäni hahmotellut tulevia vuosia varten.

Mutta edetään rauhassa askel kerrallaan ja nautitaan matkasta!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2015

Tavoitteet

Joroisten Finntriathlon, Suomi-triathlonin klassikko. Historiaa takana yli 30 vuotta. Viikonlopun aikana paikalla yhteensä 2000 kilpailijaa ja lukematon määrä katsojia sekä talkooväkeä. Tunnelma pienessä savolaiskunnassa on ainutlaatuinen.

Tein oman triathlon-debyyttini juuri Joroisten puolimatkan kisassa viime kesänä. Silloin tavoittelin lähinnä maaliin asti selviämistä. Onnistuin tavoitteessani, kun saavutin maalilinjan ajassa 5:45.

Tänä vuonna halusin pystyä jo parempaan urheilulliseen suoritukseen. Pelkkä maaliin asti selviäminen ei missään tapauksessa riittänyt.

Jo viime syksynä laskeskelin itselleni sopivan kovat, mutta realistiset aikatavoitteet tämän vuoden Joroisten kisaan. Lähdin tähtäämään kohti seuraavanlaisia tulosparannuksia: uinti 0:45 -> 0:35; pyöräily 2:35 -> 2:30; juoksu 2:15 -> 1:50 ja kokonaisaika 5:45 -> 5:05.

Kunto oli noussut vuoden aikana sen verran hyvin, että kieltämättä annoin itseni välillä leikitellä ajatuksella jopa viiden tunnin alittamisesta. Suljin haaveilut kuitenkin pois mielestäni, sillä triathlon-debyytistäni oli vain vuosi aikaa ja muutenkin olen edelleen aivan alkumatkalla koko kestävyysurheiluharrastukseni kanssa.

Ennakkotunnelmat

Viikkoa ennen Joroisten kisaa kilpailin Teisko Triathlonissa, jossa meno tuntui hyvälle. Kisaa seuraavana päivänä palautumisen sijaan tein aivan liian kovan pyörätreenin. Kun sen lisäksi takana oli viikkoa aiemmin toipilaana tehty rankka Vierumäen kisa, niin kroppa vaipui ilmiselvään ylirasituksen tilaan.

Mietinkin jo, että tuliko kesän toiseksi tärkein kisa pilattua jo etukäteen liian kovalla treenillä ja kisailulla. Pidinkin Joroisia edeltävän viikon treenaamisen osalta korostetun kevyenä ja pyrin keskittymään palautteluun. Homma meni ihan hilkulle, sillä oikeastaan vasta kisaa edeltävänä päivänä olo alkoi tuntumaan suhteellisen normaalilta.

Saavuimme kisapaikalle koko perheen voimin jo aikaisin perjantaina, sillä vaimo osallistui myöhemmin samana iltana käytyyn pikatriathloniin. Triathlon-harrastustaan tänä kesänä aloitellut kauniimpi osapuoli osoittaa edelleen ilmiselviä lahjoja lajiin, sillä sijoitus oli 101:n naisen joukossa hienosti 18.

Itse vietin perjantai-illan kahden tyttäremme kanssa pikakisaa seuraten. Kilpailua katsellessa omakin kisafiilikseni alkoi jo nousta tosi korkealle.

Vaimon kisailun jännittäminen ja sen jälkeen omien varusteiden vieminen vei keskittymiseni sen verran totaalisesti, että unohdin syödä kunnolla. Illalla olikin tosi kova nälkä ja vedin sitten mahan pullolleen vielä kymmenen jälkeen illalla. Ei ehkä ihan oikeaoppinen tankkausstrategia seuraavan päivän kisaa ajatellen.

Aamulla herätessäni huomasin, että jo vuosien ajan epäsäännöllisesti vaivannut alaselän kipeä jumiutuminen oli iskenyt päälle pitkän automatkan jäljiltä. Yritin paria asentoa, jolla yleensä saan alaselän nikamat lonksahtamaan kohdilleen ja kivun helpottamaan. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut – kipu vaan lisääntyi.

Osasin ottaa tilanteen kuitenkin suhteellisen rauhallisesti, sillä yleensä kipu haittaa eniten juoksua. Joten uskottelin itselleni, että uinnin ja pyöräilyn aikana vaiva varmasti helpottaisi.

Olin kisapaikalla hyvän aikaa etukäteen. Pääsin aistimaan mahtavaa fiilistä, kun yli 1500 kilpailijaa teki viimeisiä virityksiä pyöriinsä ja keskittyi alkamaisillaan olevaan monituntiseen koitokseen. Suomen oikukas kesäsääkin kunnioitti kilpailupäivää auringonpaisteella ja jo aamutuimaan yli 20-asteiseksi kohonneella lämpötilalla.

Ennen starttia nautin täysin siemauksin koko kehoa kutittelevasta mukavasta kisakihelmöinnistä. Siinä sekoittuu sopivina annoksina jännitystä, innostuneisuutta, täydellistä mielenrauhaa sekä treenatun kropan malttamattomuutta odottaessaan irti pääsyä. Olen tainnut jäädä koukkuun kyseiseen tunteeseen!

Uinti 1,9 km

Uinnin alussa toteutin taas omaa perversiotani ja asettauduin etukäteen kaikkein ahtaimpaan paikkaan, eli keskelle ja etuosaan. Ensimmäiset sadat metrit olivatkin odotetusti tosi ruuhkaisia. Normaalien lyöntien, potkujen ja päältä uintien lisäksi sain tällä kertaa kokea myös olkapäästä kiinni ja siitä vauhtia –otteen. Ja onnistuipa joku kilpakumppaneista myös sammuttamaan ajanoton omasta Polaristani. Onneksi hoksasin tarkistaa tämän muutaman vedon jälkeen ja napsautin kellon takaisin päälle.

WP_20150718_11_18_28_Pro

Fyysisistä kontakteista huolimatta sain jälleen pidettyä omat hermoni hyvin kurissa ja uintirytmin hyvänä. Teen tätä ihmismyllyyn hakeutumista siis ihan tarkoituksella juurikin siitä syystä, että saisin totutettua itseäni entistä paremmin ahtaassa tilassa uimiseen ja tukahdutettua viimeisetkin vedessä olemiseen liittyvät epävarmuuden tunteet. Ehkäpä seuraavissa kisoissa voisi kuitenkin jo yrittää hakeutua vähän avoimemmalle alueelle, sillä vesipainiin tuhrautuu aina muutamia ylimääräisiä sekunteja.

Jo uinnin alkuvaiheessa huomasin, että alaselän vihlova kipu tuntui edelleen. Pyrin sulkemaan sen pois mielestäni ja uimaan normaalisti. Noin 500 metriä pitkä lähtösuora taittui sutjakasti. Ruuhkaa oli koko ajan ympärillä ja omaa avoimempaa väylää piti jatkuvasti hakea uudestaan.

Käännöksen jälkeen takasuoralla ihmettelin lähes ääneen, että kylläpäs se ruuhka hävisi nopeasti! Hetken avarassa vedessä kauhottuani huomasin, että ei se ruuhka mihinkään ollut kadonnut – minä vain uin 25 metriä ruuhkasta katsottuna vasemmalla puolella. Uiskentelin sitten lähes koko takasuoran n. 10-20 metriä liikaa vasemmalla omassa rauhassani.

Aurinko lämmitti mukavasti mustan kumipuvun selkää ja tyyni vesi tuntui tosi miellyttävältä. Uintikin kulki hyvin. Pidättelin vauhtia jonkin verran, jotta paukut riittäisivät loppuun asti.

Viimeinen kääntöpoiju tuli vastaan nopeasti. Enää loppusuora jäljellä. Lisäsin vähän vauhtia ja lähdin vatkaamaan kohti rantautumiskaarta.

Hetken kroolattuani ihmettelin, että miksi iso porukka ui niin kaukana oikealla – omasta mielestäni ihan väärässä paikassa. Hetken hämmästeltyäni ymmärsin, että se olinkin taas minä itse joka oli ajautunut tosi kauas vasemmalle. Väliä muihin uimareihin oli kymmeniä metrejä.

Yritin useampaan kertaan korjailla suuntaani, mutta aina kun uin muutaman vedon ilman tähystämistä, niin ajauduin uudestaan liikaa vasemmalle.

Yleensä saan avovedessä pidettyä suunnan suhteellisen helposti, mutta nyt uintini oli viettänyt jatkuvasti vasemmalle. Kilpailun jälkeen hoksasin, että tämä taisi johtua kipeästä alaselästäni, joka väänsi kropan lihaksiston epätasapainoon.

Lopulta löysin perille rantautumiskaarelle ja kompuroin ylös rantaan. Vilkaisin kelloani – noin 37 minuuttia. Ihan OK aika – ottaen huomioon, että kiersin aika paljon ylimääräistä lenkkiä. Harmi, ettei varustuksestani löydy uinnin aikaista GPS-mittausta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kokonaisuintimatkani. Tuskin selvisin alle kahdella kilometrillä.

Uintiaika: 0:37 (viime vuonna 0:45)

Kommentit: Uintivauhti oli hyvä, mutta kiersin paljon ylimääräisiä metrejä. Tavoiteaika oli 35 minuuttia, johon olisin hyvin todennäköisesti päässyt ilman suunnistusvirheitä.

T1, ensimmäinen vaihto

En lähtenyt tälläkään kertaa optimoimaan ensimmäisen vaihdon aikaani, vaan puin kaikessa rauhassa sukat ja pyöräilykengät jalkaan jo vaihtoalueella. Sitten pyörän kanssa rannasta mäki ylös ja ratsun selkään.

Vaihtoaika: 4:16 (viime vuonna 3:45)

Pyöräily 90 km

Pyöräily suoritettiin yhtenä edestakaisena lenkkinä Rantasalmelle ja takaisin. Kertoo jotain tapahtuman merkityksestä koko alueelle, että niin pitkän maantieosuuden sulkeminen useaksi tunniksi triathlon-kisan takia on ylipäänsä mahdollista.

Jalat tuntuivat superhyviltä jo ensimmäisistä polkaisuista lähtien. Ajoinkin alussa kovaa vauhtia ja korkeilla sykkeillä. Hyvin pian tajuntaani iskeytyivät kuitenkin muistikuvat viime vuoden kisasta, jolloin poljin itseltäni jalat totaalisesti alta. En missään nimessä halunnut tehdä samaa virhettä, joten aloin rauhoittelemaan vauhtiani.

Noin 20-30 kilometrin kohdalla molemmissa jaloissa tuntui erikoinen kipu/kramppi ihan etureisien alaosassa lähellä polvia. Ajoin seuraavan mäen seisaaltaan ja sitä seuraavan tosi pienellä välityksellä kovalla pyöritysnopeudella. Näin sain annettua lihaksille erilaisia ärsykkeitä. Temppu auttoi ja jalat tuntuivat jälleen mainioilta.

Keli oli täydellinen – aurinkoinen, lämmin ja lähes tyyni. Myös pyöräilyreitti itsessään oli tosi miellyttävä ajaa. Kilometrit rullasivat nopeasti. Hieman ennen kääntöpaikkaa viestikisan pyöräilyosuudella kilpaillut Jussi Veikkanen pyyhälsi ohi. Kova oli ammattilaispyöräilijän vauhti!

Oman ajanottoni kanssa oli ongelmia, joten en tiennyt alkumatkasta vauhtiani, enkä väliaikojani. En myöskään omista wattimittaria, joten ajoin pelkästään sykettä seuraten ja omia tuntemuksiani kuunnellen. Tämä hankaloitti vauhdinjakoa. En uskaltanut kiristää vauhtiani, vaikka jaloissa tuntui hyvältä.

Kääntöpaikka ja 65:n kilometrin huoltopaikka vilahtivat nopeasti. Sykkeet olivat huomattavasti matalammalla kuin viime vuoden kisassa.

70:n kohdalla vatsassani alkoi kurnimaan ja oli kova nälkä, mitä ei kuitenkaan pitäisi kovavauhtisen kisan aikana tapahtua. Lisäksi syke oli tipahtanut lähes PK-alueelle. Vihdoin ymmärsin, että nyt on menty ihan liian hiljaa. Viimeiset 15-20 kilometriä ajoin kovempaa, mutta eihän se enää auttanut. Olin taas kämmännyt Joroisten pyöräilyosuuden! Vuosi sitten ajoin liian kovaa – nyt liian hiljaa.

Positiivista on toki se, että ajoin silti 2 minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten. Eli kunto on noussut mukavasti ja toki menopelikin on vaihtunut nopeampaan.

Peesaamisesta sen verran, että osa porukasta hyötyi pyöräilyajassa jopa 10-15 minuuttia, kun ajoivat sääntöjen vastaisesti liian lähellä edellä ajavaa. Toivottavasti tähän etenkin Joroisten kisaa vaivaavaan harmittavaan tapaan saadaan muutoksia jo ensi vuodeksi.

Pyöräilyosuuden aika: 2:33 (viime vuonna 2:35)

Kommentit: Jalat tuntuivat tosi hyviltä, mutta pelkäsin viime vuoden virheen toistumista ja ajoin liian hiljaa. Lisäksi oma ajanotto temppuili, enkä pystynyt kunnolla seuraamaan vauhtiani. Keli oli niin hyvä ja päivän kunto kohdillaan, että jopa tavoiteaikani (2:30) alittamiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

T2, toinen vaihto

Kun hyppäsin pyörän päältä huomasin, että alaselän jumi yhdistettynä 2,5 tunnin pyöräilyyn oli vetänyt asentoni muistuttamaa Quasimodoa. Suoristin ruotoni väkisin ja lähdin laukkaamaan kohti vaihtoaluetta. Liian löysästi otetun pyöräilyn jälkeen olin täynnä tarmoa ja tohinaa. En jäänyt vaihtopaikalle ihmettelemään, vaan sulloin mahdollisimman nopeasti pyöräkamat vaihtopussiin ja juoksulenkkarit jalkaan. Sitten menoksi.

Vaihtoaika: 2:50 (viime vuonna 5:03)

Kommentit: Yli kaksi ilmaista minuuttia ajasta pois verrattuna viime vuoden totaaliväsyneenä tehtyyn vaihtoon!

Juoksu 21,1 km

Juoksuosuus koostui kolmesta noin seitsemän kilometrin mittaisesta kierroksesta. Jokaisella kierroksella päästiin kiepsauttamaan kisakeskuksen kautta yleisön edestä.

Liian rauhallisen pyöräilyn jäljiltä starttasin juoksuosuudelle suhteellisen tuoreilta tuntuneilla jaloilla. Selkäkin tuntui yllättävän hyvältä, kunhan vaan muistin pitää keskivartalon lihakset aktiivisina. Juoksin ensimmäiset kilometrit tavoitevauhtiani nopeammin. Meno tuntui hyvältä ja ajattelin, että saan juoksussa kirittyä pyöräilyssä hävittyä aikaa. Kilometrit taittuivat alle 5 min/km-vauhtia. Tosin heti toisella kilometrillä tuhlaantui pari minuuttia puskapissalla käyntiin.

WP_20150718_14_38_19_Pro

Jo ensimmäisen kierroksen aikana iskivät kuitenkin Vierumäen kisasta tutut vatsan/kylkien pistokset. Kirosin mielessäni, sillä meno olisi muuten tuntunut hyvältä. Vihlova kipu pakotti kuitenkin hiljentämään tahtia.

Kokeilin vuorotellen kaikkia huoltopisteiden tarjoiluja, eli geelejä, vettä, urheilujuomaa, suolaa, suolakurkkuja ja appelsiineja. Mikään niistä ei kuitenkaan saanut pistoksia kokonaan loppumaan. Suola taisi auttaa eniten, joten seuraavaa kisaa varten pitää panostaa enemmän suolatankkaukseen.

Juoksuosuus kulki pistosten takia tuskallisesti, mutta jalat tuntuivat ihan hyviltä. Viimeisen kierroksen puolivälin jälkeen nostin vielä jonkin verran vauhtiani.

Kurvasin maalisuoralle suhteellisen hyvävoimaisena. Kuulutuksesta sain selville loppuaikani, joka oli 5:10 ja sekunnit päälle. Tavoitteeni oli 5:05, joten jäin siitä viisi minuuttia.

Juoksuosuuden aika: 1:52 (viime vuonna 2:15)

Kilpailun kokonaisaika: 5:10 (viime vuonna 5:45)

Loppusijoitus omassa sarjassani: 114 (234 kilpailijaa)

Kommentit: Ilman yhtä puskataukoa juoksuaika olisi napsahtanut täysin tavoiteaikaani, joka oli 1:50. Tämä siitäkin huolimatta, että jouduin pistosten vuoksi hidastamaan vauhtiani. Verrattuna viime vuoden pilalle menneeseen juoksuun parannusta tuli lähes 25 minuuttia, joten paljon on menty eteenpäin. Kisan kokonaisaikani parani peräti 35 minuuttia, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia.

Yhteenveto

Kunto oli kohdillaan, mutta suunnistusvirheet uinnissa ja vauhdinjaon epäonnistuminen pyöräilyssä söivät sen verran minuutteja, että tavoiteaikani jäi saavuttamatta. Lisäksi keli oli tällä kertaa niin hyvä, että jopa viiden tunnin alittamiseen olisi ollut realistiset mahdollisuudet.

Maalin tulon jälkeen mieli oli kaksijakoinen. Olin suoraan sanottuna pettynyt 5:10-aikaani. Toisaalta olin erittäin tyytyväinen siihen, että olin vuodessa pystynyt nostamaan kuntoni sille tasolle, että niinkin hyvä aika voi tuntua pettymykseltä.

Onnistuin kuitenkin vaimon kannustavien sanojen avustuksella kääntämään ristiriitaiset tunteeni aivan käsittämättömän suureksi motivaatioboostiksi! Onneksi muistin, että kalenteristani löytyy vielä kauden päätavoitteeni, eli Finntriathlon Tahkon täyden matkan kisa. Nimittäin muuten olisin ilmoittautunut saman tien johonkin uuteen kisaan. Sen verran paljon jäi hampaankoloon.

Nyt Joroisten kisasta on noin viikko aikaa ja palautuminen etenee pikkuhiljaa. Hinku kunnon treenien pariin on tosi kova. Tahkon kisan lisäksi odotan jo malttamattomana, että pääsen suunnittelemaan talven treenejä sekä ensi kesän kisoja, joissa toivottavasti pystyn taas pykälää parempaan suoritukseen. Triathlon-kärpänen puraisi minua Joroisilla entistä kovempaa!

WP_20150718_18_25_43_Pro

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Teisko Triathlon 2015

Ennakkotunnelmat

Viime lauantaina pääsin jälleen lähtöviivalle, kun osallistuin Tampereen Teiskossa järjestettyyn mukavan leppoisaan kylätapahtumaan Teisko Triathloniin.

Kilpailumatkat olivat 800 m uintia + 25 km pyöräilyä + 7 km juoksua, eli hieman virallista sprintti-triathlonia pidemmät. Omaan kisakalenteriini kyseinen koitos merkkautui vasta muutama viikko sitten, kun sain yllättäen kutsun tapahtumaan vaimoni työpaikan kautta.

Edeltävän viikonlopun Vierumäen Finntriathlon meni osaltani aikamoiseksi kärsimysnäytelmäksi vatsataudin vuoksi. Olikin mukava päästä paremmalla fiiliksellä Teiskoon testailemaan kuntoani vielä viikkoa ennen Joroisten puolimatkaa.

Tunnelma kisapaikalla Maisansalossa ravintola Maisan pihapiirissä oli oikein mukava. Paikalla oli 85 kisailijaa sekä suuri joukko talkooväkeä ja yleisöä. Järjestelyt pelasivat koko ajan tosi kivasti, vaikka Teisko Triathlonin puuhamieskaksikko Matti Alarotu ja Riku Pitkänen olivat itsekin lähtöviivalla mukana.

teisko_vaihtoalue
Vaihtoalueen tunnelmia ennen kisaa (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Kyläkisan luonteen mukaisesti osallistujien triathlon-kokemus oli tosi vaihtelevaa. Viivalle lähti aivan ensikertalaisia, kerran vuodessa harrastelijoita, muiden lajien kuntoilijoita, itseni kaltaisia kilpakuntoilijoita, sekä myös triathlonisteja aivan Suomen huipulta, kuten Kai Söderdahl, Tommi Martikainen ja Venla Koivula-Huttunen.

Uinti 800 m + T1

Uintimatka olisi 800 m ja se kierrettäisiin yhtenä suorakaiteen muotoisena kierroksena. Koko porukka lähtisi matkaan samaan aikaan, mutta uintiväylä oli sen verran tilavan näköinen sekä kisailijat niin eri tasoisia, että suurempia ruuhkia tuskin nähtäisiin.

Uinnin lähtö tapahtuisi vedestä, joten pulahdin 18-asteiselta tuntuvaan järviveteen 15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Tuttuun tapaan otin muutaman lyhyen lämmittelypyrähdyksen ja aloin sitten hakeutumaan lähtölinjan suuntaan.

Ennen lähtöä kelluin vielä hetken selälläni korvat veden alla, jolloin ulkopuoliset äänet hävisivät. Näkökentässäni ei ollut mitään muuta kuin pilvinen taivas. Vaivuin muutamaksi sekunniksi täysin omaan maailmaani. Kroppa oli palautunut vatsataudin jäljiltä ja kohta pääsisin taas mittailemaan oman suorituskykyni rajoja. Olo oli aivan mainio, kisafiilis korkealla ja mieli tyhjänä kaikesta muusta. Hetken nautiskelun jälkeen käännyin ja hain paikkani pari metriä eturivissä olevien kovimpien menijöiden takaa.

Lähtötorvi törähti klo 14:00. Porukka hajaantui nopeasti isolle alueelle ja näin ollen tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti.

teisko_uinnin_lähtö
Uinnin lähtö (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Sama väljyyden tunne säilyi koko matkan, sillä kärkiporukka karkasi kaus ja hitaammat jäivät aika paljon jälkeen. Tuntui siltä, että minun kanssani samaa vauhtia kroolasi ainoastan yksi uimari. Hänestä pyrinkin hakemaan välillä peesiä pitkällä takasuoralla. Suora oli kuitenkin niin pitkä, eikä suunnistusta helpottavia välipoijuja ollut, että siinä mentiin vuorotellen sen verran siksakkia, ettei kunnon peesihyötyä päässyt syntymään.

Virallista uintiaikaa ei ole saatavilla, sillä ensimmäinen väliaikapiste oli vasta vaihtoalueen portilla. Oman ajanottoni mukaan uintiin kului n. 14:30, johon olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että uinti tuntuu nykyään niin luonnolliselta, eikä sitä ole enää mitään syytä jännittää samaan tapaan kuin vuosi sitten Joroisten kisassa.

Väliaikapisteellä olin miesten sarjassa sijalla 19 ja yhteistuloksissa sijalla 20, sillä myös Venla Koivula meni odotetusti paljon minua kovempaa. Sama sija säilyi myös ensimmäisen vaihdoin jälkeen pyöräilyreitille lähtiessämme. Kärjessä meni tuore M45-sarjan MM-mitalisti Kai Söderdahl.

Aika uinnin ja 1. vaihdon jälkeen: 17:38 (+4:03 kärkeen)

Sijoitus miesten sarjassa uinnin ja 1. vaihdon jälkeen: 19. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Uinti tuntui miellyttävältä. Olin tehnyt kisaa edeltävänä päivänä 2,5 kilometrin avovesiuinnin, mikä tuntui oikein hyvältä ratkaisulta, sillä normaalisti hitaasti lämpiävät olkapäät olivat nyt alusta asti menossa mukana.

Pyöräily 25 km + T2

Pyöräilyosuus kuljettaisiin yhtenä edestakaisena lenkkinä Pirkan Pyöräilystäkin tutuilla kumpuilevilla maalaisteillä. Autoliikennettä ei oltu katkaistu, mutta risteyksissä oli liikenteenohjaajat, jotka huolehtivat, ettei vaaratilanteita päässyt syntymään.

Nyt en aikonut tehdä Vanajanlinnasta tuttua virhettä ja alkaa passailemaan liikaa pyöräilyosuudella, vaan lähdin heti alusta alkaen painamaan ihan kunnon kyytiä.

Ensimmäisellä puoliskolla oli vastatuulta ja maasto oli kohtalaisen mäkistä. Pidin tarkoituksella vauhdin aika kovana.

Jalat tuntuivat hyviltä. Aivan kuin olisi ollut eri koivet ruuvattuna torson jatkeeksi kuin mitä viikkoa aiemmin Vierumäellä. Halusin antaa alaraajoilleni kunnolla viestiä, että nyt mennään!

Omaa sijoitustani olisi ollut helppo laskeskella, kun kärki alkoi tulemaan Martikaisen Tommin johdolla vastaan hieman ennen kääntöpaikkaa. Keskityin kuitenkin omaan suoritukseeni ja edessä olevien kiinni ottamiseen. Sen verran kuitenkin hahmotin, että edellä oli huomattavasti vähemmän porukkaa kuin takana.

Kääntöpaikan jälkeen tuuli muuttui myötäiseksi ja saatiin pieni virkistävä sadekuurokin niskaan. Hellitin hieman puristusta ja annoin koko ajan paremmilta tuntuneiden jalkojen pyöriä rennon kovalla kadenssilla. Ajoin kaikki ylämäetkin aero-asennossa – käänsin vain välityksen tarpeeksi kevyelle. Tämäkin sujui aivan eri tavalla kuin Vierumäellä, jossa oli pakko runnoa lähes kaikki nyppylät isolla välityksellä putkelta, eli seisaaltaan, kun jalat eivät pyörineet normaalisti.

Pyöräilyn loppumatka sujahti nopeasti. Etäisyydet kilpailijoiden välillä olivat kasvaneet pitkiksi, joten sain rullailla lähes yksikseni vaihtoalueelle. Vilkaisin pikaisesti, että ei siellä tosiaan kovin montaa pyörää vielä pilttuussa ollut – ehkä reilu kymmenen.

teisko_olli_pyörä
Pyöräilyosuudelta palaamassa (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Pyöräilyyn kulunut aika: 42:14 (10. miesten sarjassa)

Kokonaisaika pyöräilyn ja 2. vaihdon jälkeen: 1:00:38 (+9:39 kärkeen)

Sijoitus miesten sarjassa pyöräilyn ja 2. vaihdon jälkeen: 13. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Tosi hyvä pyöräily! Jaloissa tuntui taas tuttu voiman tunne, joka Vierumäellä oli ollut kadoksissa. Nostin pyöräilyn aikana sijoitustani kuusi pykälää. Martikainen meni toki kärjessä ihan omilla minuuttiluvuillaan, mutta esim. kolmanneksi nopeimmalle pyöräilijälle hävisin pyöräosuudella ainoastan 2:30. Siinä sopiva benchmark, jota lähteä tulevaisuudessa tavoittelemaan.

Juoksu 7 km

Juoksuosuus tehtäisiin kolmena kierroksena kisakeskuksen lähiympäristössä kulkevalla reitillä. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja korkeuserojakin löytyi. Välillä juostiin hiekalla, välillä asfaltilla ja välillä nurmikolla.

Yleisö pääsi helposti seuraamaan juoksun kulkua ja kannustamaan iloisesti. Lisäksi juoksussa oli pieni pätkä, jossa taivallettiin samalla polulla muita juoksijoita vastaan. Siinä jaettiin tsemppauksia puolin ja toisin. Aivan mahtava meininki!

Ensimmäinen juoksukierros oli tuttuun tapaan itselleni oikeastaan koko triathlon-kisan rankin osuus. Jalkojen lihakset pistivät hetken aikaa hanttiin, eivätkä millään meinanneet ymmärtää, että nyt pitäisi kääntää juoksuvaihde päälle. Lisäksi molemmat pohkeet vetivät ikävästi kramppiin, kun kokeilussa oli kireämmät kompressiosäärystimet, jotka osoittautuivat tosiaan liian kireiksi kisassa turpoaville jaloille. Kisan jälkeiseen palautumiseen ne ovat hyvät.

teisko_olli_juoksu8
Koko kisan rankin hetki (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Toisella kierroksella meno alkoi vähitellen tuntumaan paremmalta. Lisäksi sekin virkisti mieltä, kun reitille tuli koko ajan lisää oman pyöräilynsä selvittäneitä kilpailijoita. Oli mukava bongailla, että ketä tuttuja tulee polkuosuudella vastaan.

Kolmas kierros tuntuikin sitten jo oikeastaan kaikkein parhaalta juoksun osalta ja maali tuli vastaan nopeasti. Kuulutuksesta selvisi, että olin koko kisan 15. (Eli miesten sarjan 14., koska Venla oli edelleen edelläni).

Maalissa minulta pääsi pieni spontaani tuuletus, sillä olin suoritukseeni todella tyytyväinen. Etenkin sen vuoksi, että meno oli tuntunut koko kisan ajan niin hyvältä verrattuna viikon takaiseen tuskailuun Vierumäellä.

Juoksuun kulunut aika: 31:42 (19.)

Kokonaisaika maalissa: 1:32:20 (+14:23 kärkeen)

Sijoitus maalissa miesten sarjassa: 14. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Olen tyytyväinen juoksuuni, vaikka tipuinkin yhden sijan. Vauhtikestävyyteen pitäisi panostaa enemmän, jotta näillä lyhyemmillä matkoilla pystyisi parempaan juoksuvauhtiin, mutta se ei ole nyt ainakaan tämän kesän treeniagendalla. Olen tosi tyytyväinen myös koko kisan kulkuun. Erinomaisesti sujunut herättelykisa Joroisia varten!

Yhteenveto

– Olen tosi tyytyväinen kisapäivään kokonaisuudessaan. Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja myös oma suoritukseni oli nyt parempi kuin viikko sitten Vierumäellä ja ennen kaikkea olo oli tosi hyvä koko kisapäivän ajan.

– Erityismaininta kisan jälkeiselle ruokailulle Kartanoravintola Maisassa. Oli aivan viimeisen päälle hyvät eväät tarjolla.

– Vaimoni ehti meidän perheestä ensimmäisenä triathlon-palkintopallille, sillä hän oli elämänsä kolmannessa triathlon-kisassaan kymmenen naisen joukossa hienosti kolmas. Saas nähdä minkälaisiin saavutuksiin hän ehtiikään, jos joskus innostuu ihan oikeasti alkaa treenaamaan. 🙂

– Kisan tulokset kokonaisuudessaan löytyy Teisko Triathlonin sivuilta

Hyvää kesän jatkoa kaikille lukijoille ja nähdään Joroisilla!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki 2015

Ennakkotunnelmat

Kesän Finntriathlon-kiertueeni jatkui viime lauantaina Vierumäellä perusmatkan kilpailulla. Kyseinen matka sisältää 1,5 km uintia + 40 km pyöräilyä + 10 km juoksua.

Kuten aiemmin julkaisemastani kilpailukalenterista voi lukea, niin Vierumäki ei kuulu kesän tärkeimpien kisojeni joukkoon. Se on kuitenkin osa Finntriathlonin neljästä tapahtumasta koostuvaa #kerääkokosarja-yhteiskilpailua, joten sen takia halusin ehdottomasti lähtöviivalle.

Siitä syystä mieli olikin aika maassa, kun lähes viikon kestänyt vatsatauti ei ollut helpottanut vielä kisan aattonakaan. Lähdimme perjantai-iltapäivällä kuitenkin matkaan kohti Vierumäkeä, sillä vaimoni tulisi joka tapauksessa kilpailemaan ensimmäisessä virallisessa triathlon-lähdössään. Pakkasin siis omatkin kisavarusteeni mukaan ja ajattelin, että teen päätöksen osallistumisestani vasta kisa-aamun olotilan perusteella.

Saavuimme Vierumäelle kisaa edeltävänä iltana. Keli oli aivan mahtava – aurinko paistoi ja hellettä piisasi vielä myöhään illallakin. Kiersimme kisapaikat ja vaihtoalueen läpi. Puitteet olivat kaikin puolin erinoimaiset – ainoastaan mies ei ollut kunnossa. Siitä syystä en uskaltanut nostatella omaa kisatunnelmaani sen kummemmin. Onneksi sain seurata vierestä vaimon jännittynyttä innostuneisuutta.

WP_20150703_19_13_38_Pro

Kisa-aamuna ruokahaluni ei ollut vieläkään palautunut normaaliksi. Pönttöön tuli sentään jo juuri ja juuri kiinteän olomuodon puolella olevaa materiaalia, joten päätin lähteä starttiviivalle. Kisafiiliksen hakeminen ei kuitenkaan itseltäni onnistunut, sillä olo oli edelleen heikko ja edellisestä treenistäkin oli kulunut jo lähes viikko, joten minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä omasta kunnostani.

Vaimon kisalähtö olisi vuorossa ensin, eli klo 12:00 – oma lähtöni siitä 1,5 tuntia myöhemmin. Pystyinpähän ainakin seuraamaan ensimmäisen lähdön uinnin ja uinti-pyöräily-vaihdon kaikessa rauhassa, kun oma kisani ei jännittänyt ollenkaan. Kisa-alueen kihelmöivästä tunnelmastakin nautin ikään kuin ulkopuolisen silmin katsottuna.

WP_20150704_11_56_27_Pro
Ensimmäisen lähdön kisailijat odottamassa lähtömerkkiä

Uinti 1,5 km

Noin puoli tuntia ennen omaa lähtöäni ujuttauduin märkäpukuuni ja lompsin alas rantaan…ja suoraan järveen, sillä musta kumipuku ei ole kaikkein mukavin asu oleskella rannalla +28-asteisessa helteessä.

Uintireitti oli mielenkiintoinen, sillä järvi oli todella pieni ja kahteen kertaan kierrettävä uintiväylä venytti sen aivan äärimmilleen. Radan kulmissa olevilta kääntöpoijuilta ei tainnut olla montaakaan metriä rantaan. Eli ahdasta tulisi olemaan, kun lähdön n. 250 kilpailijaa sulloutuisi samalle reitille.

Lähtömerkki kajahti ilmoille klo 13:30. Olin sijoittunut leveän lähtölinjan keskivaiheille ja aivan eturiviin. Ajattelin kokeilla, josko kisatunnelma lähtisi nousuun sillä, että olisin kaikkein ahtaimmassa paikassa siinä vaiheessa, kun koko porukka tunkeutuisi muutaman kymmenen metrin päässä olevan laiturin ja ensimmäisen merkkipoijun väliin muodostuvaan pullonkaulaan.

uinti
Kuva Finntriathlonin Facebook-sivuilta. Bullseye Photography – Teemu Ojapalo

Ahdasta ainakin oli, eli siinä mielessä suunnitelma onnistui, mutta kisafiilistä se ei saanut päälle. Nyt kuitenkin tiedän, miltä verkkoon jääneistä kaloista tuntuu, kun lajitovereita räpiköi oikealla, vasemmalla, alla ja päällä.

Ruuhka oli tosi kova, mutta pystyin hillitsemään omat hermoni erinomaisesti. Uin rauhallista tahtia ja pyrin ottamaan henkeä normaaliin tapaan joka toisella vedolla. Rytmi ei rikkoutunut, vaikka välillä kesäisen lämpimän ilman sijaan suuhun lorahtikin pelkkää järvivettä. Aika pitkälle on tultu siitä, kun vajaa 2 vuotta sitten jo kasvojen laittaminen veteen aiheutti pakokauhun tunnetta.

Pian ensimmäisen sumpun jälkeen uintiväylä hieman leveni ja tilaa alkoi löytymään paremmin. Koko ensimmäinen kierros oli kuitenkin tosi ahdasta. Sain pari kertaa kovan potkun päähän, mutta onneksi uimalasit pysyivät paikoillaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka alkoi olemaan jo sen verran hajallaan, että urheilulaji vaihtui vesipainista ihan normaaliksi triathlon-uinniksi. Myös peesaaminen onnistui helposti, sillä Valkjärven vesi oli Suomen oloihin epätavallisen kirkasta ja edessä polskivia jalkoja pystyi ihan oikeasti näkemään veden alla.

Toinen kierros sujasti nopeasti ja pian nousinkin jo rantautumiskaaren alta. Aikaa oli kulunut tasan 28 minuuttia. Olen aikaan ihan tyytyväinen, sillä maksimaalisen 1,5 kilometrin uintivauhdin sijaan pyrin pitämään tahdin sellaisena, jota uskon jaksavani ylläpitää parin viikon päästä Joroisissa vielä 400 metriä pidemmällä matkalla.

– Uintiin kulunut aika: 28:00 (ero sarjan kärkeen: +7:21)

– Sijoitus omassa sarjassani: 38. (yhteensä 75 kilpailijaa)

– Kommentit: Olen tyytyväinen uintiini. Sijoitus oli sinällään pettymys, mutta toipilaana ja hieman vauhtia passaillen, se on ihan OK. Yksi Vierumäen kisan päätarkoituksiahan oli testailla uintivauhtia Joroisten puolimatkan uintia (1,9 km) varten. Siinä mielessä suunnitelma onnistuikin lähes täydellisesti, sillä sama vauhti tarkoittaisi n. 35 minuutin uintiaikaa Joroisten kisassa, mikä on minuutilleen se aika, jonka asetin viime syksynä tavoitteekseni.

T1, ensimmäinen vaihto

Nousu järven rannasta vaihtoalueelle oli tosi jyrkkää ylämäkeä. Huomasin heti, että jalat tuntuivat uinnin jälkeen omituisen väsyneiltä, vaikka pyrin aina uimaan jalkoja säästellen. Sain kuitenkin hölkkäiltyä ihan mukavasti omaan vaihtopilttuuseeni. Kisakeskittymisen puuttuminen näkyi taas vaihdossa. Toimin kuin hidastetussa filmissä ja sähläsin paljon ylimääräistä.

– Vaihtoon kulunut aika: 5:10

– Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 33:11 (+8:31 kärkeen)

– Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 43.

– Kommentit: Surkean hidas vaihto. Sarjan kärkeen yli minuutti lisää eroa ja sijoitus tippui viisi pykälää.

Pyöräily 40 km

Pyöräilyosuus ajettaisiin kolmena n. 13,3 kilometrin mittaisena kierroksena iloisesti kumpuileivassa maastossa. Profiili oli suorastaan vuoristoratamainen.

Jo ensimmäisessä ylämäessä huomasin, että tänään ei kulje. Jalat tuntuivat epätavallisen voimattomilta, eikä normaalista vahvasta tunteesta reisissä ollut tietoakaan. Lisäksi syke nakutti aivan erikoisissa lukemissa, eikä se lähtenyt millään laskeutumaan, kuten normaalisti pitäisi tapahtua hetken pyöräilyn jälkeen.

Ajoin ensimmäisen kierroksen kuitenkin aika kovaa ja nostin sijoitustani lähes kymmenen pykälää. Sykkeet olivat kuitenkin edelleen epätavallisen korkealla ja jalat tuntuivat heikoilta, joten laskin vauhtia toisen kierroksen alkaessa.

Yleensä nautin pyöräilystä, mutta tällä kertaa olo oli huono ja polkeminen meni ikäväksi väkisin runttaamiseksi. Viimeisellä kierroksella laskin vielä hieman vauhtia, jotta jalkoihin jäisi paukkuja juoksuosuudelle. Kierrosajat olivat: 23:56, 24:10 ja 24:37.

– Pyöräilyyn kulunut aika: 1:13:12 (24. omassa sarjassani)

– Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 1:46:23 (+14:08)

– Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 33.

– Kommentit: Pyöräily tuntui tosi raskaalta ja paikoin epämiellyttävältäkin. Sain kuitenkin pidettyä ihan kohtalaista vauhtia yllä. Uusi triathlon-pyörä tuntui hyvältä, mutta vaatii vielä hieman ajoasennon säätöä. Tämä oli hyödyllinen testi Joroisten ja Tahkon kisoja ajatellen. Kärkeen tuli lisää eroa 5-6 minuuttia, mikä on ihan liikaa.

T2, toinen vaihto

Olin himmaillut pyörävauhtia ennen vaihtoa, jotteivat jalat olisi aivan tukossa juoksun alussa. Pyörän kanssa vaihtopaikalleni hölkkäily tuntuikin ihan hyvältä. Nopeasti kypärä päästä, kenkien vaihto ja aurinkoisilla hellekeleillä hyödyllinen valkoinen lippalakki päähän. Sitten kohti juoksureittiä.

– Vaihtoon kulunut aika: 1:34

– Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 1:47:57 (+14:03)

– Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 31.

– Kommentit: Toinen vaihto meni hyvin tälläkin kertaa. Nostin sijoitustani vaihdon aikana kaksi pykälää ja sain kärkeäkin kiinni viisi sekuntia.

Juoksu 10 km

Juoksuosuus kierrettäisiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä. Tiedossa olisi kuumaa menoa, sillä lämpötila oli jo lähellä 30 astetta.

Olin alunperin ajatellut juoksuvauhdiksi n. 4:30 – 4:45 kilometrivauhtia, jota lähdinkin alussa askeltamaan. Jalat tuntuivat kohtalaisen hyviltä ja ajattelin, että ehkä tästä vielä selvitään maaliin kunnialla. Sitten vajaan kilometrin juoksun jälkeen alkoi oikeaan ylävatsaan pistämään pahasti.

Yritin hengityksellä saada kramppia helpottamaan, mutta ei auttanut. Join huoltopisteillä kunnolla vettä, mutta sekään ei helpottanut oloa. Ilmeisesti kroppa oli vatsataudin jäljiltä niin tyhjä nesteistä, suoloista ja kaikesta mahdollisesta, että kramppi iski päälle. Myös sykelukemat pyörivät edelleen aivan liian korkeissa lukemissa.

Pistos alkoi säteilemään vatsasta oikeaan olkapäähän ja jopa ohimolle asti. Meno oli erittäin tuskaista – oli pakko hidastaa vauhtia.

Loppumatkan etenin n. 30-45 sekuntia tavoittelemaani kilometrivauhtia hitaammin. Huoltopaikoilla otin muutamia kävelyaskeleita ja yritin saada juotua.

Kylkikramppi helpotti aina hidasvauhtisemman juoksun aikana, mutta heti kun yritin kiristää vauhtia, niin vihlova kipu palasi. Oli pakko hyväksyä, että tällä kertaa ei mentäisi tämän kovempaa.

Yllätyksekseni hävisin juoksun aikana vain kaksi sijaa, joten muillakin oli ollut raskasta. Juoksuaika oli hitaampi mitä olin toivonut, mutta tällä kertaa pitää olla tyytyväinen jo pelkästä maaliin asti selviämisestä.

– Juoksuun kulunut aika: 50:39 (46.)

– Yhteisaika maalissa: 2:38:37 (+22:29)

– Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 33. (75 kilpailijaa)

– Kommentit: Juoksu oli taistelua kyljen pistosta vastaan ja hirmuisissa lukemissa pomppivan sykkeen ihmettelemistä. Toisaalta juoksu tuntui jaloissa ihan hyvältä ja tekniikka pysyi kohtalaisesti kasassa. Juoksun aikana eroa kärkeen tuli n. 8 minuuttia lisää.

tilastot

Seuraavat kisat

Nyt otan Vierumäen kokemuksesta opikseni. Pyrin lepäämään ja palautumaan vatsataudista kunnolla. Sitten aloitan viimeisen kovan treenijakson, johon kuuluvat myös ensi lauantain hieman normaalia sprinttiä pidempi Teisko Triathlon sekä Joroisten puolimatkan kisa heinäkuun 18. päivänä. Toivottavasti viimeistään Joroisissa kulkee taas normaaliin tapaan, jotta voin aloittaa viimeiset valmistautumiset Tahkoa varten hyvällä mielellä.

Olli Porola, heinäkuu 2015
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kilpailukalenteri 2015

Julkaisin Facebook-sivullani tämän vuoden kisakalenterini aiemmin keväällä. Nyt kolme ensimmäistä kilpailua on jo käytynä, mutta kauden tärkeimmät koitokset ovat vielä edessä päin. On hyvä hetki käydä tarkemmin läpi kesän 2015 kilpailukalenterin sisältöä. Pari lyhyempää triathlon-rykäisyäkin on tullut uusina mukaan ohjelmaan.

Kisat on luokiteltu tärkeyden mukaan kolmeen kategoriaan: A, B tai C. Tarkemmat selvitykset eri luokituksille on avattuna seuraavassa taulukossa.

kisojen_luokittelu_2

KÄYDYT KILPAILUT

9.5. Juoksu (C-kisa): Ideapark-juoksu, Puolimaraton (21,1 km)

– Loppuaika: 1:35. Sijoitus omassa sarjassani: 23. (103 kilpailijaa).

– Kisa meni kaikin puolin hienosti. Ennätys parin vuoden takaa parani 13:lla minuutilla ja vauhdinjako oli täydellisyyttä hipova. Erinomainen testijuoksu, joka kertoi, että kevään juoksupainotteinen jakso tuotti hyvää tulosta. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

7.6. Pyöräily (C-kisa): Pirkan Pyöräily (217 km)

– Ideapark-juoksuun päättyneen juoksukuurin jälkeen tasoittelin eri osalajien osuutta harjoittelussa ja nostin etenkin pyöräilyn määrää. Kunnon kehittyminen tarkistettiin Pirkan Pyöräilyn pitkällä reitillä. Pyöräilykestävyys oli noussut odotetusti ja pystyin polkemaan koko tuulisen matkan 32 km/h-keskinopeusryhmän mukana. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

14.6. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vanajanlinna, Sprintti (750 m uinti + 20 km pyöräily + 5 km juoksu)

– Loppuaika: 1:15. Sijoitus omassa sarjassani: 14. (48 kilpailijaa).

– Kesän triathlon-kausi alkoi osaltani Vanajanlinnan sprintti-matkalla. Kyseessä oli C-tärkeysluokan kisa, mikä tarkoittaa, että keventely oli minimaalista. Päällimmäisenä tarkoituksenani oli tutustuttaa itseäni paremmin triathlon-lajin erikoisuuksiin, eli uinnin lähtöön, avovesiuintiin isossa porukassa, vaihtoihin sekä kisataktiikan noudattamiseen. Olen tyytyväinen sijoitukseeni, loppuaikaani ja uintiin. Sen sijaan pyöräilyssä ja juoksussa koneestani ei irronnut kunnon sprintti-vauhtia, mikä tosin oli odotettavaa, kun harjoitteluni tähtää huomattavasti pidemmille matkoille. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

TULEVAT KILPAILUT

4.7. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vierumäki, Perusmatka (1500 m + 40 km + 10 km)

– Toinen hyvä testikisa ennen kesän tärkeimpiä triathlon-koitoksia. Uinnissa on tarkoitus testailla vauhtia Joroisten kisaa ajatellen, sillä uintimatkat ovat perusmatkalla (1500 m) ja puolimatkalla (1900 m) lähes yhtä pitkiä. Pyöräilyssä on peesikielto, joten siinäkin tulee hyvä testi pidempiä kisoja ajatellen, sekä ensimmäinen kisalähtö uudella triathlon-pyörälläni. Pääajatuksenani kisalle on saada tuntumaa hyvästä vauhdinjaosta, jotta pari viikkoa myöhemmin Joroisilla homma sujuisi paremmin kuin viime kesänä, jolloin liian kova pyöräilyn alkuvauhti kostautui pahasti juoksuosuudella.

11.7. Triathlon (C-kisa): Teisko Triathlon, Epävirallinen matka (800 m + 25 km + 7 km)

– Uusin lisäys kesän kalentereeni. Sain yllättäen kutsun kilpailuun vaimoni työpaikan kautta. Mikäs siinä, mennään viivalle. Kisa on kivasti Tampereen seudulla lyhyen ajomatkan päässä, joten lähdetään herkistelemään kuntoa seuraavan viikonlopun Joroisten puolimatkaa varten.

18.7. Triathlon (B-kisa): Finntriathlon Joroinen, Puolimatka (1900 m + 90 km + 21,1 km)

– Kauden ensimmäinen B-kategorian kisa kalenterissani. Viime vuoden Joroisten kisa oli ensimmäinen triathlon-koitokseni. Tuolloin uinti oli lähempänä kellumista, pyöräily kulki ihan hyvin, mutta juoksussa katkesin täysin. Löntystin maaliin ajassa 5:45. Nyt olen paremmassa kunnossa ja toivottavasti taktisesti fiksumpi. Tavoitteenani onkin parantaa tulostani useilla kymmenillä minuuteilla. Jo viime syksyn blogi-kirjoituksessani asetin tavoitteeni tämän kesän Joroisten kisaa varten, eikä sitä ole ainakaan vielä tarvetta lähteä muuttelemaan. Lähden hakemaan reilua tulosparannusta etenkin uinti- ja juoksuosuuksilta, sekä loppuaikaan n. 40 minuutin parannusta.

5.8. Triathlon (C-kisa): Hauhon jokamiestriathon, Epävirallinen matka (200 m + 10 km + 3 km)

– Erittäin mukava kylätapahtuma Hauholla! Matkat ovat todella lyhyitä – etenkin uinti. Tämä mahdollistaa, että lähtöviivalle kokoontuu monen tasoista menijää. Ja se on mahtava asia! Tämän kisan kuntosarjassa voi edetä vaikka koiraa uiden ja Jopolla pyöräillen. Viime vuonna olin kannustusjoukoissa, kun vaimoni osallistui ensimmäiseen triathlon-starttiinsa. Nyt haluan itsekin mukaan lähtöviivalle. (Päivitys: Piti jättää väliin, koska jalat eivät olleet palautuneet Joroisten kisasta.)

15.8. Triathlon (A-kisa): Finntriathlon Tahko, Täysmatka (3800 m + 180 km + 42,2 km)

– Kauden päätavoite. Koko vuoden harjoitussuunnitelmani on rakennettu Tahkon kisaan tähdäten. Olen kestävyysurheilijana vielä täysin raakile, joten vähän väliä mieleeni hiipii epäilyksiä siitä, että riittääkö kestävyyteni vielä täydelle Ironman-mittaiselle matkalle. Varsinaista aikatavoitetta on hankala asettaa. Minimitavoite ensimmäisessä kisassa on maaliin pääsy. Toki mielessäni pyörii erilaisia numeraalisiakin tavoitteita, mutta ne tarkentuvat varmasti vasta lähempänä kisaa.

12.9. Juoksu (B-kisa): Tampere Puolimaraton (21,1 km)

– En ole Tampereen puolimaratonin reittiä koskaan juossut, mutta käsittääkseni se on tasainen ja nopeahko. Mikäli palautuminen Tahkolta on sujunut hyvin ja olen päässyt juoksemaan tarpeeksi, niin Tampereella pyrin pistämään puolimaratonin ennätykseni uusiksi toiseen kertaan tämän kauden aikana. (Päivitys: Täytyy jättää väliin, koska palautuminen Tahkolta on vielä kesken.)

4.10. Juoksu (B-kisa): Pirkan Hölkkä (33 km)

– Perinteiseksi muodostumassa oleva kauden päätöskoitos. Jos kisakuntoa on vielä jäljellä, niin lähden ehdottomasti tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta. Tulokseni kahdelta edelliseltä syksyltä ovat: 3:13 (2013) ja 3:10 (2014). Kisaraportti viime syksyn juoksusta löytyy täältä.

Kisaraportti: Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Follow my blog with Bloglovin

Triathlon-kisakauteni pyörähti käyntiin viime sunnuntaina Vanajanlinnan Finntriathlonissa. Kyseessä oli ensimmäinen sprintti-matkan kisani ja kaiken kaikkiaan vasta elämäni toinen triathlon-kisa. Ensimmäisestä triathlon-kokemuksestani, eli Joroisten puolimatkan kisasta viime kesältä voi lukea lisää täältä.

Sprintissä taitetaan matkaa 750 metriä uiden, 20 kilometriä pyöräillen ja 5 kilometriä juosten. Kyseessä on lyhin virallinen triathlon-matka. Meininki onkin aivan eri luonteista kuin mitä pitkillä matkoilla.

Oma harjoitteluni tähtää tällä hetkellä pelkästään elokuun täyden matkan kisaan, joten en tehnyt Vanajanlinnaa varten minkäänlaista keventelyä tai valmistavaa sprintti-tyyppistä treeniä. Siitä syystä en asettanut itselleni varsinaisia kilpailullisia tavoitteita ollenkaan, vaan ajattelin kisan hyvänä testinä sekä kilpailutunnelman, vaihtojen ja massauinnin harjoituksena. Toki aina kun pukeudun numerolappuun, niin yritän parhaani.

Ennakkotunnelmat

Lauantain mukavasta kesäsäästä ei ollut sunnuntai-aamuna jäljellä edes pienintäkään suvituulen henkäystä, vaan klo 7 kotoa lähtiessämme vettä tuli taivaalta ja mittari ilmoitti lämpötilaksi hieman yli 10 astetta. Onneksi sprintti-matkalla ei säällä ole niin merkitystä, sillä suoritus on sen verran kovavauhtinen, ettei kylmä pääse yllättämään.

Saavuimme koko perheen voimin kisapaikalle n. klo 8. Jo ensivilkaisu osoitti, että puitteet olivat tuttua Finntriathlon-laatua, eli viimeisen päälle ammattimaisesti hoidetut. Kilpailumateriaalin nouto, kisainfo ja varusteiden vienti vaihtopaikalle sujuivat sutjakasti, sillä Vanajanlinnan kisa-alue oli mukavan kompakti, eikä mihinkään ollut pitkä matka.

Tosin meidän perheelle alue taisi olla siltikin liian iso, sillä pientä puntin tutinaa aiheutti kisainfon jälkeinen hetki, kun varusteita olisi pitänyt viedä vaihtoalueelle. Minulla oli kaikki kisakamat ja kännykkä autossa, auton avain vaimolla ja vaimo hukassa. Onneksi kännykkäaikanakin muistan sentään vaimoni puhelinnumeron ulkoa, joten hetken ympäriinsä poukkoiltuani hoksasin pyytää Expo-alueen avuliaalta henkilöltä kännykkää lainaan ja soitin ystävällisen muistutuksen rakkaalle vaimolleni, että pitäisi päästä autoon sisälle – mielellään aika pikaisesti. Sain lopulta varusteet hoidettua hyvin ajallaan.

Olin jännittänyt kisaa etukäteen yllättävänkin paljon, mutta jännitys laantui sitä mukaa, mitä lähemmäksi kisan starttia päästiin. Kun valmistelut oli tehty, niin pystyin tyhjentämään mielen kaikesta muusta ja keskittymään ainoastaan alkamaisillaan olevaan koitokseen.

Uinti, 750 m

Kisaan osallistuvat 400 kilpailijaa oli jaettu kolmeen eri lähtöryhmään. Oma porukkani olisi vuorossa ensimmäisenä, eli klo 10. Oman sarjani, eli miehet 35-39 vuotta, lisäksi samaan lähdössä järveen pulahtaisivat 40-44- ja 45-49-vuotiaat miehet.

Sujahdin märkäpukuuni n. 30 min ennen lähtöä ja tallustelin rauhallisesti alas järven rantaan. Uin pienen totuttelulenkin ja ilokseni huomasin, että vesi oli lämpimämpää kuin mitä kotijärvessäni.

IMG_6568 – kopioMatkalla uinnin lähtöpaikalle kannustusjoukkojeni saattelemana 🙂

Rupattelin laiturilla vielä muutaman sanasen uimahallituttujen kanssa ennen kuin laskeuduin rantaveteen seisoskelemaan ja odottelemaan lähtöä. Lähtölinja oli laiturin päässä, eli kauhomaan alettaisiin suoraan vedestä, eikä ensin rannalta juosten, kuten monesti on tapana.

Seisoin vedessä mieli keskittyneenä ja erittäin rauhallisena. Olo oli aivan mahtava! Hektisen arkielämän keskellä on lähes mahdotonta päästä samankaltaiseen lähes meditatiiviseen tilaan, jossa pystyy elämään täysin hetkessä ja unohtamaan kaiken muun. Koin saman tunteen viime kesänä Joroisten kisassa ja nyt taas.

Lähtötorvi vingahti starttikäskyn merkiksi tasan klo 10:00. Olin sijoittunut ennen lähtöä aika lailla kärkijoukkoon, joten tiesin, että takaa tulisi nopeampia uimareita enemmän tai vähemmän kovakouraisesti ohitseni/ylitseni. Mutta mitä olisi triathlon-kisan massalähtö ilman pientä vesipainia!

Pian lähdön jälkeen hain oman linjani porukan vasemmasta laidasta. Tämä tarkoitti, että myötäpäivään kiertävällä radalla pystyisin välttämään pahimmat ruuhkat, mutta toisaalta ylimääräisiä metrejä voisi kertyä mittariin.

Uinti lähti heti kulkemaan ihan mukavasti. Porukka jakautui nopeasti tasaiseksi massaksi, eikä suurempia törmäyksiä sattunut. Toki alussa oltin muutaman uimarin kanssa vähän aikaa lomittain, mutta se kuuluu asiaan.

Alkukesän kylmien järvivesien vuoksi vähäiseksi jäänyt avovesitreenin määrä aiheutti sen, että tähystystaitoni oli pahasti ruosteessa. Ajauduinkin heti lähtösuoralla liikaa vasemmalle ja tein saman virheen uudestaan ensimmäisen käännöksen jälkeen. Näistä seikkailuista kertyi hieman ylimääräisiä uintimetrejä.

Pyrin pitämään rytmin hieman normaalia matkauintivauhtia nopeampana. En lähtenyt vetämään ”täysillä”, kuten kärkipään uimarit tekevät sprintti-kisoissa, vaan tarkoituksenani oli enemmänkin testailla avovesiuinnin tuntemuksia ja vauhtia kesän pidempiä matkoja varten.

Uintiin kulunut aika sujahti nopeasti ja pian kierrettiinkin jo kärkikolmion muotoisen radan toista kääntöpoijua, jonka jälkeen otettiin suunta kohti rantaa. Loppusuoralla tähystäminenkin alkoi muistumaan mieleen, enkä tehnyt enää turhia mutkia.

Yritin pientä loppukiriäkin, mutta kaikilla ohituskaistoilla törmäsin polskivien jalkojen muuriin. Tyydyin uimaan viimeisetkin sadat metrit samaa vauhtia rantaan asti.

Astuessani rantautumisportista vilkaisin Polaristani uintiajan: n. 13:30. ”Hyvä!” Samaa vauhtia, mitä altaassa viime viikolla märkäpuvulla tehdyt 750 metrin setit. Oletin, että avovedessä olisi mennyt hitaammin. Keskisyke oli 153, eli olin vain hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella, eli samaa vauhtia olisin jaksanut pidempäänkin. Tämä tietää hyvää pidempiä kisoja ajatellen.

WP_20150614_002 – kopio

Uintiin kulunut aika: 13:32 (ero sarjan kärkeen: +2:15)

Sijoitus omassa sarjassani: 17. (yhteensä 48 kilpailijaa)

Kommentit: Vain reilu 2 minuuttia oman sarjan kärkeen ja sijoitus suunnilleen parhaassa kolmanneksessa. Paljon on tultu eteenpäin 1,5 vuoden takaa, jolloin opettelin puhaltelemaan kuplia veteen.

T1, ensimmäinen vaihto

Ensimmäiseen vaihtoon, eli triathlon-murteella sanottuna T1:een, siirryttiin juoksemalla rannasta n. 200 metriä ylämäkeen vaihtoalueelle. Se meni vielä ihan OK, mutta itse varusteiden vaihdossa tuhlasin aivan liikaa aikaa.

En ollut etukäteen huomioinut, kuinka iso suhteellinen aika sprintti-matkan kisasta kuluu vaihtoihin, enkä näin ollen ollut antanut tarpeeksi ajatuksia vaihdon suunnittelulle saatikka harjoitellut sitä.

En meinannut millään saada sateessa kastuneita sukkiani valmiiksi märkiin jalkoihini. Sukkien kanssa nyhväämiseen hukkaantui paljon ylimääräistä aikaa. Ymmärsin vasta kisan jälkeen, että eihän sprintti-kisoissa kannata käyttää sukkia ollenkaan!

IMG_6598 – kopioSukkien kanssa sähläämistä ensimmäisessä vaihdossa

Vaihtoon kulunut aika: 4:13 (24. omassa sarjassani)

Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 17:45 (+3:02 kärkeen)

Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 18.

Kommentit: Surkea vaihto. Neljän minuutin suorituksen aikana 50 sekuntia lisää eroa kärkeen. Paljon helppoja sekunteja petrattavana seuraaviin kisoihin.

Pyöräily, 20 km

Pyöräreitti koostui viiden kilometrin lenkistä, joka kierrettäisiin neljään kertaan. Yleensä triathlon-pyöräilyissä on peesikielto, mikä tarkoittaa, että edellä ajavaan täytyy pitää vähintään 10 metrin välimatka. Vanajanlinnassa pyöräily oli kuitenkin peesivapaa, jonka takia kisa myös käytiin normaaleilla maantiepyörillä triathlon-pyörien sijaan.

Peesivapaus toi kisaan uuden ja minulle täysin vieraan taktisen ulottuvuuden, sillä kovissa vauhdeissa peesaamisesta saa suurta etua. En ole koskaan aiemmin kilpaillut minkäänlaisissa peesivapaissa pyöräilykisoissa, joten en oikein osannut etukäteen varautua kyseiseen asiaan.

Tiesin kuitenkin, että pyöräily olisi edelleenkin minun paras osalajini, joten lähdin heti vaihdon jälkeen polkemaan kiinni edessä näkyviä kilpakumppaneita.

IMG_6599 – kopio

Ohitinkin nopeasti muutamia pyöräilijöitä. Sitten mieleeni juolahti epäilys, että poljenko itseltäni jalat alta, jos jatkan yksin? Peesaakohan kaikki muut? Pitäiskö minunkin peesata? Miten tässä oikein kuuluisi edetä? Ohitettavien vauhdit olivat kuitenkin sen verran rauhallisia, että porhalsin heistä nopeasti karkuun epäilevistä ajatuksistani huolimatta.

Minulle tuotti suuria vaikeuksia tiedostaa, että minkälaista vauhtia minun oikein pitäisi polkea?! En omista wattimittaria, joten tehoista ei ollut mitään hajua. Syke nakutti normaalia korkeammalla juuri päättyneen uinnin ja kisatunnelman vuoksi erittyneen adrenaliinin vuoksi, joten sykemittariinkaan ei voinut luottaa. Jalat tuntuivat hyviltä, mutta en uskaltanut runtata kunnolla, kun mielessä pyöri koko ajan, että juoksuun pitää vielä jättää paukkuja.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lyöttäydyin toisen suunnilleen samaa vauhtia edenneen pyöräilijän seuraan. Hänen kanssaan sovittiin vuorovedosta. Vauhti oli mielestäni ihan kohtalaista ja ohittelimmekin jonkin verran hitaampia kisailijoita, eikä takaakaan tullut muistaakseni kukaan ohi. Jaloissani oli kuitenkin koko ajan sellainen olo, että voisi tässä mennä vähän kovempaakin. En vaan uskaltanut lähteä.

Pyöräilyn sykekeskiarvo oli 156 ja selvästi loppua kohden laskeva. Kolmannen vitosen keskisyke oli 151, mikä on vain 7-8 pykälää enemmän kuin viikon takaisen Pirkan Pyöräilyn koko 217 kilometrin matkan keskisyke! Eli aivan liian rauhallisesti pyörittelin!

Joka tapauksessa nautin pyöräilyosuudesta kovasti. Vettä satoi. Tuuli viuhui korvissa. Hiekanjyvät vaan narskuivat hampaissa, kun edessä ajavan takarengas heitti kuravettä joka paikkaan – suuhunkin. Vauhti oli sen verran kovaa, että viileästä kelistä huolimatta meno oli lämmintä. Reitti oli mukavan vaihteleva ja päästiin useampaan kertaan kurvaamaan kisakeskuksen kautta kannustavan yleisön edestä. Aivan mahtavaa!

Pyöräilyyn kulunut aika: 34:31 (14.)

Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 52:17 (+3:33)

Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 16.

Ero kärkeen kasvoi vain puoli minuuttia ja sijoitukseni parani kaksi sijaa, vaikka en osannut ulosmitata koko pyöräilypotentiaaliani. Tämä kertoo, että vauhtini on hyvällä tasolla omaan sarjaani nähden. Note to self: nyt säästämään rahaa wattimittaria varten.

T2, toinen vaihto

Toinen vaihto sujui ensimmäistä rivakammin. Nopeasti vain pyöräilykengät, -kypärä ja -lasit vaihtotarvikelaatikkoon, lenkkarit jalkaan ja nokka kohti juoksureittiä. Onnistuin jopa nousemaan yhden sijan vaihdon aikana, vaikka ero kärkeen kasvoikin n. 20 sekuntia.

Vaihtoon kulunut aika: 1:19 (11.)

Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 53:37 (+3:52)

Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 15.

Kommentit: Ihan OK vaihto. Parantamisen varaa ainoastaan siinä, että irrottaisin jalat pyöräilykengistä jo vauhdissa ennen pyörän selästä jalkautumista.

Juoksu

Juoksu suoritettaisiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä, eli päästäisiin taas morjestamaan katsojia kisakeskukselle jo reitin puolivälissä.

Heti vaihtoalueelta juoksemaan lähtiessäni hoksasin, että jalat tuntuivat tosi tuoreilta, eli pyörällä olisi tosiaan voinut pitää kovempaa vauhtia.

Ajattelin, että pistetään juoksussa sitten kunnolla tossua toisen eteen. Mutta eihän se oikein onnistunut. Yritin kiristää vauhtiruuvia, mutta jalat eivät vain totelleet. Syke oli tosi alhaisella tasolla verrattuna siihen, että olisi pitänyt painaa anaerobisella kynnyksellä. Olin noin kymmenen pykälää sen alapuolella.

Juoksin viiden kilometrin matkan noin 4:30:n kilometrivauhtia ja keskisykkeellä 157. Tämä tarkoittaa suunnilleen samaa vauhtia kuin noin kuukauden takaisen Ideapark-juoksun puolimaratonilla, mutta selvästi alhaisemmalla sykkeellä. Eli juoksukuntoni on omaan tasooni nähden hyvällä tasolla, mutta sprintti-vauhtia koneesta ei irtoa näköjään sitten millään.

Viiden kilsan juoksu tuntui tosi lyhyeltä. En ole aiemmin kisaillut puolimaratonia lyhyemmillä juoksumatkoilla, joten tuntui oudolta, että maaliviiva tuli vastaan jo reilun parinkymmenen minuutin jälkeen.

Vauhtia alkoi löytymään oikeastaan vasta viimeisellä kilometrillä, jolloin sain myös aikaiseksi pienen loppukirin. Maalissa toki väsytti, mutta tuntui myös siltä, että olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Oletan, että sprintti-matkalla pitäisi maalissa tuntua siltä, ettei jaksa enää metriäkään.

Juoksuun kulunut aika: 21:53 (18.)

Yhteisaika maalissa: 1:15:30 (+5:58)

Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 14.

Kommentit: Juoksussa jalka ei kulkenut niin kovaa kuin odotin, mutta jäin vain kaksi minuuttia lisää sarjan kärjelle, mikä taas on paremmin kuin etukäteen oletin. Sain myös parannettua sijoitustani yhdellä pykälällä ja lopputuloksissa olin mukavasti parhaassa kolmanneksessa, eli 48:n kilpailijan joukossa 14. Tästä on hyvä jatkaa!

WP_20150614_015

Yhteenveto

– Uintiin olen tosi tyytyväinen.

– Pyöräilyssä ja juoksussa näkyi selvästi, että tällä hetkellä koneeni on viritetty toimimaan aivan eri kierroksilla kuin mitä sprintti-matkalla tarvittaisiin.

– Sijoituin omassa sarjassani reilusti parhaaseen kolmannekseen, mikä on huikea suhteellinen parannus viime kesään verrattuna, jolloin olin Joroisten kisassa omassa sarjassani 141:n kisailijan joukossa 106.

– Vaihtoihin pitää panostaa enemmän seuraavia lyhyemmän matkan kisoja varten.

– Olen tosi tyytyväinen siihen, että kaikki lajit sujuivat hyvinkin tasaisesti. Lajikohtaiset sijoitukset olivat uinti: 17., pyöräily: 14. ja juoksu: 18. Viime kesänä uinti ja juoksu olivat todella paljon pyöräilyä heikompia.

– Viime vuonna tunsin itseni triathloniin hurahtaneeksi työmatkapyöräilijäksi. Nyt tunsin itseni jo ihan oikeaksi ikäluokka-triathlonistiksi.

WP_20150614_016 – kopioEnsimmäinen takana. Kolme jäljellä. Kesän teema on #finntriathlon #kerääkokosarja

Hyvää Juhannusta!

Olli Porola, kesäkuu 2015

Leiripäiväkirja – Minileiri, Toukokuu 2015

Toteutin helatorstaista lähtien neljän päivän minileirin, jossa keskityin etenkin pyöräilykunnon kohottamiseen. Leirin etukäteissuunnitelma ja reittikartat löytyvät edellisestä blogi-kirjoituksestani. Suunnitelma oli omiin tämän hetkisiin kykyihini nähden kunnianhimoinen. Leiripäiväkirjassani kerron, että miten treenit lopulta sujuivat…

1. leiripäivä

Herätyskello soi klo 5:30. Hyppäsin pyörän päälle noin puolta tuntia myöhemmin. Edessä oli n. 50 kilometrin lenkki Ideaparkin ohi Valkeakoskelle ja sieltä toista reittiä Lempäälän keskustan kautta takaisin kotiin Sääksjärvelle.

Nostin sykkeen ilman sen kummempia jahkailuja jo ensimmäisessä ylämäessä tavoitteeseeni, eli vauhtikestävyysalueen alaosalle.

Maantie oli märkä ja kura lensi, mutta vettä ei tullut taivaalta…vielä.

Matka Valkeakoskelle oli hyväpintaista ja suoraa maantietä. Sivumyötäinen tuuli puhalteli ja jalat pääsivät nopeasti mukavaan rytmiin. Reilu 20 km Valkeakoskelle sujahti nopeasti.

Valkeakoskelta ajoin ensin hetken kohti Toijalaa ja sitten käännyin pienemmälle ja erittäin epätasaiselle Lempäälää kohti vievälle tielle, mikä tarkoitti myös, että tuuli olisi loppumatkan vastainen. Vauhtini hidastui ja vettäkin alkoi tulemaan taivaalta.

Paljaita sääriäni pitkin valuva sadevesi lirisi taas kengänsuojien reunan alle ja hetken päästä sukat lotisivat likomärkinä. Aivan pakko hankkia vihdoinkin ne paremmat kengänsuojat!

Vettä satoi, tuuli vastaan, varpaat ja sormet jäässä ja jo reilu tunti semikovaa ajoa reisissä… huomasin yht’äkkiä olevani flow-tilassa! Jalat elivät omaa elämäänsä ja kuljettivat minua eteenpäin. Mieli oli rauhallinen ja olo suorastaan nautinnollinen.

Pääsen kyseiseen mielentilaan helpoiten kovissa olosuhteissa – oli sitten kuumaa, kylmää tai märkää. Eli toivotaan kovia olosuhteita myös kesän kisoihin 🙂

Suhteellisen vähäinen määrä kovia pyörätreenejä alkoi kuitenkin vähitellen tekemään tehtävänsä ja vauhdin ylläpitäminen vaikeutui. Hidastin hieman n. 40 km kohdalla – ehkä liikaakin, sillä viimeisten viiden kilometrin nyppylöissä jaloissa oli kuitenkin kohtalaisesti paukkuja jäljellä.

Kurvasin kotipihaan, vilkaisin Polariani ja huomasin, että keskivauhtini jäi hieman tavoitteestani. Harmitti, vaikka osasinkin tähän varautua. Ei kai tätä pyöräkuuria tarvitsisi edes vetää, jos pyöräilykunto olisi jo valmiiksi hyvällä tasolla!

Kotona vaimo ja lapset olivat aamupalapöydässä. Kurainen Musta Ori sai pikaisen suihkun (enkä nyt puhu itsestäni, vaan maantiepyörästäni), vaihdoin kuivat juoksuvaatteet päälleni, join vettä ja nautiskelin pari teelusikallista hunajaa. Sitten tekno soimaan korvanappeihin ja juoksulenkille.

WP_20150514_07_50_20_Pro

Pyörä ei kulkenut niin kovaa kuin oletin, joten valmistauduin siihen, että juoksukin olisi tuntunut kankealta… Mutta, mitä vielä! Askelhan oli lennokas kuin Helinä-Keijulla! Aivan mahtava meininki!

Juoksin mäkistä reittiä nousevalla rasituksella ja ylämäet voimajuoksulla yhteensä n. 8,5 kilometriä. House-biitit hakkasivat rytmiä kun liidin kevyellä askeleella lähes meditatiivisessa tilassa. Olin lähes huomaamattani takaisin kotiovella.

Mieli oli tosi hyvä, sillä vaikka pyörä ei kulkenutkaan aivan odotusten mukaisesti, niin pyöräily+juoksu-yhdistelmä sujui mainiosti. Ja juuri tästähän triathlonissa on kyse!

Seuraavaksi ruokaa, juomaa, lihashuoltoa ja kohti päivän muita askereita. Huomenna tiedossa olisi vähän pidempi treenipäivä, eli illalla ajoissa pää tyynyyn.

2. leiripäivä

Kello herätti jälleen 5:30. Vaimo lähti aikaisin töihin, itse vein lapset kouluun/eskariin ja kurvasin autolla Hervantaan uimaan. Ohjelmassa oli 6 x 500 m märkäpuvulla Ironman-matkavauhdin testailua.

Uin ensimmäiset setit liian kovaa ja lopussa vauhti vähän hyytyi. Hyvä treeni kuitenkin ja vasta toinen märkäpukutreeni viime kesän jälkeen, joten sain hyvää tuntumaa puvun vaikutuksesta uintiin.

Noin 10 minuuttia kestävällä kotimatkalla uimahallilta sää vaihteli pilvipoutaisen, auringonpaisteen ja kaatosateen välillä. Mietin, että pitää varmaan ottaa koko varustekaappi mukaan päivän pyöräilyetapille, eli Sääksjärvi -> Kangasala -> Sahalahti -> Sappee ja samaa reittiä takaisin.

Kotona söin reilun brunssin, hyppäsin Mustan Orin selkään ja otin suunnaksi Kangasalan, jossa tapasin treenikaverini ja jatkoimme matkaa yhdessä kohti Sappeeta.

Keli oli lopulta hyvä. Aurinko paistoi ja ilmakaan ei liikkunut liian nopeasti. Pidimme vauhdin varsin alhaisena, eli erittäinkin turvallisesti PK-alueella. Tämä ihan tarkoituksella, sillä seuraavana päivänä minun olisi tarkoitus kiepauttaa Näsijärven ympäri n. 160 kilometrin lenkki. Sappeen nousu olikin ainoa hetki, jolloin annoin sykkeen nousta kunnolla VK-alueelle.

Näin ensimmäisellä kerralla Sappee valloitettiin vain yhdesti, mutta jatkossa nousua voisi ajaa useammankin kerran, niin saisi reisiin vähän oikeiden nousujen tuntumaa.

WP_20150515_12_31_52_Pro

Kotimatka sujui mukavasti rullaillen samaa reittiä kuin mennessäkin. Maltoin pitää vauhdin kurissa ja jalat tuntuivat hyviltä kotiovella n. 120 kilometrin lenkin jälkeen.

Juoksin heti pyöräilyn päälle vielä n. 3 kilometrin matkan lähikaupalle, josta lyöttäydyin suoraan lennosta vaimoni ja lasteni seuraan viikonloppuvalmisteluihin.

3. leiripäivä

Herätys tuttuun tapaan 5:30 ja pyörän selässä klo 6:00. Tiedossa olisi elämäni pisin pyörälenkki seuraten Pirkan Pyöräilyn Klassikko-reittiä, eli Näsijärvi myötäpäivään kiertäen.

Alkumatkalla suurimmat ongelmat koituivat yrittäessäni navigoida Tampereen keskustan ohi jotain järkevää pyöräreittiä pitkin. Hetken (pitkän sellaisen) sukkuloinnin jälkeen sujautin lopulta keskustan kautta. Pitää hoitaa reittitiedustelut paremmin ennen seuraavaa kaupungin pohjoispuolelle suuntautuvaa reissua.

Lopulta onnistuin kuitenkin ohittamaan myös Ylöjärven taajaman ja aloin puskemaan vastatuulessa kohti Kurua. Väli 50-80 km otti tosi koville! Iso, suora tie, vastatuuli ja jatkuvat mäet, sekä kahden edellisen päivän pyöräilyt painoivat jaloissa. Välillä vauhti tippui hävettävän alhaiseksi, sillä en edelleenkään uskaltanut nostaa rasitustasoa kovinkaan korkealle. Reitti oli vieras ja edessä oli vielä n. 100 kilometriä poljettavaa.

Raskasta oli, mutta vakuuttelin jatkuvasti itselleni, että peruskuntoni on sen verran kova, että jaksan kyllä painaa, kunhan vaan pidän sykkeen kurissa.

Lopulta reilun 80 kilometrin jälkeen pääsin sentään vastatuulesta eroon, kun käännyin oikealla Murolen suuntaan. Ehdinkin jo hieman huokaista helpotuksesta kunnes huomasin, että reitti muuttuikin tosi nyppyläiseksi. Teräviä nousuja oli jatkuvasti. Hapoille en päästänyt reisiäni vieläkään, joten vauhdista piti tinkiä.

WP_20150516_10_10_22_Pro

Ollessani kartanlukutauolla n. 110 kilometrin kohdalla takaa kurvasi paikalle Laupias Samarialainen punaisessa pyöräilytakissaan. Tämä minua kokeneempi ketjunpyörittäjä oli kiertämässä samaa lenkkiä ja jatkoimme matkaa yhdessä. En hoksannut kysäistä kaverin nimeä, mutta siinä jutellessamme kävi ilmi, että menestystä oli kertynyt Suomen pyöräilykisoista vuosien aikana enemmänkin. Ja vauhti oli kyllä sen mukaista.

Matka taittui joutuisasti rupatellessa ja jonkin aikaa sain nauttia superpeesistäkin. Tiemme erkanivat vasta n. 15 km ennen kotiin pääsyäni. Kiitokset henkisestä ja fyysistä peesiavusta harmittavasti tuntemattomaksi jääneelle pyöräilijälle! Oli mukava huomata, että omatkin jalat pyörivät kovasta rasituksesta huolimatta ihan mukavasti, kunhan vain sain ajatukseni pois väsymyksen tunteen pohtimisesta.

Kotiovellani Polarin näytöllä komeilivat lukemat: 168 km, mikä lyö edellisen pisimmän lenkin ennätykseni n. 20 kilometrillä. Pidän tätä hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, että alla oli jo kaksi kohtalaisen kovaa pyöräilypäivää.

Päivän aikana treenirasitus nousi korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Näsijärven tuolla puolen vauhti tippui välillä ihan mateluksi. Lopussa sain keskinopeutta kuitenkin hinattua ylös päin ja sain aikaiseksi loistavan treenin Ironman-pyöräilyä ajatellen, kun painoin kilometrit 110:stä eteenpäin aerobisella kynnyksellä.

Useampien päivien mittaisten kovien treenirupeamien aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota palautumiseen. Heti kotiovesta sisään päästyäni nautin nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja banaanin ja hunajan muodossa sekä proteiinijuomaa lihaksille rakennusaineeksi. Sen jälkeen otin n. puolen tunnin nokoset, mikä tehostaa kasvuhormonien tuotantoa.

Hetken torkkujen jälkeen taas vähän hiilareita ja protskuja, ja sitten perheen kanssa uimahallille, jossa jatkoin palauttelua tekemällä ensin tosi lyhyen ja kevyen uinnin, ja sitten liottamalla jalkojani vuoroin kylmässä ja vuoroin lämpimässä vedessä. Se antaa verenkierrolle boostia ja nopeuttaa palautumista. Uinnin jälkeen söin vielä kunnon päivällisen: perunamuusia, lohta, raastesalaattia ja jälkiruoaksi hunajamelonia.

Vasta päivällisen jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Ennen sitä kroppa oli ollut todella väsynyt. Myös mieli oli ollut tietyllä tavalla surullinen, joka voi hyvin tapahtua, kun mennään fyysisen suorituskyvyn rajoille ja hormonitasapaino järkkyy. Onneksi tiesin tämän asian etukäteen, joten en pelästynyt yht’äkkistä mielialan laskua, vaikka vasta ensimmäistä kertaa kyseiseen olotilaan törmäsinkin.

Seuraavan aamun herätyksen siirsin vielä tuntia tavallista myöhäisemmäksi, eli klo 6:30, jotta saisin varmasti tarpeeksi unta palautumista varten. Tämä oli mahdollista, sillä seuraavan päivän aikataulu muiden menojen osalta ei ollut ihan niin tiukka, mitä aiempina leiripäivinä.

4. leiripäivä

Pitää heti todeta, että eilisen rankan lenkin jälkeinen palauttelu sujui täydellisesti! Heräsin aamulla erinomaisen hyvin nukutun yön jälkeen jo 15 min ennen herätyskelloa ja olo tuntui tosi tuoreelta ja energiseltä.

Söin normaalin aamupalani, eli:

– Iso lasi vettä, jossa seassa sitruunamehua, MSM:ää ja glutamiinia + tällä kertaa myös kreatiinia, sillä tiedossa oli voimatreeniä mäki-intervallin muodossa. Toinen lasillinen vettä yhdessä riisiproteiinijauheen kanssa.

– Vihreä hedelmä-/kasvispirtelö, johon vielä päälle auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, pellavansiemenrouhetta, hamppurouhetta, maca-jauhetta, rypsiöljyä ja raakakaojauhetta

– Normaalin aamupalan lisäksi extrana yksi banaani antamaan nopeasti imeytyvää energiaa heti treenin alkuun

Tein 12 kilometrin siirtymän pelipaikalle, eli Lukonmäen juurelle kevyesti rullaillen ja lihaksia lämmitellen. Hämmästelin ja kummastelin, miten tuoreilta jalat tuntuivat kolmen kovan treenipäivän jälkeen. Olo tuntui muutenkin suorastaan uudelleensyntyneeltä verrattuna eiliseen lenkin jälkeiseen olotilaan.

En ollut etukäteen tehnyt tarkkaa suunnitelmaa Lukonmäki-intervalleille, sillä en osannut ennustaa jalkojen kuntoa.

Ensimmäisen nousun tein tunnustellen satulassa istuen ja pitäen sykkeen aerobisella kynnyksellä… Toinen nousu sitten vähän kovempaa VK1-sykkeellä edelleen satulasta… Kolmas nousu lähes niin kovaa kuin takapuoli penkissä pääsin… Ja neljäs nousu koko matka putkelta, eli seisaaltaan, mikä sai sykkeen nousemaan kaikkein korkeimmalle… Kyseinen neljän erivauhtisen nousun setti tuntui sen verran hyvältä, että päätin tehdä sen vielä ainakin kerran uudestaan.

Kun huohotin toisen kierroksen viimeistä nousua ylös, kurvasi vaimoni paikalle omalla pyörällään. Se antoi hyvän syyn lähteä tekemään vielä kolmas vastaava neljän nousun rypistys.

Etenkin viimeisen satulasta tehdyn nousun aikana reidet olivat avain tulessa. Toki polte oli makea myös viimeisen putkelta ajetun nousun aikana, mutta siinä rasitus jakautuu ainakin minulla tasaisemmin eri lihaksille, jolloin syke nousee kyllä korkeammalle, mutta reisissä ei tunnu niin pahalle.

Veivasin Lukonmäkeä ylös 12 kertaa, josta kertyy yhteensä reilun viiden kilometrin matka 10-prosenttista nousua. Urakan jälkeen huuhtelin maitohappoja lihaksistani rullailemalla kevyellä välityksellä kotiin.

WP_20150517_08_08_15_Pro

Juhlistin minileirin päättymistä vielä n. 20-minuuttisella juoksulla heti pyöräilyn päälle. Ihmeellisen kevyeltä tuntui meno edelleen.

Iltapäivällä söin sitten bensatankkini enemmän kuin täyteen Äitini 60-vuotispäivillä.

Yhteenveto

Takana neljä kovaa treenipäivää, joiden aikana pyörän matkamittariin kertyi n. 380 kilometriä, ja lisäksi tein kolme lyhyttä juoksulenkkiä ja kaksi uintia. Tällä kropalle annettiin piirustukset siitä, mitä seuraavaksi pitäisi kehittää. Minileiriä seuranneet kevyemmät treenipäivät ovat puolestaan mahdollistaneet sen, että keholle on riittänyt tarpeeksi aikaa ja energiaa palautumista ja kehittymistä varten.

– Olli Porola, toukokuu 2015

Ollin oma minileiri – Pirkanmaan ympäriajo

En ole valitettavasti päässyt ”triathlon-urallani” vielä etelän leirien makuun, joten leiritunnelmaa pitää hakea kotimaisemista. Tähän tarkoitukseen käytänkin hyväkseni helatorstaista alkaen kertyvät neljä vapaapäivää ja järjestän itse itselleni oman minileirin. Leirin toteuttaminen ei paljoa käytännön järjestelyjä vaadi, sillä majoitun kätevästi omassa kodissani.

Lopputalvi ja alkukevät ovat menneet juoksupainotteisesti, joten kesän pyöräilykuntoa silmällä pitäen leirin pääteemana tulee olemaan pyöräily. Siitä johtuen ja myös käynnissä olevan Italian ympäriajon kunniaksi oma neljän päivän mittainen rypistykseni saakin komean lisänimen: Pirkanmaan ympäriajo.

Tarkoituksenani on tehdä jokaisena neljänä päivänä eri puolille Pirkanmaata suuntautuva pyörälenkki ja ripotella mausteeksi jonkin verran uintia ja juoksua, jottei tuntuma muihin triathlonin osalajeihin katoaisi.

1. leiripäivä, torstai 14.5.

Helatorstaina minulla on muuta tärkeää menoa klo 11 lähtien, joten päivän treenit pitää tehdä nopeasti. Se oikeastaan sopiikin hyvin minileirin aloitukseksi, sillä lyhyessä ajassa en saa (toivottavasti) vedettyä itseäni ihan tukkoon. Lisäksi kropalle jää iltapäivä ja ilta aikaa palautua ja valmistautua kolmeen tuimempaan treenipäivään.

Päivän ohjelma:

– Aamulla klo 6:00 alkaen n. 50 kilometrin mittainen kohtalaisen reipasvauhtinen pyöräily oheisen reitin mukaisesti.

– Heti pyöräilyn perään n. 10 kilometrin juoksu, mikäli Ideapark-juoksussa hieman kipeytynyt takareisi on jo kunnossa.

1-etappi_saaksjarvi_valkeakoski_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 1. etappi: Sääksjärvi – Valkeakoski – Sääksjärvi

1-etappi_saaksjarvi_valkeakoski_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 1. etappi: Sääksjärvi – Valkeakoski – Sääksjärvi

2. leiripäivä, perjantai 15.5.

Toinen päivä tulee olemaan kova ja pitkä. Lapset ovat koulussa ja vaimo töissä, joten itselläni on koko päivä aikaa treenata. Päivän ohjelmaan kuuluvat kaikki triathlonin osalajit:

– Aamulla uimahallille uimaan: märkäpuvulla 6 x 500 m Ironman-vauhtia.

– Uinnin jälkeen hetki tankkausta ja sitten pyörällä Kangasalan kautta kohti Sappeen nousua. Matkavauhti on tarkoitus pitää PK-alueella. En ole aiemmin käynyt Sappeessa, mutta Google Maps -tiedusteluni perusteella näyttäisi siltä, että edestä löytyy ensin pari kilometriä loivempaa nousua, joka sitten muuttuu n. 1,5 kilometrin mittaiseksi 5-prosenttiseksi mäeksi, jossa jyrkimmät kohdat ovat n. 8 %. Ohessa Sääksjärvi-Sappee-pätkän reitti ja profiili. Paluumatkan teen samaa viivaa pitkin, mikä tarkoittaa, että matkaa kertyy yhteensä n. 120 km.

– Heti pyöräilyn päälle teen n. 5 km juoksun aerobisella kynnyksellä, minkä jälkeen mahdollisimman tehokasta tankkailua, palauttelua ja lihashuoltoa.

2-etappi_sappee_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 2. etappi: Sääksjärvi – Sappee (paluu samaa reittiä takaisin)

2-etappi_sappee_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 2. etappi: Sääksjärvi – Sappee (paluu samaa reittiä takaisin)

sappee
Sappeen nousun viimeiset n. 1,5 kilometriä.

3. leiripäivä, lauantai 16.5.

Päivän ohjelmassa on kiertää Näsijärvi ja tutustua Pirkan Pyöräilyn maisemiin oheisen reitin mukaisesti. Vauhti on tarkoitus pitää turvallisesti PK-alueella, mutta kuten profiilista voi havaita, niin reitti on erittäin kumpuileva, joten eiköhän syke pompsahda välillä korkeammallekin. Kilometrejä tulee mittariin n. 160, mikä tarkoittaa pisintä koskaan polkemaani pyörälenkkiä. Iltapäivällä tankkaus hoituu kätevästi Äitini 60-vuotissynttäreillä.

3-etappi_pirkan_pyoraily_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 3. etappi: Pirkan Pyöräilyn reitti

3-etappi_pirkan_pyoraily_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 3. etappi: Pirkan Pyöräilyn reitti

4. leiripäivä, sunnuntai 17.5.

Tampereella asuvat tuntevat varmasti Lukonmäen. Kyseessä on Hervannan laskettelurinteen vieressä kulkeva vajaan 500 metrin mittainen ja keskimäärin n. 10-prosenttinen terävä nousu, jossa jyrkin kohta on n. 15 %.

Viimeisen treenipäivän agendalla on veivata kyseistä nousua ylös-alas useampia kertoja ja puristaa jaloista loputkin mehut irti. Siirtymä välillä kotiovi-Lukonmäki on vain n. 10 km, joten voin turvallisin mielin vetää reidet ihan tyhjiksi. Pyörätreenin jälkeen minileiri päättyy vielä väsynein jaloin tehtävään n. 5 kilometrin juoksuun.

lukonmaki
Pirkanmaan ympäriajo, 4. etappi: Lukonmäki

Mietteitäni urakan aattopäivänä

Ymmärrän hyvin, että seuraavien neljän päivän suunnitelma on omiin tämän hetkisiin kykyihini nähden yläkanttiin mitoitettu. Epäröinkin hetkisen, että uskallanko edes julkaista suunnitelmaa etukäteen, sillä on olemassa hyvinkin suuri epäonnistumisen mahdollisuus…

Mutta, mitä sitten! Kun elämässä hakee isoja haasteita ja pyrkii laajentamaan oman mukavuusalueen rajoja, niin välillä vastaan tulee väkisinkin epäonnistumisia. Turha niitä on etukäteen murehtia. Sysäsinkin epäilevät ajatukseni sivummalle ja päätin jatkaa aiemmista blogiteksteistäni tutuksi tullutta avointa tyyliäni ja julkaista suunnitelmani jo etukäteen.

Toivottavasti jaksan tehdä kaikki harjoitukset piirustusten mukaan. Mutta, jos en jaksa, niin sittenpähän ainakin löydän omat tämän hetkiset rajani. Sen jälkeen treenataan lisää ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan.

– Olli Porola, toukokuu 2015

Vinkkejä harjoittelun sovittamiseksi osaksi arkielämää

Olen saanut järjestettyä lisää aikaa triathlon-harrastukselleni raivaamalla elämästäni kaikenlaista turhaa tekemistä edellisessä blogi-kirjoituksessani esittelemieni keinojen avulla. Siitäkään huolimatta perheellisenä työssä käyvänä triathlon-harrastajana en voi ajatella eläväni ”normaalia” elämää ja sen lisäksi harjoittelevani yli 15 tuntia viikossa.

Töissä pitää käydä, kotiaskareista pitää huolehtia ja lapsetkin ovat vielä sen verran pieniä, etteivät he pysty kulkemaan itsekseen koulussa ja esikoulussa tai omissa harrastuksissaan, eikä heitä liioin voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin kotiin.

Jotta paljon aikaa vievä harrastukseni olisi mahdollista, on se pystyttävä sovittamaan mahdollisimman luontevasti osaksi normaalia arkielämääni. Tähän liittyen käsittelen tämän kertaisessa kirjoituksessani kahta tärkeää asiaa: ajankäytön optimointia ja realiteetteihin perustuvaa treeniaikataulujen suunnittelua.

1. Ajankäytön optimointi

Yksi pahimmista potentiaalisista aikasyöpöistä on päivittäiset työmatkat. Saisin tuhlaantumaan autolla tehtyihin työmatkoihin helposti yli 5 tuntia joka viikko. Se on tosi iso määrä hukkaan heitettyä aikaa. Autossa istumisen sijaan pyrinkin hyödyntämään työmatkat mahdollisimman hyvin treenaamiseen. Kuljen töissä useimmiten joko pyörällä tai juosten, tai sitten yhdistän aamun työmatkaan uimahallilla tai kuntosalilla käynnin.

Jokainen normaali arkiaamu alkaa osaltani jonkinlaisella treenillä jo ennen työpaikalle saapumista, ja usein päivän toinen treeni tulee tehtyä heti töistä lähdön jälkeen. Illalla on sitten hyvin aikaa palautua ja hoitaa muita askareita sen sijaan, että yrittäisin mahduttaa kaiken harjoittelun jo muutenkin kiireisiin arki-iltoihin.

Minulle kertyy työmatkoihin yhdistettyä harjoittelua yhteensä n. 6-8 tuntia viikossa, eli lähes puolet viikon treenitunneista. Määrää olisi aikataulujen puolesta varaa kasvattaa edelleenkin, mutta tämän hetkinen fyysinen kuntoni ei siihen vielä riitä.

Toinen tapa, jolla saan vaivattomasti lisättyä treenituntien määrää, on herätä viikonloppuisinkin tarpeeksi aikaisin, jotta saan tehtyä pitkät juoksu- ja pyörälenkit jo aamujen ja aamupäivien aikana. Tällöin suurin osa viikonlopusta jää vapaaksi muulle tekemiselle ja tärkeälle perheen yhteiselle ajalle. Toki aikaiset heräämiset vaativat sitä, että pitää malttaa mennä ajoissa nukkumaan, jotta palautumisen ja kehittymisen kannalta ehdottoman tärkeää yöunta tulee tarpeeksi. Helpoiten tämä onnistuu siten, että ylläpidän suunnilleen normaalia arjen vuorokausirytmiä viikonloppuisinkin.

WP_20150501_09_48_18_Pro
Viikonloppujen pitkät lenkit alkaa yleensä viimeistään seitsemältä

Kolmas hyvä keino on hyödyntää lasten treenihetket omassa harjoittelussa. Viime kesänä tein säännöllisesti juoksulenkin joka viikko sillä aikaa kun lapsillani oli jalkapalloharjoitukset. Tänä keväänä olen käyttänyt lasten treeniajat eri tavalla hyödykseni, mutta kunhan kesäharrastukset lähtevät käyntiin ja treeniajat hieman muuttuvat, niin voi olla, että otan tämänkin keinon taas käyttöön.

Neljäntenä ajankäytön optimoinnin keinona on mainittava aivan ehdoton triathlon-harrastajan väline, eli traineri. Etenkin pienten lasten vanhemmille se on aivan välttämätön, jotta hyvän pyörätreenin saa tehtyä silloinkin, kun on lasten kanssa yksin kotona. Lisäksi treeneihin siirtymiseen ei kulu yhtään aikaa, joten pieneenkin väliin saa mahdutettua tehokkaan harjoituksen. Kolmantena on mainittava, että traineria polkiessa voi helposti katsoa esim. leffoja, urheilua tai TV-sarjoja, jolloin lempiohjelmien seuraamiselle ei tarvitse erikseen varata aikaa.

T2600_Tacx_Blue_Motion_trainer_back_1207
Tacx-traineri (kuva Tacxin nettisivuilta)

Arjen työmatkojen ja viikonloppuaamujen lisäksi kalenterissani on treenimerkintä vain kahdelle arki-illalle, joista toinen on vieläpä trainerilla kotona tehtävä pyöräilytreeni. Eli ajankäyttöäni optimoimalla saan nykyisten kovien viikkojen yli 15 tunnin harjoitusmäärät mahtumaan helposti kalenteriini ja vieläpä jättämään suurimman osan arki-illoista ja kaikki viikonloppupäivät ja -illat vapaiksi.

2. Treeniaikataulujen suunnittelu

Jotta edellä mainitsemani ajankäytön optimointi oikeasti onnistuisi mahdollisimman hyvin, niin harjoittelu pitää suunnitella realistisesti omaan arkielämään sopivaksi. Internetistä ja kirjallisuudesta löytyisi useitakin valmiita treenisuunnitelmia, mutta aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka pystyvät rakentamaan arkielämänsä valmiiden treeniohjelmien ympärille. Se on kunnolla mahdollista ainoastaan ammattiurheilijoille. Meidän muiden pitää tehdä asia toisin päin, eli rakentaa treeniohjelma arkielämän ympärille.

Omalla kohdallani suunnittelun pohjan muodostaa tarkkaan harkiten kasaamani viikko-ohjelman runkosuunnitelma. Alla olevassa esimerkissä on tämän vuoden alusta lähtien käytössä ollut runko.

runkosuunnitelma
Viikko-ohjelman runkosuunnitelma

Rungon suunnittelun ensimmäisenä askeleena oli merkitä mustalla näkyvät pakolliset menot. Huomatkaa perjantain perhe-ilta, joka on mukava tapa rauhoittua arkiviikon jälkeen yhdessä perheen kesken esim. leffaa katsellen.

Maanantai-illan treeni on myös naulittu paikalleen, sillä teen sen yhdessä harjoituskaverini kanssa. Myös lauantai- ja sunnuntaiaamujen pitkät lenkit ovat omilla paikoillaan. Muut treenit asettelin suunnitelmaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja siten, että myös levolle jää aikaa. Tavoitteena oli saada vähintään kolme treenikertaa joka osalajille.

Toki useimmat viikot eivät voi toteutua täysin runkosuunnitelman mukaan. Sen vuoksi onkin tärkeää tehdä viimeistään ennen jokaisen treeniviikon alkua tarkempi lähiajan suunnitelma, jossa on otettu huomioon kaikki tulevan viikon menot ja niiden aiheuttamat muutokset runkosuunnitelmaan. Lisäksi lähiajan suunnitelma muuttuu aina jonkin verran sen mukaan, missä treenivaiheessa ollaan ja, että onko kyseessä kovempi vai kevyempi viikko. Itselläni on tapana pitää lähiajan suunnitelmaa ajan tasalla aina 1-2 viikkoa etukäteen.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni tuntuu tällä hetkellä helposti toteutettavalta ja luonnolliselta osalta arkielämääni. Ainoa asia, josta minun pitää treenaamiseeni liittyen tälle hetkellä joustaa on se, että teen lähes kaiken harjoitteluni yksin. Olisi mukava olla mukana jossain treeniporukassa, mutta siihen ei ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut aikataulujen puolesta mahdollisuutta.

Joka tapauksessa olen suorastaan yllättynyt siitä kuinka vaivattomasti saan suuretkin harjoitusmäärät mahtumaan kalenteriini. Toki tilanne ei onnistu itsestään, vaan se vaatii elämänhallintaa, suunnitelmallisuutta ja myös jostain asioista luopumista, kuten tässä ja edellisessä blogi-kirjoituksessani olen kertonut. Kaikki ratkaisut tuntuvat kuitenkin edelleen oikeilta, joten samalla tiellä jatkaminen on helppoa ja mukavaa.

Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

– Olli Porola, toukokuu 2015

Harjoitusmäärien kasvattaminen – 4 tärkeää huomioitavaa asiaa

Aurinko alkaa lämmittämään mukavasti, valon määrä lisääntyy, luonto alkaa heräilemään ja ensimmäiset maantiepyörät on jo nähty liikenteessä. Eli kesää kohti mennään. Samalla myös blogini on aika herätä talviuniltaan.

Harjoittelun puolesta minulla on takanani erittäin hyvin onnistunut talvi. Olen pystynyt kasvattamaan treenimääriäni huomattavasti viime vuodesta. Nyt kovien viikkojen treenituntimäärät nousevat jopa yli 15:een tuntiin, kun viime vuonna jo yli 10:n tunnin viikot tuntuivat yleensä liian raskailta. Harjoitusmäärien kasvattamisen on mahdollistanut seuraavien neljän tärkeän asian aiempaa parempi huomioiminen: harjoittelun rytmittäminen, palautuminen, oheisharjoittelu ja kehon huolto, sekä ravitsemus.

* * *

1. Harjoittelun rytmittäminen

Rytmitän harjoitteluni kolmen viikon jaksoihin, joihin kuuluu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi jonkin verran kevyempi viikko. Pyrin kuitenkin pitämään kuormituksen siinä määrin tasaisena, etten kovillakaan viikoilla vedä itseäni ihan piippuun, jotta jaksan tehdä kaikki harjoitteet laadukkaasti. Lisäksi ns. kevyt viikko ei ole varsinaisesti tasan viikon mittainen selvästi kevyempi treenijakso, vaan kevyilläkin viikoilla harjoittelen suurimmaksi osin normaalilla tavalla, mutta teen tietyt treenit kevyempinä ja lyhyempinä tai mahdollisesti jätän jonkun treenin kokonaan pois ohjelmasta.

Viime vuonna yritin treenata perinteisemmällä 3 kovaa + 1 kevyt –viikkorytmillä, mutta se ei oikein sopinut minulle. Muutinkin viikkorytmin jo viime syksynä 2 kovaa + 1 kevyt –jaksotukseen.

Omille ajatuksilleni lisävahvistusta sain mm. Sami Inkistä valmentaneen Matt Dixonin kirjasta ”The Well-Built Triathlete”, jossa hän kertoo, että perinteinen 3+1-jaksotus ei välttämättä ole paras mahdollinen, sillä siinä tulee hetkiä, jolloin ei pysty harjoittelemaan optimaalisesti. Ensinnäkin kolmannen kovan viikon aikana ei jaksa enää treenata tarpeeksi laadukkaasti. Toiseksi kevyen viikon alussa on niin väsynyt, ettei pysty treenaamaan kunnolla. Ja kolmanneksi yksi kokonainen viikko kevyttä treeniä on liian pitkä aika, sillä loppuviikosta voisi jo treenata kovempaa. Tässä on varmasti urheilijakohtaisia eroja, mutta omalla kohdallani Matt Dixonin kommentit pitävät erittäin hyvin paikkansa.

treeniohjelmaEsimerkki viikon treeniohjelmastani

Olen pyrkinyt rytmittämään jokaisen treeniviikon sopimaan mahdollisimman optimaalisesti omaan arkielämääni, tukemaan palautumista ja antamaan jokaisesta treenistä mahdollisimman hyvän harjoitusvasteen. Tämä tarkoittaa, että jokaisen eri tyylisen harjoituksen tulisi olla sille parhaiten sopivassa paikassa. Peruslähtökohtana on se, että korkean intensiteetin treenit ja voimatreenit pyrin tekemään mahdollisimman hyvin levänneenä – kun taas PK-treenit voin tehdä väsyneempänäkin. Ainakin tällä hetkellä homma toimii erinomaisesti.

* * *

2. Palautuminen

Mielestäni sana palautuminen on itse asiassa väärä termi kuvaamaan kyseisen asian tärkeyttä. Oikeasti pitäisi puhua kehittymisestä, tai vähintäänkin palautumis- ja kehittymisvaiheesta. Tällöin se kuvaisi paremmin kyseisen asian merkitystä urheilijalle. Selkeyden vuoksi jatkan kuitenkin palautuminen-termin käyttämistä.

Palautuminen liittyy jo edellisessä kappaleessa käsiteltyyn harjoittelun rytmittämiseen, sillä hyvä yksityiskohtainen harjoitussuunnitelma ottaa huomioon myös levon tarpeen sekä palautumista tukevat harjoitteet. Tämä on erityisen tärkeää etenkin siviilitöissä käyvälle amatööriurheilijalle, joka ei pysty rakentamaan aikataulujaan urheilun ehdoilla.

Tärkein yksittäinen asia palautumisessa on riittävä unen saanti. Oma unen tarpeeni on n. 7,5 tuntia yössä. Normaalina arkiaamuna herätys on klo 5:30. Tämä tarkoittaa, että unten mailla pitäisi olla klo 22:00. Mitä pidempään samaa unirytmiä noudattaa ja saa säännöllisesti tarpeeksi yöunta, niin sitä helpommaksi rytmin ylläpitäminen muuttuu. Lopulta päästään tilanteeseen, jossa väsymys tulee luontevasti nukahtamisaikaan ja herääminen tapahtuu jopa itsestään ilman herätyskelloa.

Mikäli esim. lomien takia nukahtamisaika siirtyy, niin itseään voi kouluttaa uudestaan oikeaan rytmiin tietyillä kikoilla. Esim. illalla on tärkeää, että lopettaa erilaisten ruutujen (TV, tabletti, kännykkä) tuijottamisen tarpeeksi ajoissa ennen haluttua nukahtamisajankohtaa. Tämä siitä syystä, että kyseiset laitteet tuottavat piristävää sinistä valoa, mikä vaikeuttaa nukahtamista.

Itse olen kyseisissä tilanteissa käyttänyt sääntönä, että laitan ruudut kiinni viimeistään klo 21:00, eli tuntia ennen nukahtamista. Tämän jälkeen voi vielä vaikka lueskella kirjaa. Aamulla sitten voi avata kännykän vaikka heti herättyään, jolloin piristävää valoa pääsee verkkokalvoille saman tien.

Etenkin pidempään treenanneet voivat käyttää palautumisen apuna myös ns. aktiivista palautumista. Triathlon-lajeista tämä tarkoittaa lähinnä erittäin kevyttä uintia tai pyöräilyä. Itse teen usein esim. kovien juoksutreenien päälle n. 30 minuutin kevyen pyöräilyn trainerilla, minkä päälle teen vielä venyttelyn ja putkirullauksen. Olen huomannut, että tämä nopeuttaa palautumista ja jalat tuntuvat virkeiltä nopeammin.

Triathlon on siinä mielessä hyvä laji palautumisen kannalta, että vaikka kokonaistreenimäärä nousee korkeaksi, niin eri lajeja järkevästi rytmittämällä pystyy edesauttamaan palautumista. Esim. itselläni on ohjelmassa kovia juoksu-/pyörätreenejä lauantaista tiistaihin, joiden jälkeen keskiviikkona ohjelmassa oleva kevyehkö uinnin tekniikkatreeni toimii erinomaisena vastapainona ja antaa jaloille palautumisaikaa, ja samalla kuitenkin tulee tehtyä laadukas uintitreeni.

Yksittäisten harjoitusten sisälläkin asioita voi tehdä siten, että palautuminen tehostuu. Esim. itse pidän pitkien juoksulenkkien aikana lyhyitä kävelytaukoja. Tämän on todettu tutkimuksissakin vähentävän väsymyksen tunnetta ja nopeuttavan palautumista. Käytännössä toteutan tämän siten, että n. 30 min välein kävelen n. 50-100 metriä. Tällä tavalla saan lisättyä hyvällä tekniikalla/rytmillä juostujen harjoituskilometrien määrää ja, kuten todettua, myös nopeuttamaan palautumista. Pitkillä lenkeillä kyseinen kävelyhetki on myös hyvä hetki nestetankkaukselle.

* * *

3. Oheisharjoittelu ja kehon huolto

Monesti kestävyysurheilijat ajattelevat, että pelkkä lajitreeni riittää. Ehkä se johonkin asti riittääkin, mutta optimaalista suorituskykyä sillä on vaikea saavuttaa.

Omalla kohdallani olen saanut huomattavan hyödyn säännöllisestä kuntosaliharjoittelusta. Teen jatkuvasti kaksi salitreeniä viikossa: ylä-/keskivartalotreenin ja jalkatreenin. Etenkin levypainoilla tehtävät kyykyt ja maastavedot ovat olleet erittäin hyödyllisiä juoksussa ja pyöräilyssä tarvittavan lihaskunnon kasvattamisessa.

kuntosaliTuttu paikka, eli työpaikkani kuntosali…

kuntosali…missä on kivaa, vaikka aikaisin aamulla ilme olisikin totinen

Kiinnitän myös paljon huomiota keskivartaloharjoitteisiin, sillä jokaisessa triathlonin osalajissa on hyötyä voimakkaasta keskivartalosta. Syviä vatsalihaksia vahvistavat voimaharjoitteet sekä lantion alueen liikkuvuutta lisäävät harjoitteet ovat myös tuoneet helpotusta koko aikuisikäni vaivanneisiin alaselän kiputiloihin.

Perinteisiä staattisia venyttelyjä olen tehnyt jo useamman vuoden ajan, mutta nyt olen monipuolistanut ohjelmaa ottamalla mukaan myös dynaamisia venytyksiä sekä säännöllisen foam rollerin, eli putkirullaimen käytön. Käyn foam rollerilla läpi ainakin jalat ja pakarat vähintään 2-3 kertaa viikossa. Yhteen sessioon menee aikaa n. 20-30 minuuttia.

Etenkin juoksussa helposti kangistuvat pohkeiden alaosat sekä saliharjoittelussa kipetyvät reidet saa pidettyä huomattavasti paremmassa kunnossa säännöllisessä putkirullailulla. Lisäksi selän nikamien lukkoja saa avattua kätevästi oikeanlaisilla foam roller –liikkeillä.

Vinkkinä foam rollerin hankintaan: jos et halua maksaa urheiluvälinevalmistajan nimestä useita kymmeniä euroa ylimääräistä, niin ainakin vielä viime syksynä Biltemasta sai hyvän foam rollerin huomattavasti halvempaan hintaan (myydään nimellä hierontarulla).

foam rollerBilteman hierontarulla (kuva Bilteman nettisivuilta)

Edellä mainittujen perinteisten urheiluun kuuluvien oheisharjoitteiden/kehonhuoltotoimenpiteiden lisäksi haluan nostaa esille etenkin itseni kaltaiselle toimistotyöntekijälle erittäin tärkeän asian, eli paikallaan istumisen välttämisen. Järjestin viime syksynä sekä kotiin että työpaikalle mahdollisuuden seisomatyöskentelyyn. Olen huomannut, että tämä on auttanut huomattavasti erilaisten kipujen ja yleisen kankeuden estäjänä, sekä myös lisännyt jalkojen voimaa ja kestävyyttä.

Vinkkinä seisaaltaan työskenteleville: ainakin itselläni jalat tykkäävät siitä, että käytän kompressiosäärystimiä koko työpäivän ajan, jolloin nesteet eivät kerry niin helposti jalkojen alaosiin. Lisäksi seisoessakaan ei kannata koko ajan kököttää paikallaan, vaan on hyvä pitää itseään mahdollisimman paljon liikkeessä.

* * *

4. Ravitsemus

Ravitsemukseen liittyvät asiat ovat olleet intohimonani jo useamman vuoden ajan. Opiskelen jatkuvasti uutta tietoa ja pyrin soveltamaan parhaiten itselleni sopivia ohjeita etenkin yleisen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi, mutta koko ajan enemmän myös optimaalisen suorituskyvyn hakemisessa urheiluharrastuksessani. Näiden lisäksi pidän tärkeänä näyttää terveellisten elämäntapojen esimerkkiä omille lapsilleni.

Ruokavalioni on tällä hetkellä kasvispainotteinen lisättynä kananmunilla, merenelävillä ja pienellä määrällä maitotuotteita (lähinnä juustot ja jogurtit). Lisätyn sokerin ja valkoisten jauhojen käyttämistä vältän käytännössä kokonaan. Keskityn ruokavalioni tarkempaan sisältöön varmasti vielä tulevissa blogikirjoituksissani, mutta yleisesti voin sanoa, että pyrin ruokavaliollani parantamaan suorituskykyäni, kehonkoostumustani ja terveyttäni syömällä mahdollisimman ravinteikasta ruokaa.

smoothie-aineetJoka-aamuisen viher-smoothien raaka-aineita

Harjoittelun ja fyysisen suorituskyvyn kannalta on tärkeintä, että saa tarpeeksi ja oikeaan aikaan nestettä, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, sekä erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Oikeanlainen syöminen auttaa huomattavasti sekä parhaan mahdollisen harjoitusvaikutuksen saavuttamisessa että harjoituksesta palautumisessa.

Harjoittelun kannalta tärkeimpiä ravitsemukseen liittyviä pointteja, joihin tänä talvena olen kiinnittänyt huomiota ovat:

  • Huolehdin, että kehossani on tarpeeksi nestettä ja suoloja treenin aikana.
  • Nautin heti treenin jälkeen proteiinia ja hiilihydraatteja. Tähän tarkoitukseen käytän proteiinijauhetta ja tuoreita hedelmiä.
  • Syön kunnon aterian 1-2 tuntia treenin jälkeen.
  • Olen kehontyypiltäni sellainen, jolle paino alkaa kertymään helposti, joten ajoitan suurimman osan hiilihydraateista treenin jälkeisille aterioille. Muilla aterioilla nautin pääasiassa kasviksia, proteiinia ja rasvaa.
  • Lisäravinteina käytän jatkuvasti proteiinijauhetta, glutamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia, B12-vitamiinia ja MSM-jauhetta, sekä välillä C-vitamiinia ja kreatiinia.

* * *

Yhteenveto

Koen, että olen kuluneen talven aikana onnistunut löytämään monia harjoittelua tukevia ja hyvin toimivia käytäntöjä, sekä saanut luotua niistä itselleni hyviä ja helposti ylläpidettäviä tapoja. Harjoituksissa meno tuntuu hyvältä ja on mielenkiintoista nähdä, miten kesän kisakausi sujuu.

Hyvää kevään jatkoa kaikille lukijoille!

– Olli Porola, maaliskuu 2015

* * *