Avainsana-arkisto: Pyöräily

Kilpailukalenteri 2015

Julkaisin Facebook-sivullani tämän vuoden kisakalenterini aiemmin keväällä. Nyt kolme ensimmäistä kilpailua on jo käytynä, mutta kauden tärkeimmät koitokset ovat vielä edessä päin. On hyvä hetki käydä tarkemmin läpi kesän 2015 kilpailukalenterin sisältöä. Pari lyhyempää triathlon-rykäisyäkin on tullut uusina mukaan ohjelmaan.

Kisat on luokiteltu tärkeyden mukaan kolmeen kategoriaan: A, B tai C. Tarkemmat selvitykset eri luokituksille on avattuna seuraavassa taulukossa.

kisojen_luokittelu_2

KÄYDYT KILPAILUT

9.5. Juoksu (C-kisa): Ideapark-juoksu, Puolimaraton (21,1 km)

– Loppuaika: 1:35. Sijoitus omassa sarjassani: 23. (103 kilpailijaa).

– Kisa meni kaikin puolin hienosti. Ennätys parin vuoden takaa parani 13:lla minuutilla ja vauhdinjako oli täydellisyyttä hipova. Erinomainen testijuoksu, joka kertoi, että kevään juoksupainotteinen jakso tuotti hyvää tulosta. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

7.6. Pyöräily (C-kisa): Pirkan Pyöräily (217 km)

– Ideapark-juoksuun päättyneen juoksukuurin jälkeen tasoittelin eri osalajien osuutta harjoittelussa ja nostin etenkin pyöräilyn määrää. Kunnon kehittyminen tarkistettiin Pirkan Pyöräilyn pitkällä reitillä. Pyöräilykestävyys oli noussut odotetusti ja pystyin polkemaan koko tuulisen matkan 32 km/h-keskinopeusryhmän mukana. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

14.6. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vanajanlinna, Sprintti (750 m uinti + 20 km pyöräily + 5 km juoksu)

– Loppuaika: 1:15. Sijoitus omassa sarjassani: 14. (48 kilpailijaa).

– Kesän triathlon-kausi alkoi osaltani Vanajanlinnan sprintti-matkalla. Kyseessä oli C-tärkeysluokan kisa, mikä tarkoittaa, että keventely oli minimaalista. Päällimmäisenä tarkoituksenani oli tutustuttaa itseäni paremmin triathlon-lajin erikoisuuksiin, eli uinnin lähtöön, avovesiuintiin isossa porukassa, vaihtoihin sekä kisataktiikan noudattamiseen. Olen tyytyväinen sijoitukseeni, loppuaikaani ja uintiin. Sen sijaan pyöräilyssä ja juoksussa koneestani ei irronnut kunnon sprintti-vauhtia, mikä tosin oli odotettavaa, kun harjoitteluni tähtää huomattavasti pidemmille matkoille. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

TULEVAT KILPAILUT

4.7. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vierumäki, Perusmatka (1500 m + 40 km + 10 km)

– Toinen hyvä testikisa ennen kesän tärkeimpiä triathlon-koitoksia. Uinnissa on tarkoitus testailla vauhtia Joroisten kisaa ajatellen, sillä uintimatkat ovat perusmatkalla (1500 m) ja puolimatkalla (1900 m) lähes yhtä pitkiä. Pyöräilyssä on peesikielto, joten siinäkin tulee hyvä testi pidempiä kisoja ajatellen, sekä ensimmäinen kisalähtö uudella triathlon-pyörälläni. Pääajatuksenani kisalle on saada tuntumaa hyvästä vauhdinjaosta, jotta pari viikkoa myöhemmin Joroisilla homma sujuisi paremmin kuin viime kesänä, jolloin liian kova pyöräilyn alkuvauhti kostautui pahasti juoksuosuudella.

11.7. Triathlon (C-kisa): Teisko Triathlon, Epävirallinen matka (800 m + 25 km + 7 km)

– Uusin lisäys kesän kalentereeni. Sain yllättäen kutsun kilpailuun vaimoni työpaikan kautta. Mikäs siinä, mennään viivalle. Kisa on kivasti Tampereen seudulla lyhyen ajomatkan päässä, joten lähdetään herkistelemään kuntoa seuraavan viikonlopun Joroisten puolimatkaa varten.

18.7. Triathlon (B-kisa): Finntriathlon Joroinen, Puolimatka (1900 m + 90 km + 21,1 km)

– Kauden ensimmäinen B-kategorian kisa kalenterissani. Viime vuoden Joroisten kisa oli ensimmäinen triathlon-koitokseni. Tuolloin uinti oli lähempänä kellumista, pyöräily kulki ihan hyvin, mutta juoksussa katkesin täysin. Löntystin maaliin ajassa 5:45. Nyt olen paremmassa kunnossa ja toivottavasti taktisesti fiksumpi. Tavoitteenani onkin parantaa tulostani useilla kymmenillä minuuteilla. Jo viime syksyn blogi-kirjoituksessani asetin tavoitteeni tämän kesän Joroisten kisaa varten, eikä sitä ole ainakaan vielä tarvetta lähteä muuttelemaan. Lähden hakemaan reilua tulosparannusta etenkin uinti- ja juoksuosuuksilta, sekä loppuaikaan n. 40 minuutin parannusta.

5.8. Triathlon (C-kisa): Hauhon jokamiestriathon, Epävirallinen matka (200 m + 10 km + 3 km)

– Erittäin mukava kylätapahtuma Hauholla! Matkat ovat todella lyhyitä – etenkin uinti. Tämä mahdollistaa, että lähtöviivalle kokoontuu monen tasoista menijää. Ja se on mahtava asia! Tämän kisan kuntosarjassa voi edetä vaikka koiraa uiden ja Jopolla pyöräillen. Viime vuonna olin kannustusjoukoissa, kun vaimoni osallistui ensimmäiseen triathlon-starttiinsa. Nyt haluan itsekin mukaan lähtöviivalle. (Päivitys: Piti jättää väliin, koska jalat eivät olleet palautuneet Joroisten kisasta.)

15.8. Triathlon (A-kisa): Finntriathlon Tahko, Täysmatka (3800 m + 180 km + 42,2 km)

– Kauden päätavoite. Koko vuoden harjoitussuunnitelmani on rakennettu Tahkon kisaan tähdäten. Olen kestävyysurheilijana vielä täysin raakile, joten vähän väliä mieleeni hiipii epäilyksiä siitä, että riittääkö kestävyyteni vielä täydelle Ironman-mittaiselle matkalle. Varsinaista aikatavoitetta on hankala asettaa. Minimitavoite ensimmäisessä kisassa on maaliin pääsy. Toki mielessäni pyörii erilaisia numeraalisiakin tavoitteita, mutta ne tarkentuvat varmasti vasta lähempänä kisaa.

12.9. Juoksu (B-kisa): Tampere Puolimaraton (21,1 km)

– En ole Tampereen puolimaratonin reittiä koskaan juossut, mutta käsittääkseni se on tasainen ja nopeahko. Mikäli palautuminen Tahkolta on sujunut hyvin ja olen päässyt juoksemaan tarpeeksi, niin Tampereella pyrin pistämään puolimaratonin ennätykseni uusiksi toiseen kertaan tämän kauden aikana. (Päivitys: Täytyy jättää väliin, koska palautuminen Tahkolta on vielä kesken.)

4.10. Juoksu (B-kisa): Pirkan Hölkkä (33 km)

– Perinteiseksi muodostumassa oleva kauden päätöskoitos. Jos kisakuntoa on vielä jäljellä, niin lähden ehdottomasti tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta. Tulokseni kahdelta edelliseltä syksyltä ovat: 3:13 (2013) ja 3:10 (2014). Kisaraportti viime syksyn juoksusta löytyy täältä.

Raportti: Pirkan Pyöräily 2015

Viime sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa perinteiseen Pirkan Pyöräily -kuntotapahtumaan. Samalla kyseessä oli myös ensimmäinen porukkalenkkini koskaan. Olisihan sitä toki voinut himpun verran helpommallakin aloittaa kuin 217 kilometrin reipasvauhtisella ryhmäajolla isossa porukassa.

Jo ennen sunnuntaita sääennusteet osasivat kertoa, että ilma tulisi olemaan muuten ihan OK, mutta tuuli tulisi olemaan erittäin kova. Tarkistin tilanteen vielä sunnuntai-aamuna ennen lähtöä: Tampereelle kovan tuulen varoitus. Rankka reissu olisi tiedossa.

pirkan_pyoraily_karttaPirkan Pyöräilyn 217 km reittikartta (kuva Pirkan Pyöräilyn nettisivuilta)

Lähtö

Lähdin kotoa pyörällä kohti kisakeskusta, eli Tampereen Hakametsän jäähallia klo 6:30 aamulla. 15 kilometrin matka myötäiseen tuuleen oli sopiva alkulämmittely. Sykkeet nousivat aika helposti, mikä kertoi, että kropassa oli pientä jännitystä, mutta toisaalta myös sen, että keho oli kovahkosta treeniviikosta huolimatta kohtalaisen palautuneessa tilassa. Nimittäin välillä kovien treenijaksojen keskellä minulla on ollut vaikeuksia saada sykettä kunnolla nousemaan.

Kisa-alueella aidat ja penkit lentelivät kumoon tuulen voimasta ja kylmäkin meinasi tulla lähtöä odotellessa. Ensikertalaisena pälyilin hieman hämilläni ympärilleni, että miten homma oikein toimii. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi keräytymään lähtökarsinan suulle ja itsekin hakeuduin oman ryhmäni, eli 32 km/h-keskinopeusryhmän läheisyyteen.

Pirkan Pyöräilyhän ei ole varsinainen kilpailu, sillä loppuaikoja ei virallisesti mitata. Matkaan lähdetään muutaman kymmenen hengen ryhmissä, jolloin maanteille ei kasaannu liian isoja porukoita haittaamaan muuta tieliikennettä. Osa pitkän lenkin pyöräilijöistä lähtee matkaan etukäteisilmoittautumisen vaativissa keskinopeusryhmissä, joissa vauhtia pitävät yllä paikallisen pyöräilyseuran Kaupin Kanuunoiden teräsreidet.

Klo 7:30 päästiin itse asiaan. Ensin lähtivät 36 km/h-keskinopeusryhmäläiset, sitten pieni porukka aika-ajopyörillä, sitten 34 km/h-ryhmä, jonka jälkeen oli vuorossa kahdesta 32 km/h-porukasta ensimmäinen, eli 32A:ksi nimetty ryhmä, jossa itsekin polkaisin matkaan. Loput keskinopeusryhmät ja muut noin 3000 pyöräilijää lähtivät sitten tasaisin väliajoin aamun mittaan.

Startin jälkeen ei ihmetelty hetkeäkään, vaan lähdettiin heti painamaan vastatuuleen ihan kunnon haipakkaa. Sykkeet nousivat korkeammalle kuin olisin halunnut. Vauhti pysyi ensimmäiset kilometrit kovana ja tosi nykivänä. Välillä jarruteltiin ja välillä painettiin lähes aerobisen kynnyksen rajoilla. Ymmärsin nopeasti, että matkasta tulisi aivan erilainen kuin mihin olin tasavauhtisissa triathloniin tähtäävissä pyöräilytreeneissäni tottunut. Lisäksi pumppaavassa vauhdissa ryhmässä ajaminen vaati itseltäni aluksi huomattavasti luultua enemmän keskittymistä. Koko ajan piti olla hereillä, etten törmäisi edessä ajavan renkaaseen.

Kaato

Vähitellen meininki alkoi rentoutumaan – vähän liikaakin… Noin 50 kilometrin kohdalla otin ylämäen alkaessa juomapullosta hörpyn. Sujauttaessani pulloa takaisin telineeseen laskin katseen noin puoleksi sekunniksi. Kun nostin katseeni, niin huomasin, että edessäni olevan pyöräilijän nopeasti hidastuvalla vauhdilla etenevä takarengas oli noin sentin päässä omasta eturenkaastani. En ehtinyt enää jarruttamaan, vaan kellahdin vasemmalle kyljelleni lähes puhtaasti suoritetulla sivu-ukemilla. (Lukkopainitreenien alkulämmöistä on näköjään hyötyä pyöräilyssäkin.)

Onneksi kaadon sattuessa oltiin ylämäessä ja vauhti oli hiljainen, joten en satuttanut itseäni pahemmin ja myös kaikki takanani tulleet matkakumppanit onnistuivat välttämään törmäyksen maassa loikoilevaan pyöräilijään.

Myöhemmin tiedostin, että aina ylämäen alkaessa vauhti hidastuu ison porukan perällä yllättävänkin nopeasti, joten juomapullon kanssa räpläämiselle kannattaa valita parempi hetki.

Rytäkässä ketjut tippuivat eturattaalta. Pienen veivaamisen jälkeen sain nostettua ne etuvaihtajalla takaisin paikalleen. Mäkilähtöön tuhrautuikin sitten sen verran aikaa, että porukka ehti katoamaan mäen nyppylän taakse. Keskinopeusryhmissähän ei kaatuneita tai teknisen ongelman kohdanneita jäädä ymmärrettävästikään odottelemaan – paitsi tietenkin ensiapua vaativissa tilanteissa.

Lähdin polkemaan hirmuvauhtia ylämäkeä ylös ja huipulle saavuttuani katsoin horisonttiin, jossa oletin näkeväni porukan hännän. Mutta verkkokalvoilleni piirtyikin anoastaan tyhjää maantietä. Mietin, että yllättävän kauas oli porukka ehtinyt. Lähdin kovaan takaa-ajoon, kunnes onneksi jo parin minuutin polkemisen jälkeen vastaan tuli pyöräilijä, joka viittilöi, että edellisestä risteyksestä piti kääntyä vasemmalle! ”No voihan PER****!

Ei muuta kuin eturengas takaisin tulosuuntaan ja pikaisesti takaisin oikealle reitille, sitten selkä kyyryyn ja jalat pyörimään. Pian peltojen keskellä kiemurtelevalla tiellä näkyikin tutun porukan peräpää. Mielessä ei ollut mitään muuta kuin, että: ”Pakko saada porukka äkkiä kiinni!

Poljin yksin vastatuuleen vajaan 10 minuuttia ihan täysillä. Sain kuin sainkin lopulta ryhmän hännän kiinni. Reidet olivat ihan tulessa ja mietin, että tulikohan tehtyä virhe. Matkaa oli kuitenkin vielä reilusti yli 150 km jäljellä. Olisihan sitä toki voinut jäädä odottelemaan takaa tulevaa 32B-keskinopeusryhmää. Mutta näköjään vietti voitti järkeilyn tällä kertaa ja suu vaahdossa ajoin oman tutun porukan kiinni.

Onneksi syke alkoi laskemaan nopeasti kun pääsin takaisin peesiin. Mutta tulipahan tehtyä jo valmiiksi rankasta päivästä itselleni vielä pykälää rankempi. Alla olevan sykekäyrän keskivaiheilla näkyy kyseinen n. 10 minuutin pätkä, jonka aikana syke kävi jopa 170:ssä. En ole koskaan aiemmin päässyt pyörällä yhtä korkeisiin sykelukemiin.

pirkan_pyoraily_kaato_syke

Noin 10 kilometriä ylimääräisen ohjelmanumeroni jälkeen oli vuorossa ensimmäinen päivän kolmesta huoltotauosta. Nopea paussi, viisi minuuttia, jonka aikana puskassa käynti, juomapullojen täyttö ja ulkoilmabuffetista banaania ja Fazerin sinistä poskeen.

Pikatauon jälkeen poljettiin vielä reilut 20 km ennen pidempää lounastaukoa Komin huoltopisteellä. Huiliaikaa oli tällä kertaa 15 minuuttia, jonka aikana osa lapioi lihakeittoa kurkusta alas. Itse tyydyin pariin voileipään, mustikkakeittoon ja vesihörppyyn. Mukanani oli omiakin eväitä pääasiassa erilaisten raakapatukoiden muodossa, joita nautin säännöllisesti pyöräilyn lomassa.

Polarini data näytti, että lounastaukoon mennessä oli poljettu 86,6 kilometriä keskivauhdilla 31,8. Oikeasti vauhti oli ollut hivenen kovempi, sillä ensimmäisellä taukopaikalla mittarini jäi hetkeksi päälle. Keskisyke minulla oli suunnilleen aerobisella kynnyksellä, eli 143, mutta käytännössä syke vaihteli jatkuvasti välillä 115-155, eli todella laajalla skaalalla.

Keskivaihe

Lounastauon jälkeen painettiin jonkin aikaa reipasta kyytiä vastatuuleen kohti Ylöjärveä. Sieltä käännyttiin sitten pohjoiseen Kurun suuntaan. Tuuli muuttui siinä vaiheessa onneksi hieman suotuisammaksi. Tässä kohtaa myös meidän pitkä lenkki yhdistyi Pirkan Klassikon 134 km:n reitin kanssa, joten uutena huomioitavana asiana tulivat kyseisen reitin hitaammat polkijat, joita ohiteltaisiin koko loppumatkan ajan.

Oli mahtavaa nähdä kuinka paljon eri tasoisia pyöräilijöitä oli lähtenyt haastamaan itseään kovalla reitillä ja erittäin kovissa olosuhteissa. Onnittelut jo tässä vaiheessa jokaiselle maaliin päässeelle ja myös keskeyttämään joutuneille. Monesti jo lähtöviivan ylittäminen vaatii omien raja-aitojen kumoamista.

Itselleni tuotti suurta henkistä helpotusta, että päästiin muutaman viikon takaisen minileirini myötä tutuksi tulleelle reitille. Matkan eteneminen tuntuu aina joutuisammalta, kun ei tarvitse taivaltaa ihan vierasta tietä.

Koko päivän pisin yhtäjaksoinen pätkä poljettiin Komin keittopatojen ääreltä Muroleen taukopaikalle. Matkaa kertyi 72,7 kilometriä.

Olin löytänyt oman paikkani ihan porukan perältä, jossa pystyin ajamaan paremmin omaa vauhtiani, eikä tarvinnut jatkuvasti roikkua ihan edellä olevan takarenkaassa kiinni. Aloin pian huomaamaan, että kovan kiihdytyksen jälkeen oli aina tiedossa jarrutus. Joten sen sijaan, että olisin aina kiirehtinyt jarruttamaan, niin jätin pitkänkin välin, jonka sitten rullasin kiinni kun edessä olevan porukan vauhti hidastui. Tämä myös tasoitti sykettäni, joka keskipätkällä lipsahti enää vain muutaman kerran alle 120:n tai yli 150:n. Keskisyke oli 142. Suotuisammat tuulet näkyivät vauhdissa: keskinopeus Komin ja Muroleen välillä oli n. 33 km/h.

Muroleella vietettiin noin 10 minuutin paussi, jonka aikana tuttuun tapaan puskassa käynti, juomapullojen täyttö ja buffetin antimiin tutustuminen. Monipuolisesta tarjonnasta tarttui mukaan ruisleipää suolakurkuilla, mukillinen vettä, pussillinen kuorrutettuja manteleita ja rusinarasia. Kertonee jotain kisan aikaisesta energiavajeesta, kun evästarjoilut jää näin hyvin mieleen. 🙂

Maha täynnä oli taas mukava jatkaa matkaa. Jalatkin tuntuivat ihan hyviltä ottaen huomioon, että takana oli jo 175 kilometriä (15 kilometriä kotoa lähtöpaikalle + 160 kilometriä varsinaista kovaa ajoa). Tämä oli jo enemmän, mitä olin koskaan aiemmin yhden päivän aikana polkenut.

Loppumatka

Jo tutuksi tulleeseen tapaan tauolta lähdön jälkeen reviteltiin hetken aikaa normaalia rivakampaa vauhtia. En tiedä syytä, että miksi näin tapahtui jokaisen paussin jälkeen. Tehtiinkö se tarkoituksella vai johtuiko se kenties siitä, että uudelleen järjestäytynyt porukka venyi ja paukkui hetken aikaa normaalia enemmän, mikä aiheutti porukan perälle vielä keskimääräistäkin enemmän haitariefektiä. Joka tapauksessa datastakin näkee, että sykkeet olivat korkeimmillaan aina taukojen jälkeen.

Triathlonia ajatellen pyrin aina mahdollisimman tasatehoiseen ja mielellään jopa loppua kohti nouseviin tehoihin. Tuntuikin erikoiselta ajaa niin epätasaisella rasituksella. Suunnitellun pitkän PK-lenkin sijaan plakkariin tulikin oikeastaan superpitkä intervallitreeni, jossa syke vaihteli palauttavan ja reilusti VK2-alueen välillä.

Joka tapauksessa Muroleelta lähtiessä aurinko lämmitti ihan mukavasti ja matkassa oltiin jo reilusti voiton puolella. Jäljellä oli enää viimeinen noin 60 kilometrin, eli vajaan kahden tunnin mittainen rypistys takaisin Tampereelle.

Muroleen jälkeisissä terävissä nyppylöissä huomasin, että jaloissani oli vielä ihan hyvin paukkuja jäljellä. Pystyin helposti nostamaan tehoja yksinkertaisesti vain polkemalla voimakkaammin. Tuntui mahtavalta kun reisistä löytyi vielä väsyneenäkin lisää vääntöä.

Loppumatka ei tosin siitäkään huolimatta ollut missään nimessä helppo, sillä tuuli oli päivän mittaan voimistunut entisestään ja puhalteli nyt joko suoraan edestä tai oikean käden puolelta etuviistosta. Jälkikäteen selvisi, että tuulen nopeus oli ollut päivän aikana Tampereen seudulla keskimäärin 8-10 m/s ja puuskissa jopa 15-20 m/s. Onneksi pahimmat puhurit eivät osuneet avoimille sivutuuliosuuksille. Siinä olisi voinut mennä miestä ja pyörää nurin enemmänkin.

Ryhmäajo alkoi sujumaan mukavammin ja loppumatkalla osasin hyödyntää peesiavun koko ajan paremmin ja paremmin ilman sen kummempaa stressaamista.

Kaarsimme jonkin verran harventuneella porukalla maaliin eli takaisin Hakametsän jäähallin parkkipaikalle klo 14:50, eli n. 7 h 15 min lähdön jälkeen. Viimeisen etapin mitta oli 57,4 km, keskivauhti 31,3 ja keskisyke 142.

Yhteismatkaksi oma mittarini kertoi 216,6 kilometriä, eli hyvinkin tarkalleen sama kuin järjestäjien ilmoittama 217 km. Tehokkaaksi ajoajaksi tuli yhteensä n. 6 h 45 min, mikä tarkoittaa, että keskinopeus oli aika tasan 32 km/h. Se on hieno saavutus rankoissa olosuhteissa. Itse poljin lähes koko matkan peesissä joukon peräpäässä ja sielläkin meno tuntui välillä hyvinkin raskaalta, joten nostan hattua niille pyöräilijöille, jotka pitivät vauhtia yllä porukan keulilla.

Maaliin pääsyn jälkeen huilasin hetken kisa-alueella ja hotkaisin lätyn mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sitten polkaisin Hervannan kautta kotiin Sääksjärvelle, eli ensin ylämäkeen ja sitten vastatuuleen. Koskaan ei ole pyöräily tuntunut niin raskaalta!

Koko päivän pyöräilykilometrien yhteismääräksi summaantui 250 kilometriä, mikä on 80 kilometriä enemmän kuin aiempi yhden päivän ennätykseni. Nämä lukemat eivät välttämättä ihan hetkeen murskaannu…

WP_20150608_06_03_22_Pro

Yhteenveto

Tuuli ja nykivä ajovauhti tekivät päivän rupeamasta huomattavasti rankemman mitä osasin etukäteen arvioida. Myös treenivaikutus oli erilainen. Olin sunnuntaina ja maanantaina selvästi väsyneempi mitä olin kuvitellut.

Viime päivinä palautuminen on kuitenkin sujunut hyvin. Keskiviikko-aamuna töihin polkiessani jalat tuntuivat vahvemmilta kuin koskaan aiemmin, joten sunnuntain kova urakka taisi lopulta olla erittäin onnistunut treeni kesän triathlon-kisoja ajatellen.

Nyt kevään juoksu- ja pyöräilytapahtumat ovat takana päin ja on aika siirtää keskittyminen triathloniin. Ensimmäinen koitos onkin vuorossa jo tulevana sunnuntaina, kun osallistun sprintti-matkalle Vanajanlinnan Finntriathlonissa.

Mukavaa kesän alkua kaikille lukijoille!

Olli Porola, kesäkuu 2015

Leiripäiväkirja – Minileiri, Toukokuu 2015

Toteutin helatorstaista lähtien neljän päivän minileirin, jossa keskityin etenkin pyöräilykunnon kohottamiseen. Leirin etukäteissuunnitelma ja reittikartat löytyvät edellisestä blogi-kirjoituksestani. Suunnitelma oli omiin tämän hetkisiin kykyihini nähden kunnianhimoinen. Leiripäiväkirjassani kerron, että miten treenit lopulta sujuivat…

1. leiripäivä

Herätyskello soi klo 5:30. Hyppäsin pyörän päälle noin puolta tuntia myöhemmin. Edessä oli n. 50 kilometrin lenkki Ideaparkin ohi Valkeakoskelle ja sieltä toista reittiä Lempäälän keskustan kautta takaisin kotiin Sääksjärvelle.

Nostin sykkeen ilman sen kummempia jahkailuja jo ensimmäisessä ylämäessä tavoitteeseeni, eli vauhtikestävyysalueen alaosalle.

Maantie oli märkä ja kura lensi, mutta vettä ei tullut taivaalta…vielä.

Matka Valkeakoskelle oli hyväpintaista ja suoraa maantietä. Sivumyötäinen tuuli puhalteli ja jalat pääsivät nopeasti mukavaan rytmiin. Reilu 20 km Valkeakoskelle sujahti nopeasti.

Valkeakoskelta ajoin ensin hetken kohti Toijalaa ja sitten käännyin pienemmälle ja erittäin epätasaiselle Lempäälää kohti vievälle tielle, mikä tarkoitti myös, että tuuli olisi loppumatkan vastainen. Vauhtini hidastui ja vettäkin alkoi tulemaan taivaalta.

Paljaita sääriäni pitkin valuva sadevesi lirisi taas kengänsuojien reunan alle ja hetken päästä sukat lotisivat likomärkinä. Aivan pakko hankkia vihdoinkin ne paremmat kengänsuojat!

Vettä satoi, tuuli vastaan, varpaat ja sormet jäässä ja jo reilu tunti semikovaa ajoa reisissä… huomasin yht’äkkiä olevani flow-tilassa! Jalat elivät omaa elämäänsä ja kuljettivat minua eteenpäin. Mieli oli rauhallinen ja olo suorastaan nautinnollinen.

Pääsen kyseiseen mielentilaan helpoiten kovissa olosuhteissa – oli sitten kuumaa, kylmää tai märkää. Eli toivotaan kovia olosuhteita myös kesän kisoihin 🙂

Suhteellisen vähäinen määrä kovia pyörätreenejä alkoi kuitenkin vähitellen tekemään tehtävänsä ja vauhdin ylläpitäminen vaikeutui. Hidastin hieman n. 40 km kohdalla – ehkä liikaakin, sillä viimeisten viiden kilometrin nyppylöissä jaloissa oli kuitenkin kohtalaisesti paukkuja jäljellä.

Kurvasin kotipihaan, vilkaisin Polariani ja huomasin, että keskivauhtini jäi hieman tavoitteestani. Harmitti, vaikka osasinkin tähän varautua. Ei kai tätä pyöräkuuria tarvitsisi edes vetää, jos pyöräilykunto olisi jo valmiiksi hyvällä tasolla!

Kotona vaimo ja lapset olivat aamupalapöydässä. Kurainen Musta Ori sai pikaisen suihkun (enkä nyt puhu itsestäni, vaan maantiepyörästäni), vaihdoin kuivat juoksuvaatteet päälleni, join vettä ja nautiskelin pari teelusikallista hunajaa. Sitten tekno soimaan korvanappeihin ja juoksulenkille.

WP_20150514_07_50_20_Pro

Pyörä ei kulkenut niin kovaa kuin oletin, joten valmistauduin siihen, että juoksukin olisi tuntunut kankealta… Mutta, mitä vielä! Askelhan oli lennokas kuin Helinä-Keijulla! Aivan mahtava meininki!

Juoksin mäkistä reittiä nousevalla rasituksella ja ylämäet voimajuoksulla yhteensä n. 8,5 kilometriä. House-biitit hakkasivat rytmiä kun liidin kevyellä askeleella lähes meditatiivisessa tilassa. Olin lähes huomaamattani takaisin kotiovella.

Mieli oli tosi hyvä, sillä vaikka pyörä ei kulkenutkaan aivan odotusten mukaisesti, niin pyöräily+juoksu-yhdistelmä sujui mainiosti. Ja juuri tästähän triathlonissa on kyse!

Seuraavaksi ruokaa, juomaa, lihashuoltoa ja kohti päivän muita askereita. Huomenna tiedossa olisi vähän pidempi treenipäivä, eli illalla ajoissa pää tyynyyn.

2. leiripäivä

Kello herätti jälleen 5:30. Vaimo lähti aikaisin töihin, itse vein lapset kouluun/eskariin ja kurvasin autolla Hervantaan uimaan. Ohjelmassa oli 6 x 500 m märkäpuvulla Ironman-matkavauhdin testailua.

Uin ensimmäiset setit liian kovaa ja lopussa vauhti vähän hyytyi. Hyvä treeni kuitenkin ja vasta toinen märkäpukutreeni viime kesän jälkeen, joten sain hyvää tuntumaa puvun vaikutuksesta uintiin.

Noin 10 minuuttia kestävällä kotimatkalla uimahallilta sää vaihteli pilvipoutaisen, auringonpaisteen ja kaatosateen välillä. Mietin, että pitää varmaan ottaa koko varustekaappi mukaan päivän pyöräilyetapille, eli Sääksjärvi -> Kangasala -> Sahalahti -> Sappee ja samaa reittiä takaisin.

Kotona söin reilun brunssin, hyppäsin Mustan Orin selkään ja otin suunnaksi Kangasalan, jossa tapasin treenikaverini ja jatkoimme matkaa yhdessä kohti Sappeeta.

Keli oli lopulta hyvä. Aurinko paistoi ja ilmakaan ei liikkunut liian nopeasti. Pidimme vauhdin varsin alhaisena, eli erittäinkin turvallisesti PK-alueella. Tämä ihan tarkoituksella, sillä seuraavana päivänä minun olisi tarkoitus kiepauttaa Näsijärven ympäri n. 160 kilometrin lenkki. Sappeen nousu olikin ainoa hetki, jolloin annoin sykkeen nousta kunnolla VK-alueelle.

Näin ensimmäisellä kerralla Sappee valloitettiin vain yhdesti, mutta jatkossa nousua voisi ajaa useammankin kerran, niin saisi reisiin vähän oikeiden nousujen tuntumaa.

WP_20150515_12_31_52_Pro

Kotimatka sujui mukavasti rullaillen samaa reittiä kuin mennessäkin. Maltoin pitää vauhdin kurissa ja jalat tuntuivat hyviltä kotiovella n. 120 kilometrin lenkin jälkeen.

Juoksin heti pyöräilyn päälle vielä n. 3 kilometrin matkan lähikaupalle, josta lyöttäydyin suoraan lennosta vaimoni ja lasteni seuraan viikonloppuvalmisteluihin.

3. leiripäivä

Herätys tuttuun tapaan 5:30 ja pyörän selässä klo 6:00. Tiedossa olisi elämäni pisin pyörälenkki seuraten Pirkan Pyöräilyn Klassikko-reittiä, eli Näsijärvi myötäpäivään kiertäen.

Alkumatkalla suurimmat ongelmat koituivat yrittäessäni navigoida Tampereen keskustan ohi jotain järkevää pyöräreittiä pitkin. Hetken (pitkän sellaisen) sukkuloinnin jälkeen sujautin lopulta keskustan kautta. Pitää hoitaa reittitiedustelut paremmin ennen seuraavaa kaupungin pohjoispuolelle suuntautuvaa reissua.

Lopulta onnistuin kuitenkin ohittamaan myös Ylöjärven taajaman ja aloin puskemaan vastatuulessa kohti Kurua. Väli 50-80 km otti tosi koville! Iso, suora tie, vastatuuli ja jatkuvat mäet, sekä kahden edellisen päivän pyöräilyt painoivat jaloissa. Välillä vauhti tippui hävettävän alhaiseksi, sillä en edelleenkään uskaltanut nostaa rasitustasoa kovinkaan korkealle. Reitti oli vieras ja edessä oli vielä n. 100 kilometriä poljettavaa.

Raskasta oli, mutta vakuuttelin jatkuvasti itselleni, että peruskuntoni on sen verran kova, että jaksan kyllä painaa, kunhan vaan pidän sykkeen kurissa.

Lopulta reilun 80 kilometrin jälkeen pääsin sentään vastatuulesta eroon, kun käännyin oikealla Murolen suuntaan. Ehdinkin jo hieman huokaista helpotuksesta kunnes huomasin, että reitti muuttuikin tosi nyppyläiseksi. Teräviä nousuja oli jatkuvasti. Hapoille en päästänyt reisiäni vieläkään, joten vauhdista piti tinkiä.

WP_20150516_10_10_22_Pro

Ollessani kartanlukutauolla n. 110 kilometrin kohdalla takaa kurvasi paikalle Laupias Samarialainen punaisessa pyöräilytakissaan. Tämä minua kokeneempi ketjunpyörittäjä oli kiertämässä samaa lenkkiä ja jatkoimme matkaa yhdessä. En hoksannut kysäistä kaverin nimeä, mutta siinä jutellessamme kävi ilmi, että menestystä oli kertynyt Suomen pyöräilykisoista vuosien aikana enemmänkin. Ja vauhti oli kyllä sen mukaista.

Matka taittui joutuisasti rupatellessa ja jonkin aikaa sain nauttia superpeesistäkin. Tiemme erkanivat vasta n. 15 km ennen kotiin pääsyäni. Kiitokset henkisestä ja fyysistä peesiavusta harmittavasti tuntemattomaksi jääneelle pyöräilijälle! Oli mukava huomata, että omatkin jalat pyörivät kovasta rasituksesta huolimatta ihan mukavasti, kunhan vain sain ajatukseni pois väsymyksen tunteen pohtimisesta.

Kotiovellani Polarin näytöllä komeilivat lukemat: 168 km, mikä lyö edellisen pisimmän lenkin ennätykseni n. 20 kilometrillä. Pidän tätä hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, että alla oli jo kaksi kohtalaisen kovaa pyöräilypäivää.

Päivän aikana treenirasitus nousi korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Näsijärven tuolla puolen vauhti tippui välillä ihan mateluksi. Lopussa sain keskinopeutta kuitenkin hinattua ylös päin ja sain aikaiseksi loistavan treenin Ironman-pyöräilyä ajatellen, kun painoin kilometrit 110:stä eteenpäin aerobisella kynnyksellä.

Useampien päivien mittaisten kovien treenirupeamien aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota palautumiseen. Heti kotiovesta sisään päästyäni nautin nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja banaanin ja hunajan muodossa sekä proteiinijuomaa lihaksille rakennusaineeksi. Sen jälkeen otin n. puolen tunnin nokoset, mikä tehostaa kasvuhormonien tuotantoa.

Hetken torkkujen jälkeen taas vähän hiilareita ja protskuja, ja sitten perheen kanssa uimahallille, jossa jatkoin palauttelua tekemällä ensin tosi lyhyen ja kevyen uinnin, ja sitten liottamalla jalkojani vuoroin kylmässä ja vuoroin lämpimässä vedessä. Se antaa verenkierrolle boostia ja nopeuttaa palautumista. Uinnin jälkeen söin vielä kunnon päivällisen: perunamuusia, lohta, raastesalaattia ja jälkiruoaksi hunajamelonia.

Vasta päivällisen jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Ennen sitä kroppa oli ollut todella väsynyt. Myös mieli oli ollut tietyllä tavalla surullinen, joka voi hyvin tapahtua, kun mennään fyysisen suorituskyvyn rajoille ja hormonitasapaino järkkyy. Onneksi tiesin tämän asian etukäteen, joten en pelästynyt yht’äkkistä mielialan laskua, vaikka vasta ensimmäistä kertaa kyseiseen olotilaan törmäsinkin.

Seuraavan aamun herätyksen siirsin vielä tuntia tavallista myöhäisemmäksi, eli klo 6:30, jotta saisin varmasti tarpeeksi unta palautumista varten. Tämä oli mahdollista, sillä seuraavan päivän aikataulu muiden menojen osalta ei ollut ihan niin tiukka, mitä aiempina leiripäivinä.

4. leiripäivä

Pitää heti todeta, että eilisen rankan lenkin jälkeinen palauttelu sujui täydellisesti! Heräsin aamulla erinomaisen hyvin nukutun yön jälkeen jo 15 min ennen herätyskelloa ja olo tuntui tosi tuoreelta ja energiseltä.

Söin normaalin aamupalani, eli:

– Iso lasi vettä, jossa seassa sitruunamehua, MSM:ää ja glutamiinia + tällä kertaa myös kreatiinia, sillä tiedossa oli voimatreeniä mäki-intervallin muodossa. Toinen lasillinen vettä yhdessä riisiproteiinijauheen kanssa.

– Vihreä hedelmä-/kasvispirtelö, johon vielä päälle auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, pellavansiemenrouhetta, hamppurouhetta, maca-jauhetta, rypsiöljyä ja raakakaojauhetta

– Normaalin aamupalan lisäksi extrana yksi banaani antamaan nopeasti imeytyvää energiaa heti treenin alkuun

Tein 12 kilometrin siirtymän pelipaikalle, eli Lukonmäen juurelle kevyesti rullaillen ja lihaksia lämmitellen. Hämmästelin ja kummastelin, miten tuoreilta jalat tuntuivat kolmen kovan treenipäivän jälkeen. Olo tuntui muutenkin suorastaan uudelleensyntyneeltä verrattuna eiliseen lenkin jälkeiseen olotilaan.

En ollut etukäteen tehnyt tarkkaa suunnitelmaa Lukonmäki-intervalleille, sillä en osannut ennustaa jalkojen kuntoa.

Ensimmäisen nousun tein tunnustellen satulassa istuen ja pitäen sykkeen aerobisella kynnyksellä… Toinen nousu sitten vähän kovempaa VK1-sykkeellä edelleen satulasta… Kolmas nousu lähes niin kovaa kuin takapuoli penkissä pääsin… Ja neljäs nousu koko matka putkelta, eli seisaaltaan, mikä sai sykkeen nousemaan kaikkein korkeimmalle… Kyseinen neljän erivauhtisen nousun setti tuntui sen verran hyvältä, että päätin tehdä sen vielä ainakin kerran uudestaan.

Kun huohotin toisen kierroksen viimeistä nousua ylös, kurvasi vaimoni paikalle omalla pyörällään. Se antoi hyvän syyn lähteä tekemään vielä kolmas vastaava neljän nousun rypistys.

Etenkin viimeisen satulasta tehdyn nousun aikana reidet olivat avain tulessa. Toki polte oli makea myös viimeisen putkelta ajetun nousun aikana, mutta siinä rasitus jakautuu ainakin minulla tasaisemmin eri lihaksille, jolloin syke nousee kyllä korkeammalle, mutta reisissä ei tunnu niin pahalle.

Veivasin Lukonmäkeä ylös 12 kertaa, josta kertyy yhteensä reilun viiden kilometrin matka 10-prosenttista nousua. Urakan jälkeen huuhtelin maitohappoja lihaksistani rullailemalla kevyellä välityksellä kotiin.

WP_20150517_08_08_15_Pro

Juhlistin minileirin päättymistä vielä n. 20-minuuttisella juoksulla heti pyöräilyn päälle. Ihmeellisen kevyeltä tuntui meno edelleen.

Iltapäivällä söin sitten bensatankkini enemmän kuin täyteen Äitini 60-vuotispäivillä.

Yhteenveto

Takana neljä kovaa treenipäivää, joiden aikana pyörän matkamittariin kertyi n. 380 kilometriä, ja lisäksi tein kolme lyhyttä juoksulenkkiä ja kaksi uintia. Tällä kropalle annettiin piirustukset siitä, mitä seuraavaksi pitäisi kehittää. Minileiriä seuranneet kevyemmät treenipäivät ovat puolestaan mahdollistaneet sen, että keholle on riittänyt tarpeeksi aikaa ja energiaa palautumista ja kehittymistä varten.

– Olli Porola, toukokuu 2015

Ollin oma minileiri – Pirkanmaan ympäriajo

En ole valitettavasti päässyt ”triathlon-urallani” vielä etelän leirien makuun, joten leiritunnelmaa pitää hakea kotimaisemista. Tähän tarkoitukseen käytänkin hyväkseni helatorstaista alkaen kertyvät neljä vapaapäivää ja järjestän itse itselleni oman minileirin. Leirin toteuttaminen ei paljoa käytännön järjestelyjä vaadi, sillä majoitun kätevästi omassa kodissani.

Lopputalvi ja alkukevät ovat menneet juoksupainotteisesti, joten kesän pyöräilykuntoa silmällä pitäen leirin pääteemana tulee olemaan pyöräily. Siitä johtuen ja myös käynnissä olevan Italian ympäriajon kunniaksi oma neljän päivän mittainen rypistykseni saakin komean lisänimen: Pirkanmaan ympäriajo.

Tarkoituksenani on tehdä jokaisena neljänä päivänä eri puolille Pirkanmaata suuntautuva pyörälenkki ja ripotella mausteeksi jonkin verran uintia ja juoksua, jottei tuntuma muihin triathlonin osalajeihin katoaisi.

1. leiripäivä, torstai 14.5.

Helatorstaina minulla on muuta tärkeää menoa klo 11 lähtien, joten päivän treenit pitää tehdä nopeasti. Se oikeastaan sopiikin hyvin minileirin aloitukseksi, sillä lyhyessä ajassa en saa (toivottavasti) vedettyä itseäni ihan tukkoon. Lisäksi kropalle jää iltapäivä ja ilta aikaa palautua ja valmistautua kolmeen tuimempaan treenipäivään.

Päivän ohjelma:

– Aamulla klo 6:00 alkaen n. 50 kilometrin mittainen kohtalaisen reipasvauhtinen pyöräily oheisen reitin mukaisesti.

– Heti pyöräilyn perään n. 10 kilometrin juoksu, mikäli Ideapark-juoksussa hieman kipeytynyt takareisi on jo kunnossa.

1-etappi_saaksjarvi_valkeakoski_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 1. etappi: Sääksjärvi – Valkeakoski – Sääksjärvi

1-etappi_saaksjarvi_valkeakoski_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 1. etappi: Sääksjärvi – Valkeakoski – Sääksjärvi

2. leiripäivä, perjantai 15.5.

Toinen päivä tulee olemaan kova ja pitkä. Lapset ovat koulussa ja vaimo töissä, joten itselläni on koko päivä aikaa treenata. Päivän ohjelmaan kuuluvat kaikki triathlonin osalajit:

– Aamulla uimahallille uimaan: märkäpuvulla 6 x 500 m Ironman-vauhtia.

– Uinnin jälkeen hetki tankkausta ja sitten pyörällä Kangasalan kautta kohti Sappeen nousua. Matkavauhti on tarkoitus pitää PK-alueella. En ole aiemmin käynyt Sappeessa, mutta Google Maps -tiedusteluni perusteella näyttäisi siltä, että edestä löytyy ensin pari kilometriä loivempaa nousua, joka sitten muuttuu n. 1,5 kilometrin mittaiseksi 5-prosenttiseksi mäeksi, jossa jyrkimmät kohdat ovat n. 8 %. Ohessa Sääksjärvi-Sappee-pätkän reitti ja profiili. Paluumatkan teen samaa viivaa pitkin, mikä tarkoittaa, että matkaa kertyy yhteensä n. 120 km.

– Heti pyöräilyn päälle teen n. 5 km juoksun aerobisella kynnyksellä, minkä jälkeen mahdollisimman tehokasta tankkailua, palauttelua ja lihashuoltoa.

2-etappi_sappee_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 2. etappi: Sääksjärvi – Sappee (paluu samaa reittiä takaisin)

2-etappi_sappee_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 2. etappi: Sääksjärvi – Sappee (paluu samaa reittiä takaisin)

sappee
Sappeen nousun viimeiset n. 1,5 kilometriä.

3. leiripäivä, lauantai 16.5.

Päivän ohjelmassa on kiertää Näsijärvi ja tutustua Pirkan Pyöräilyn maisemiin oheisen reitin mukaisesti. Vauhti on tarkoitus pitää turvallisesti PK-alueella, mutta kuten profiilista voi havaita, niin reitti on erittäin kumpuileva, joten eiköhän syke pompsahda välillä korkeammallekin. Kilometrejä tulee mittariin n. 160, mikä tarkoittaa pisintä koskaan polkemaani pyörälenkkiä. Iltapäivällä tankkaus hoituu kätevästi Äitini 60-vuotissynttäreillä.

3-etappi_pirkan_pyoraily_kartta
Reittikartta: Pirkanmaan ympäriajo, 3. etappi: Pirkan Pyöräilyn reitti

3-etappi_pirkan_pyoraily_profiili
Korkeusprofiili: Pirkanmaan ympäriajo, 3. etappi: Pirkan Pyöräilyn reitti

4. leiripäivä, sunnuntai 17.5.

Tampereella asuvat tuntevat varmasti Lukonmäen. Kyseessä on Hervannan laskettelurinteen vieressä kulkeva vajaan 500 metrin mittainen ja keskimäärin n. 10-prosenttinen terävä nousu, jossa jyrkin kohta on n. 15 %.

Viimeisen treenipäivän agendalla on veivata kyseistä nousua ylös-alas useampia kertoja ja puristaa jaloista loputkin mehut irti. Siirtymä välillä kotiovi-Lukonmäki on vain n. 10 km, joten voin turvallisin mielin vetää reidet ihan tyhjiksi. Pyörätreenin jälkeen minileiri päättyy vielä väsynein jaloin tehtävään n. 5 kilometrin juoksuun.

lukonmaki
Pirkanmaan ympäriajo, 4. etappi: Lukonmäki

Mietteitäni urakan aattopäivänä

Ymmärrän hyvin, että seuraavien neljän päivän suunnitelma on omiin tämän hetkisiin kykyihini nähden yläkanttiin mitoitettu. Epäröinkin hetkisen, että uskallanko edes julkaista suunnitelmaa etukäteen, sillä on olemassa hyvinkin suuri epäonnistumisen mahdollisuus…

Mutta, mitä sitten! Kun elämässä hakee isoja haasteita ja pyrkii laajentamaan oman mukavuusalueen rajoja, niin välillä vastaan tulee väkisinkin epäonnistumisia. Turha niitä on etukäteen murehtia. Sysäsinkin epäilevät ajatukseni sivummalle ja päätin jatkaa aiemmista blogiteksteistäni tutuksi tullutta avointa tyyliäni ja julkaista suunnitelmani jo etukäteen.

Toivottavasti jaksan tehdä kaikki harjoitukset piirustusten mukaan. Mutta, jos en jaksa, niin sittenpähän ainakin löydän omat tämän hetkiset rajani. Sen jälkeen treenataan lisää ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan.

– Olli Porola, toukokuu 2015