Avainsana-arkisto: Elämänhallinta

Vinkkejä harjoittelun sovittamiseksi osaksi arkielämää

Olen saanut järjestettyä lisää aikaa triathlon-harrastukselleni raivaamalla elämästäni kaikenlaista turhaa tekemistä edellisessä blogi-kirjoituksessani esittelemieni keinojen avulla. Siitäkään huolimatta perheellisenä työssä käyvänä triathlon-harrastajana en voi ajatella eläväni ”normaalia” elämää ja sen lisäksi harjoittelevani yli 15 tuntia viikossa.

Töissä pitää käydä, kotiaskareista pitää huolehtia ja lapsetkin ovat vielä sen verran pieniä, etteivät he pysty kulkemaan itsekseen koulussa ja esikoulussa tai omissa harrastuksissaan, eikä heitä liioin voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin kotiin.

Jotta paljon aikaa vievä harrastukseni olisi mahdollista, on se pystyttävä sovittamaan mahdollisimman luontevasti osaksi normaalia arkielämääni. Tähän liittyen käsittelen tämän kertaisessa kirjoituksessani kahta tärkeää asiaa: ajankäytön optimointia ja realiteetteihin perustuvaa treeniaikataulujen suunnittelua.

1. Ajankäytön optimointi

Yksi pahimmista potentiaalisista aikasyöpöistä on päivittäiset työmatkat. Saisin tuhlaantumaan autolla tehtyihin työmatkoihin helposti yli 5 tuntia joka viikko. Se on tosi iso määrä hukkaan heitettyä aikaa. Autossa istumisen sijaan pyrinkin hyödyntämään työmatkat mahdollisimman hyvin treenaamiseen. Kuljen töissä useimmiten joko pyörällä tai juosten, tai sitten yhdistän aamun työmatkaan uimahallilla tai kuntosalilla käynnin.

Jokainen normaali arkiaamu alkaa osaltani jonkinlaisella treenillä jo ennen työpaikalle saapumista, ja usein päivän toinen treeni tulee tehtyä heti töistä lähdön jälkeen. Illalla on sitten hyvin aikaa palautua ja hoitaa muita askareita sen sijaan, että yrittäisin mahduttaa kaiken harjoittelun jo muutenkin kiireisiin arki-iltoihin.

Minulle kertyy työmatkoihin yhdistettyä harjoittelua yhteensä n. 6-8 tuntia viikossa, eli lähes puolet viikon treenitunneista. Määrää olisi aikataulujen puolesta varaa kasvattaa edelleenkin, mutta tämän hetkinen fyysinen kuntoni ei siihen vielä riitä.

Toinen tapa, jolla saan vaivattomasti lisättyä treenituntien määrää, on herätä viikonloppuisinkin tarpeeksi aikaisin, jotta saan tehtyä pitkät juoksu- ja pyörälenkit jo aamujen ja aamupäivien aikana. Tällöin suurin osa viikonlopusta jää vapaaksi muulle tekemiselle ja tärkeälle perheen yhteiselle ajalle. Toki aikaiset heräämiset vaativat sitä, että pitää malttaa mennä ajoissa nukkumaan, jotta palautumisen ja kehittymisen kannalta ehdottoman tärkeää yöunta tulee tarpeeksi. Helpoiten tämä onnistuu siten, että ylläpidän suunnilleen normaalia arjen vuorokausirytmiä viikonloppuisinkin.

WP_20150501_09_48_18_Pro
Viikonloppujen pitkät lenkit alkaa yleensä viimeistään seitsemältä

Kolmas hyvä keino on hyödyntää lasten treenihetket omassa harjoittelussa. Viime kesänä tein säännöllisesti juoksulenkin joka viikko sillä aikaa kun lapsillani oli jalkapalloharjoitukset. Tänä keväänä olen käyttänyt lasten treeniajat eri tavalla hyödykseni, mutta kunhan kesäharrastukset lähtevät käyntiin ja treeniajat hieman muuttuvat, niin voi olla, että otan tämänkin keinon taas käyttöön.

Neljäntenä ajankäytön optimoinnin keinona on mainittava aivan ehdoton triathlon-harrastajan väline, eli traineri. Etenkin pienten lasten vanhemmille se on aivan välttämätön, jotta hyvän pyörätreenin saa tehtyä silloinkin, kun on lasten kanssa yksin kotona. Lisäksi treeneihin siirtymiseen ei kulu yhtään aikaa, joten pieneenkin väliin saa mahdutettua tehokkaan harjoituksen. Kolmantena on mainittava, että traineria polkiessa voi helposti katsoa esim. leffoja, urheilua tai TV-sarjoja, jolloin lempiohjelmien seuraamiselle ei tarvitse erikseen varata aikaa.

T2600_Tacx_Blue_Motion_trainer_back_1207
Tacx-traineri (kuva Tacxin nettisivuilta)

Arjen työmatkojen ja viikonloppuaamujen lisäksi kalenterissani on treenimerkintä vain kahdelle arki-illalle, joista toinen on vieläpä trainerilla kotona tehtävä pyöräilytreeni. Eli ajankäyttöäni optimoimalla saan nykyisten kovien viikkojen yli 15 tunnin harjoitusmäärät mahtumaan helposti kalenteriini ja vieläpä jättämään suurimman osan arki-illoista ja kaikki viikonloppupäivät ja -illat vapaiksi.

2. Treeniaikataulujen suunnittelu

Jotta edellä mainitsemani ajankäytön optimointi oikeasti onnistuisi mahdollisimman hyvin, niin harjoittelu pitää suunnitella realistisesti omaan arkielämään sopivaksi. Internetistä ja kirjallisuudesta löytyisi useitakin valmiita treenisuunnitelmia, mutta aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka pystyvät rakentamaan arkielämänsä valmiiden treeniohjelmien ympärille. Se on kunnolla mahdollista ainoastaan ammattiurheilijoille. Meidän muiden pitää tehdä asia toisin päin, eli rakentaa treeniohjelma arkielämän ympärille.

Omalla kohdallani suunnittelun pohjan muodostaa tarkkaan harkiten kasaamani viikko-ohjelman runkosuunnitelma. Alla olevassa esimerkissä on tämän vuoden alusta lähtien käytössä ollut runko.

runkosuunnitelma
Viikko-ohjelman runkosuunnitelma

Rungon suunnittelun ensimmäisenä askeleena oli merkitä mustalla näkyvät pakolliset menot. Huomatkaa perjantain perhe-ilta, joka on mukava tapa rauhoittua arkiviikon jälkeen yhdessä perheen kesken esim. leffaa katsellen.

Maanantai-illan treeni on myös naulittu paikalleen, sillä teen sen yhdessä harjoituskaverini kanssa. Myös lauantai- ja sunnuntaiaamujen pitkät lenkit ovat omilla paikoillaan. Muut treenit asettelin suunnitelmaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja siten, että myös levolle jää aikaa. Tavoitteena oli saada vähintään kolme treenikertaa joka osalajille.

Toki useimmat viikot eivät voi toteutua täysin runkosuunnitelman mukaan. Sen vuoksi onkin tärkeää tehdä viimeistään ennen jokaisen treeniviikon alkua tarkempi lähiajan suunnitelma, jossa on otettu huomioon kaikki tulevan viikon menot ja niiden aiheuttamat muutokset runkosuunnitelmaan. Lisäksi lähiajan suunnitelma muuttuu aina jonkin verran sen mukaan, missä treenivaiheessa ollaan ja, että onko kyseessä kovempi vai kevyempi viikko. Itselläni on tapana pitää lähiajan suunnitelmaa ajan tasalla aina 1-2 viikkoa etukäteen.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni tuntuu tällä hetkellä helposti toteutettavalta ja luonnolliselta osalta arkielämääni. Ainoa asia, josta minun pitää treenaamiseeni liittyen tälle hetkellä joustaa on se, että teen lähes kaiken harjoitteluni yksin. Olisi mukava olla mukana jossain treeniporukassa, mutta siihen ei ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut aikataulujen puolesta mahdollisuutta.

Joka tapauksessa olen suorastaan yllättynyt siitä kuinka vaivattomasti saan suuretkin harjoitusmäärät mahtumaan kalenteriini. Toki tilanne ei onnistu itsestään, vaan se vaatii elämänhallintaa, suunnitelmallisuutta ja myös jostain asioista luopumista, kuten tässä ja edellisessä blogi-kirjoituksessani olen kertonut. Kaikki ratkaisut tuntuvat kuitenkin edelleen oikeilta, joten samalla tiellä jatkaminen on helppoa ja mukavaa.

Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

– Olli Porola, toukokuu 2015

Vinkkejä oman elämän uudistamiseen

Tänään saatiin Suomeenkin ensimmäinen oikeasti keväinen päivä ja sen myötä aivan loistava ilma vuoden ensimmäiselle maantiepyörälenkilleni. Pitkien lenkkien aikana uppoudun usein syvälle omiin ajatuksiini. Niiden tuloksena tämän kertainen blogi-tekstini, joka sisältää pohdintaa oman elämän uudistamisesta ja elämänhallinnasta.

Edellisessä blogi-kirjoituksessani (www.olliporola.fi/2015/03/harjoitusmaarien-kasvattaminen-4-tarkeaa-huomioitavaa-asiaa/) kerroin, mitä minun on pitänyt huomioida fyysisen harjoittelun kannalta, kun nostin treenimäärät jo yli 15 tuntiin. Tällä kertaa käsittelen asiaa eri kantilta ja kerron ajatuksiani liittyen siihen peruskysymykseen, että miten ihmeessä työssäkäyvä, kahden lapsen isä saa ylipäänsä mahdutettua suuret treenimäärät normaalin arkielämän sekaan.

Voin myöntää, että vielä vuosi sitten se olisikin tuntunut täysin mahdottomalta ajatukselta. Tuolloin jo 8-10 treenitunnin viikot tuntuivat vaikeilta mahduttaa kalenteriin. Itse asiassa muutamia vuosia sitten jo 4-5 tunnin treeniviikot eivät meinanneet onnistua (mukamas) kiireisen arjen keskellä.

En kuitenkaan tässä kirjoituksessani keskity varsinaisten treenituntien aikatauluttamiseen, vaan haluan nostaa esille vielä tärkeämmän asian. Asian, joka on luonut elämääni sekä fyysistä että henkistä tilaa sille, että harjoittelumäärien lisääminen on ollut ylipäänsä mahdollista. Tämä siitä syystä, että näinkin suuri muutos ei onnistu pelkästään sillä, että yrittää mahduttaa uudet asiat vanhojen rinnalle, vaan se vaatii omien tapojen uudelleenohjelmointia laajemminkin.

***

Tarve muutokselle

Mennään ajassa n. vuosi taakse päin. Tuolloin aloin ottamaan etäisyyttä omaan tilanteeseeni ja ajattelemaan arkielämääni kriittisen analyyttisesti, ikään kuin ulkopuolisen silmin katsottuna. Toisaalta samalla pyrkien myös ymmärtämään entistä syvemmin omaa persoonaani ja sitä, mitkä asiat ovat elämässäni ihan oikeasti tärkeitä.

Oman elämän kriittinen tarkasteleminen loi minulle ymmärryksen, etten ollut tyytyväinen silloiseen tilanteeseeni. Halusin tehdä asioita paremmin. Halusin enemmän aikaa uusien asioiden oppimiselle. Halusin päästä lähemmäksi unelmiani. Halusin elää yksinkertaisempaa, mutta samalla rikkaampaa ja elämyksellisempää elämää.

Onnistuin tunnistamaan muutamia ihan konkreettisia asioita, joiden tekemiseen halusin löytää enemmän aikaa. Samalla jostain vanhasta piti ja pitää edelleenkin pystyä luopumaan. Olenkin tietoisesti ja erittäin kriittisesti alkanut karsimaan elämästäni kaiken turhan ja keskittymään vain niihin muutamaan tärkeimpään asiaan, jotka oikeasti luovat eniten onnellisuutta minun ja perheeni elämään nyt ja tulevaisuudessa.

Käydään läpi muutamia esimerkkejä:

Ensimmäisenä esimerkkinä on triathlon-harrastukseni ja urheilullinen elämäntapa ylipäänsä. Kuten jo viime syksynä kerroin (www.olliporola.fi/2014/08/miten-loysin-kestavyysurheilun/), on urheilu ollut aina erittäin tärkeä osa omaa elämääni ja nyt triathlon-harrastus on imaissut minut erittäin syvälle sisäänsä ja luo minulle todella suuria onnistumisen ja onnellisuuden tunteita jatkuvasti. Ja mikä tärkeintä, se luo erinomaisen motivaation lähteen terveellisten elämäntapojen ylläpitämiselle.

Toinen esimerkki on kiinnostukseni ravitsemusta kohtaan. Senkin osalta olen nyt alkanut ottamaan ensimmäisiä konkreettisia askeleita. Kerron niistä enemmän myöhemmin, mikäli asiat etenevät oikeaan suuntaan.

Kolmas esimerkki on vaikkapa nämä omat nettisivut, joiden tekemistä olin suunnitellut pitkään, mutta jolle en ollut mukamas koskaan löytänyt tarpeeksi aikaa. Kummallista, että sitä aikaa alkoi löytymään, kunhan vaan laitoin asioita tärkeysjärjestykseen.

Neljäs esimerkki on laadukkaan ajan viettäminen ja yhteisten elämysten hankkiminen vaimon ja lasten kanssa.

Muutamia muitakin isoja unelmia listalta löytyy, mutta niistä ei vielä sen enempää.

Karsittavien asioiden listalta löytyy esimerkiksi peruttuja lehtitilauksia, peruttuja maksu-TV-kanavia ja keskeytettyjä muita harrastuksia. Lisäksi talon remontointi ja pihan uudistaminen on pistetty toistaiseksi tauolle ja niiden osalta on mietinnässä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Paljon on muitakin asioita, joista on tullut säästettyä aikaa, mutta monia niistä on vaikeaa edes muistaa. Ehkä jo se kertoo hyvin siitä, että aiemmin aikaa on tullut kulutettua paljon kaikenlaiseen turhaan.

Yksi teemasana omalla kohdallani on ollut tarkoituksenmukaisuus. Eli sen sijaan, että vain viettäisin aikaa jonkin päämäärättömän tekemisen parissa, niin haluan, että tekemisellä on joku tarkoitus – joko juuri tällä hetkellä, tai siten, että se vie kohti jotain suurempaa päämäärää.

Tämä on vaatinut paljon priorisointia ja asioiden kriittistä tarkastelua sekä luopumistakin, mutta olen jo tähän asti tehtyihin muutoksiin erittäin tyytyväinen. Vaikka päivät ovatkin nykyään täynnä ohjelmaa, niin elämäni tuntuu selkeämmältä ja myös onnellisemmalta, kun keskityn vain muutamaan oikeasti itselleni tärkeimpään asiaan ja, kun tuntuu siltä, että elämäni oikeasti etenee oikeaan suuntaan monellakin osa-alueella.

***

Uusien tapojen opetteleminen

Kaikki nämä kuulostavat toki hienoilta ajatuksilta, mutta miksi niitä on niin älyttömän vaikeaa toteuttaa? Itsellänikin meni vuosikaupalla aikaa asioiden jahkailemiseen ennen kuin pystyin tekemään minkäänlaisia konkreettisia muutoksia. Miten jättimäisiltä tuntuvat muutokset pitäisi oikein pystyä toteuttamaan?

Oma vastaukseni tähän on, että askel kerrallaan! Tärkeintä ei ole vain maalailla suuria ja hienoja pitkän tähtäimen suunnitelmia siitä, minkälaista haluaisin elämäni olevan joskus tulevaisuudessa. Usein tällaiset ajatukset tuntuvat liian kaukaisilta ja ylivoimaisilta toteuttaa. Ja on tavattoman helppo keksiä (teko)syitä sille, miksi niitä ei voi koskaan saavuttaa.

Esimerkiksi itseäni triathlon kiehtoi jo useita vuosia sitten, mutta tekosyynä sille, etten voinut sitä harrastaa, oli se, etten osannut uida ollenkaan ja suorastaan pelkäsin vettä.

Lopulta pääsin tavoitteen saavuttamisessa alkuun sillä, etten enää ajatellut täyden matkan triathloniin kuuluvaa 3,8 km:n uintimatkaa, enkä edes sprinttimatkan 750 metrin uintia, enkä sitä kuinka mahdottomalta ajatukselta niiden suorittaminen tuntui. Sen sijaan avasin tietokoneen ja katsoin Internetistä, että mistä löytyy seuraava aikuisten krooliuintikurssi ja ilmoittauduin sinne. Niin yksinkertaisen asian toteuttamatta jättämiseksi minulta ei löytynytkään enää yhtään hyvää tekosyytä.

Eli on tärkeää pilkkoa omat unelmat ja tavoitteet tarpeeksi pieniin osiin ja ottaa se ensimmäinen askel jo tänään! Ilman ensimmäistä askelta yksikään hienoista unelmista ei toteudu koskaan.

Toki, vaikka matka omaan tavoitteeseen olisi pilkottu kuinka pieniin osiin tahansa, niin ensimmäisen askeleen ottaminen on aina vaikea. Itselleni uintikurssille meno jännitti enemmän kuin mikään muu asia pitkään aikaan. Mistä tämä johtuu?

Ihminen tykkää oleskella omalla mukavuusalueellaan ja elää turvallisesti omien tuttujen tapojensa mukaan. Omia opittuja tapoja on tavattoman helppo noudattaa päivästä ja vuodesta toiseen. Mutta, mikäli oikeasti haluaa muutoksia elämäänsä, niin juuri näitä päivittäisiä tutun turvallisia tapoja on pakko alkaa muuttamaan. Jos haluaa päästä perille uuteen paikkaan, niin jossain vaiheessa pitää kääntyä pois tutulta reitiltä.

Omista tavoista luopuminen vaatii kuitenkin oman identiteetin kyseenalaistamista. Pitää onnistua luopumaan jostain tärkeältä tuntuvasta asiasta. Etenkin aluksi on erittäin vaikeaa pystyä vakuuttamaan itsensä siitä, että kaikkea sitä ei tarvitsekaan tehdä, mitä aiemmin on pitänyt joko velvollisuutena, tärkeänä osana omaa persoonaa tai muuten vain välttämättömänä oman elämän palasena.

Ja vaikka vanhoista tutuista tavoista luopuminen jotenkin onnistuisikin, niin uusien vieraiden tapojen opetteleminen se vasta kauhistuttavalta tuntuukin! Tilanteessa on kuitenkin eräs lohduttava asia: kunhan alun taistelun jälkeen uudet tavat muuttuvat omiksi tutuiksi tavoiksi, niin hyvinkin nopeasti ne alkavat tuntumaan aivan yhtä luontevilta ja turvallisilta kuin vanhatkin tavat.

Esimerkiksi uiminen oli minulle koko aiemman elämäni ajan suuri mörkö, mutta nykyään uimahallit tuntuvat kotoisilta paikoilta ja veden syleilyyn pulahtaminen tuntuu suorastaan rauhoittavalta. Kuluneen talven aikana viikon kolme säännöllistä uintikertaa ovat muodostuneet omaan uuteen identiteettiini kuuluvaksi tutuksi tavaksi, jonka ylläpitäminen on helppoa ja vaivatonta.

Mikäli oma elämäsi tuntuu vain kiitävän ohi ja matka kohti omia unelmiasi polkee paikallaan, niin kannattaa pysähtyä, ottaa etäisyyttä tilanteeseen ja ihan rehellisesti tarkastella, että mihin se oma aika oikein kuluu. Kannattaa ottaa ne pelottavilta tuntuvat ensimmäiset askeleet uusien tapojen luomiseksi ja oman elämän uudistamiseksi. Ajan myötä tiedossa on isojakin palkintoja, kun omien unelmien saavuttaminen muuttuukin vähitellen realistiseksi.

Hauskaa kevättä ja treeni-intoa! Toivottavasti pyöräilykelit pysyvät hyvinä!

WP_20150411_08_49_18_Pro

Olli Porola, huhtikuu 2015