Kisaraportti: Kangasala Triathlon 2016

Ennakkotunnelmat

Viime lauantain Kangasala Triathlon oli minulle Teiskon ja Joroisten jälkeen jo kolmas kisaviikonloppu putkeen. Urakointi tuntui kropassa ja näkyi myös joka-aamuisissa sykevälimittauksissa. Palautuminen oli vielä kesken. Päätin kuitenkin lähteä kilpailemaan, mutta rennolla mielellä ilman tulostavoitteita ja myös normaalia alhaisemmilla tehoilla.

Kangasala Triathlonissa oli tarjolla monenlaista matkaa koko viikonlopun ajalle. Omaan aikatauluuni sopi parhaiten lauantain Kunto+ -matka, joka koostui 1 km uinnista, 30 km pyöräilystä ja 8 km juoksusta. Tarkoitus oli taivaltaa suurin piirtein perusmatkan vauhtia, ehkä jopa hieman hitaammin riippuen siitä, miltä meno alkaisi maistumaan.

Saavuin kisakeskukseen Mobiliaan jo hyvissä ajoin ennen oman kisani alkua. Hyvä sää ja mukavan leppoisa tunnelma ottivat minut lämpimästi vastaan heti alueelle saavuttuani. Paikalla oli paljon tuttuja ja kompakti kisa-alue mahdollisti sen, että porukka oli hyvin lähekkäin koko ajan. Suoritin tutut valmistelurutiinini hyvällä mielellä.

valmistelu
Starttiin valmistautumista (kuva: Pedart.fi – Mari Hillo)

Uinti (1 km)

Noin kello 15:00 päästin matkaan. Uintiväylä oli aluksi kapeahko, mutta kovaa ruuhkaa ei syntynyt ainakaan siinä kohtaa missä itse uin. Kärki karkasi nopeasti ja samaan aikaan hitaammat uimarit jäivät taaemmaksi.

uinnin_lähtö
Uinnin lähtö (kuva: Pedart.fi – Mari Hillo)

Uintiosuus polskittiin kahteen kertaan kierrettävänä suorakulmion muotoisena reittinä. Missään vaiheessa ei menty kovin kauas rannasta. Tämä oli hyvä asia kisaa seuranneelle mukavan runsaslukuiselle yleisölle. Kilpailijat pysyivät helposti näköetäisyydellä koko lenkin ajan. Uudelle kiekallekin käytiin kääntymässä aivan rantavedessä.

Sain kisaa edeltävänä torstaina avovesiuintikurssilla hyviä vinkkejä oman uintitekniikkani parantamiseksi. Keskityin aluksi näihin asioihin ja onnistuinkin uimaan normaalia rennommin ja paremmalta tuntuneella tekniikalla. Vauhtikin tuntui hyvältä.

Toisella kierroksella homma lipsahti hetkeksi väkisin puristamisen puolelle. Se näkyi tekniikan herpaantumisena ja vauhdin hidastumisena. Muutama uimari tuli takaa ohi. Viimeisen suoran sain taas vedettyä rennommin.

uinnista_nousu
Uinti takana ja fiilis on hyvä! Minun suosikkikuva! (kuva: Pedart.fi – Mari Hillo)

Uintiin kulunut aika: 17:37 (virallinen aika, 18:15, sisältää myös nousun rannasta vaihtoalueelle)

Sijoitus uinnissa sarjassani: 10. (28 kilpailijaa)

Kommentit: Rento ja hyvä uinti. En laittanut kaikkea peliin. Oman Garminin mukaan uintimatka oli 1059 m ja vauhti 1:40/100m, johon olen tyytyväinen.

Pyöräily (30 km)

Vedin nopeasti vaihdossa pyöräkamat päälle ja hyppäsin ratsun selkään.

“No nyt! Rento uinti takana ja seuraavaksi pääsen painamaan vahvalla jalalla pyöräilyosuudelle!”

Noin kaksi minuuttia myöhemmin…

“Mitä ihmettä!? Eihän reisissä ole voimaa ollenkaan!?”

Siinä kiteytettynä pääni sisäinen ajatustenvaihto pyöräilyosuuden ensimmäisten minuuttien aikana. Jaloista oli voima täysin pois. Se oli oikeastaan tosi yllättävää, sillä oletin, että pyöräilyreidet olisivat jo palautuneet Joroisista. Ehkä pyöräilyn lisäksi myös Joroisten juoksu otti sen verran kovasti etureisiin, että normaalista voimasta ei ollut tietoakaan.

Sen kummempia stressaamatta päätin, että otan pyöräilyn hyvänä treeninä. Vaihdoin ketjun normaalia kevyemmälle takarattaalle ja pidin kadenssin korkealla. Muiden kilpailijoiden selät eivät tulleet vastaan samaan tapaan kuin normaalisti pyöräilyosuuden alussa.

Ensimmäiset noin kymmenen kilometriä meni heikoilla jaloilla. Sitten edessä näkyi reitin suurin ylämäki. Joroisissa olin ajanut lähes kaikki ylämäet putkelta ja se oli tehnyt jaloille hyvää. Ajattelin ottaa riskin ja runtata koko mäen alusta loppuun ylikovaa seisaaltaan. Tarkoituksenani oli antaa jaloille shokkiherätys ja viimeinen mahdollisuus syttyä mukaan kisaan.

Sopivasti edellä näkyi nopeammin uinnista selvinneen tutun kilpailijan selkä ja hänen edellään vielä muutamia targetteja. Niihin tähtäin ja runtua!

Ja sehän auttoi! Mäki nousi voimalla ylös. Ohitin ensimmäisen kisailijan nopeasti ja edessä näkyvät selät lähestyivät nekin koko ajan. Jalat menivät hapoille, mutta voimaa alkoi löytymään!

Nousua seuranneessa pitkässä alamäessä annoin happojen huuhtoutua lihaksista. Sen jälkeen isompaa välitystä takarattaalle ja jalat töihin. Ohitin vielä pari kilpakumppania ennen kääntöpaikkaa ja heti kääntöpaikan jälkeen yhden.

Seuraavaksi saavutin hyvää vauhtia kulkeneen pyöräilijän. Meinasin ensin jäädä hetkeksi 10 metrin päähän huilaamaan, mutta päätin samantien toisin.

“Nyt ei huilata! Heti ohi vaan! Herätellään jalkoja nyt kunnolla, kun alku meni uinuessa!”

Ohittamani kilpailija pystyi kuitenkin jäämään taakseni peesivälin päähän polkemaan.

Kisan pyöräilyreitti kulki samaa tietä edestakaisin, joten menomatkalta tuttu iso ylämäki oli jälleen edessä. Jostain syystä mieleen juolahti yrittää tiputtaa takana tullut kilpakumppani sellaisella Tour de Francen vuoristonousujen tyylisellä iskulla. Halusin leikitellä jalkojeni kustannuksella ihan kunnolla.

Puskin ylämäen kovaa ja kilpakumppani olikin hetken vaikeuksissa. Kangasala-Sahalahti-välin vuoret eivät kuitenkaan ole ihan Ranskan Alppien tasoa, joten ylämäki loppui nopeasti, enkä saanut tarpeeksi eroa aikaiseksi. Seuranneessa alamäessä ja tasaisella kilpakumppani ajoi minut uudestaan kiinni. Mutta olipas mukava pieni rypistys! Sai vähän kilpailuviettiä ruokittua. 🙂

Suunnilleen viisi kilometriä ennen loppua jalat alkoivat olemaan aika väsyneet ja takana ollut kaveri huikkasi, että voi vetää välillä. Loput pyöräilyosuudesta ajoinkin hänen perässään n. 10 metrin päässä ja sain jaloille pikkuisen huiliaikaa ennen juoksua.

Pyöräilyyn kulunut aika: 49:37 (neljänneksi nopein sarjassani)

Sijoitus pyöräilyn jälkeen sarjassani: 6. (28 kilpailijaa)

Kommentit: Pyöräily ei meinannut alussa millään lähteä vauhtiin ja oli muutenkin tavallista voimattomampaa menoa. Siitä huolimatta neljänneksi nopein pyöräilyaika ja nousu selkeästi kympin joukkoon.

Juoksu (8 km)

Juoksu tehtiin kahtena lenkkinä kisakeskuksen läheisyydessä.

Askel lähti rullaamaan oikein mukavasti heti alusta lähtien. Pyöräilystä tuttu kilpakumppani meni kuitenkin sen verran kovempaa, etten pysynyt perässä. Kääntöpaikalla huomasin, että seuraava takana tulija oli kaukana. Pystyin siis hyvin keskittymään omaan juoksuuni.

Sain pidettyä askeleen mukavan tahdikkaana ja vauhdin kivasti loppua kohden nousevana. Toinen kierros oli 9 sekuntia ensimmäistä nopeampi.

IMG_0925 – kopio (2)
Juoksuosuudella (kuva: Heli Kaliste)

Se vähän harmitti, että kisan voittaja Juuso Manninen ehti saamaan minut juoksussa kierroksella kiinni n. 200 metriä ennen kuin hän ylitti maaliviivan ja minä lähdin toiselle kierrokselle. 🙂 Mutta onnea Juusolle voitosta!

Juoksusta jäi mieleen hieno tunne siitä, että lähellä anaerobista kynnystä ja lopussa jopa sen yläpuolella juokseminen tuntui oikeasti ihan hyvältä. Hengitys virtasi vaivattomasti ja jalat tuntuivat vahvoilta. Ylitin maaliviivan kaikin puolin onnellisella mielellä.

Pidin juoksureitistä tosi paljon. Profiili oli hyvä, alusta tasainen ja lenkki kulki kivasti koko ajan kisakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Tuttujen kilpakumppanien tsemppaamiseen oli paljon mahdollisuuksia ja mukavan runsaslukuinen yleisökin oli koko ajan lähellä kannustamassa. Oli kiva juosta!

Juoksuun kulunut aika: 35:31 (kuudenneksi nopein sarjassani)

Kisan kokonaisaika maalissa: 1:45:13

Kokonaissijoitus maalissa sarjassani: 6. (28 kilpailijaa)

Kommentit: Juoksu lähti alusta asti rullaamaan yllättävän hyvin. Garminin mukaan keskivauhdiksi tuli 4:29 min/km. Se meni alle oman tavoitteeni, joten kyllähän se tyytyväisyyden tunteen sai aikaiseksi.

Kisa kokonaisuutenaan meni sekin hyvin. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen suoritus. Ja elämäni ensimmäinen sijoitus kymmenen parhaan joukkoon missään kestävyysurheilukilpailussa! 🙂

Loppusanat

Pidin kovasti Kangasala Triathlonista tapahtumana. Pieniä reitinohjaukseen liittyviä ongelmia oli lauantaina, mutta nekin oli korjattu jo sunnuntaiksi. Reitit olivat hyvät ja tunnelma kisapaikalla suorastaan mainio. Jos vain aikatauluun natsaa, niin olen varmasti mukana ensi kesänäkin.

Nyt hetki hieman rauhallisempaa treeniä, jotta kroppaa saa palautua. Seuraavan kerran puen kisanumeron ylleni Hauhon jokamiestriathlonissa elokuun 3. päivä.

Kiitos lukijoille ja mukavaa triathlonkesän huipennusta!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2016

Ennakkotunnelmat

Tämä oli minulle kolmas kerta Suomen triathlonkesän päätapahtumassa, eli Joroisten Finntriathlonin puolimatkalla. Samassa kisassa kaksi vuotta sitten kamppailin maaliin asti elämäni ensimmäisessä triathlonkilpailussa. On erikoista ajatella, että siitä on vasta kaksi vuotta aikaa, sillä niin paljon hyviä muistoja lajin parissa on jo ehtinyt kertymään.

Tällä kertaa kisafiilis koki aikamoisen kolauksen, kun heräsin perjantain vastaisena yönä kovaan kurkkukipuun. Otin kaikki mahdolliset sallitut lääkkeet käyttöön ja toivoin, ettei olo menisi lauantain kisapäiväksi ainakaan pahempaan suuntaan.

Köröttelimme kisapaikalle perjantaina jo puolen päivän aikaan. Alunperin tarkoituksenani oli mennä ensin klo 13:00 kisainfoon ja sen jälkeen nauttimaan kisakeskuksen tunnelmasta. Kisainfossa tuli kuitenkin heikko olo ja taisi nousta vähän lämpöäkin. Meinasin nukahtaa infon aikana. Tunsin itseni kipeäksi ja se laski myös mielialaa.

Käveleskelin infon jälkeen vielä hetken expo-alueella, mutta olo oli tosi vetämätön. Oli pakko vaihtaa suunnitelmaa ja kisatunnelmasta nauttimisen sijaan meninkin nauttimaan auton takapenkistä. Ensin vitamiinit, särkylääkkeet ja Echinaforce-tipat kurkusta alas ja sitten silmät kiinni. Otin siinä vajaan tunnin nokoset.

Kauneusunien jälkeen ylös, ulos ja testailemaan, miltä olo tuntuisi? Paremmalta! Hyvä ruoka vielä päälle ja sen jälkeen olo helpotti entisestään. Olin toki vielä kaukana täydestä kisakunnosta, mutta parempaan suuntaan menossa koko ajan!

Illalla vein pyörän ajoissa vaihtopaikalle ja sitten nopeasti hotellille ja sängyn pohjalle.

Sain nukuttua hyvät yöunet ja aamulla olo oli taas pykälän parempi. Joka-aamuisessa sykevälimittauksessa paukahti ruudulle kuitenkin huonoimmat lukemat moneen kuukauteen. Osa tästä johtui kisäjännityksestä, mutta ei kroppa ihan kunnossa ollut. Onneksi kurkku ei ollut enää kipeä ja muutenkin toipuminen oli hyvässä vauhdissa. Joten ei muuta kuin aamupalalle, kamat autoon ja kohti kisapaikkaa.

Parina viime vuonna keli on ollut Joroisissa upean aurinkoinen. Nyt tuli vettä ja tuuli kovaa. Se ei minua kuitenkaan pahemmin haitannut. En ollut edellisenä päivänä puhunut kenellekään siitä kuinka heikolta olo oli tuntunut. En ollut halunnut häiritä tuttujen kisainnostusta omalla valituksellani. Näin jälkikäteen voin paljastaa, että perjantain kisainfon aikana olin aika varma, etten pystyisi starttaamaan ollenkaan.

Siitä syystä lauantai-aamuna kisavarustuksessa Valvatus-järven rantaan käveleminen tuntui erikoisen hyvältä! Eikä tunnelma latistunut, vaikka sateessa ja tuulessa kisan starttia odotellessa ehdin kastumaan ja palelemaan aika pahasti. Mieli pysyi lämpimänä, kun pääsin juttelemaan triathlonin parista löytyneiden hienojen ja vielä hienompien ihmisten kanssa.

lähtöalue
Vaihtoalue Valvatus-järven rannassa (kuva: Bullseye Photography)

Aika kului nopeasti ja pian reilut 1300 kilpailijaa mustissa kumipuvuissaan olivatkin jo sulloutuneet pieneen lähtökarsinaan. Siinä sitä seisoskeltiin, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, kaikki ilman mitään titteleitä samassa kasassa ja odotettiin malttamattomina, että päästäisiin seuraavien tuntien ajaksi koettelemaan omia fyysisiä ja henkisiä voimavarojamme.

Uinti (1,9 km)

Uintiin lähdettiin isommista kansainvälisistä kisoista tutulla rolling startilla. Rolling startissa veteen ei rynnätä kaikki yhtä aikaa, vaan sinne astellaan rauhallisesti etenevänä nauhana itse arvioidun uintiajan mukaisessa järjestyksessä. Ajanotto lähtee käyntiin jokaiselle henkilökohtaisesti siinä vaiheessa kun kilpailija ylittää lähtölinjan. Tämä on erittäin hyvä keino estää uinnin alun pahoja ruuhkia, jotka ovat varsinkin uusille harrastajille usein yksi lajin kauhistuttavimpia hetkiä.

Olin asettunut lähtökarsinassa vähän jälkeen +35 minuutin kyltin. Viime vuonna käytin uintiin 37 minuttia ja nyt on tullut uitua sen verran vähän, että vauhti ei ole siitä kehittynyt yhtään. Joten tiesin aika tarkalleen oman paikkani.

Startti sujui nätisti. Rannalla kylmässä vesisateessa värjöttelyn jälkeen n. 20-asteinen järvivesi tuntui ihanan lämpöiseltä. Pahempia ruuhkia ei tullut oikeastaan ollenkaan, vaan kaikki uimarit löysivät nopeasti oman paikkansa.

Peesin ottaminen ei ole onnistunut minulta kisoissa vielä koskaan. Päätin kuitenkin taas yrittää. Tällä kertaa halusin kokeilla sivupeesiä. Se oli ainakin edellisen viikon avovesitreeneissä sujunut paremmin kuin suoraan takana peesaaminen.

Jonkin aikaa pysyinkin hyvin oikeassa paikassa. Sitten edellä oleva vaihtoi nopeasti suuntaa, ehkä väisti jotain. Se sotki oman rytmini, jäin liian taakse ja seuraavaksi tulikin mojova potku leukaan. Päätin, että seuraava peesausyritys saisi odottaa seuraavaan kisaan.

Uintireitti kierrettiin myötäpäivään. Uin jatkuvasti muutaman metrin pahimman ruuhkan vasemmalla puolella. Takasuoralla harhauduin pieneksi hetkeksi vielä lisää vasemmalle. Se toi ylimääräisiä metrejä uintiini. Jälkikäteen katsottuna oma Garmin-mittarini näytti uiduksi matkaksi vähän yli 2000 metriä, joten sakkometrejä tuli yhteensä noin sata.

Uinti tuntui koko ajan yllättävänkin hyvältä. Käytössä oli sama uusi puku kuin viikko sitten Teisko Triathlonissa. Siinä käsien liikkuvuus on kyllä aivan erinomaisen väljää. Olisin ehkä voinut nostaa tehoja jonkin verran, mutta etenkin viimeisellä suoralla pidin tarkoituksella menon rennon tuntuisena, etteivät sykkeet olisi ihan pilvissä pyörälle lähtiessä.

Heti rantautumisen jälkeen vilkaisin nopeasti kelloa. Noin 37:30. Oma arvio osui ihan nappiin. Hyvä alku kisalle!

Uintiin kulunut aika: 37:39 (95:ksi nopein omassa sarjassani, jossa 211 kilpailijaa)

Kommentit: Olin tyytyväinen uintiin. Garminin mukaan uintivauhti oli 1:53/100m, mikä oli oikeastaan jopa vähän kovempaa mitä etukäteen arvioin. Ylimääräinen 100:n metrin harhailu vei kuitenkin loppuajan lähelle ennustetta. Keli vaikutti hidastavasti uintiaikoihin, sillä vaikka aikani oli viime vuotta huonompi, niin uinnin sijoitus nousi jonkin verran (121 -> 95).

Pyöräily (90 km)

Uinnista pyöräilyyn vaihto sujui mukavasti. Uinnin loppuvaiheen pieni himmailu auttoi paljon ja pystyin pitämään sykkeet hyvin kurissa hölkätessäni pyörän kanssa rannasta ylös kohti pyöräilyosuuden starttipaikkaa.

Pyörittelin kampia ensin jonkin aikaa vähän kovempaa, jotta sain heti veren kulkemaan oikeille lihaksille. Sen jälkeen annoin sykkeen laskea suunnittelemaani n. 150-155:een.

66742324-IMG_9338
Pyöräilyosuudella

Aiemmissa puolimatkan kisoissa olen tainnut syödä liian vähän ja toisaalta juoda liikaa. Nyt pyörän päällä oli mukana ainakin tarpeeksi syötävää: kahdeksan geeliä ja kaksi energiapatukkaa.

Geelien ottamisen aloitin heti kun syke laski ja vedin geelin huiviin noin 20-30 minuutin välein. Mutustelin myös yhden energiapatukan noin parinkymmenen kilsan jälkeen. Se jäi kuitenkin ainoaksi, sillä patukka tuntui vähän liian jäykältä tavaralta puolimatkan kisavauhteihin. Täydellä matkalla on sitten parempi nauttia jotain kiinteääkin.

Juomisen kanssa lähdin ottamaan selkeää riskiä. Viime vuonna Joroisissa ja Tahkon täysmatkalla join ohjeiden mukaan, eli n. litran per tunti. Tuloksena oli yksi tai useampi puskapissatauko molemmissa kisoissa. Treenatessa juon aika vähän, joten päätin tällä kertaa kokeilla samaa taktiikkaa myös kisassa. Pakkasin pyörän päälle mukaan vain kaksi juomapulloa laimeaa urheilujuomaa. Niillä aioin pärjätä koko pyöräosuuden.

Juomat riittivät hyvin ja jäi vielä ylikin. Nimittäin join vain vajaa 1,5 pullollista nestettä koko pyöräosuuden aikana, eli aika tasan yhden litran. Toki viileä ja märkä sää vaikuttivat siihen, ettei nestettä haihtunut niin paljoa kuin yleensä.

Pääsin pyöräilyssä nopeasti mukaan hyvään pieneen porukkaan, jossa vetovuorot vaihtuivat ja peesivälejä kunnioitettiin. Siinä oli mukava taittaa taivalta. Tsemppasin itseäni, että nyt tähän joku 2:25-2:30 pyöräily, niin viiden tunnin kokonaisajan alittaminen olisi erittäin lähellä.

Ensimmäinen puolisko myötätuuleen menikin hyvää vauhtia. 45:n kilometrin kohdalla kääntöpaikalla vilkaisin kelloa: 1:13 (keskinopeus 36,8). Eli periaatteessa aikataulussa, mutta takaisin päin olisi enemmän vastatuulta. Tiukille menisi.

Paluumatkalla jalat tuntuivat hyviltä ja sykekin laski välillä jo alle 150:n. Mietin, että pitäisikö jättää hyvä porukka ja lähteä puskemaan yksin vastatuuleen, mutta ajattelin ennemmin säästellä nekin voimat juoksuun. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvää.

Pyöräilyn viimeisellä kympillä vilkaisin kelloani ja huomasin, että 2:30:n alittaminen jää tekemättä tälläkin kertaa. Se harmitti, sillä sen myötä viiden tunnin alittaminen olisi tosi vaikeaa. Toinen puolisko oli lopulta selvästi ensimmäistä hitaampi: 1:20 (keskinopeus 35,1).

Peesaamisesta sen verran, että vaikka koko ajan yrittäisi pitää saman vauhtisiin ajajiin sallitun kymmenen metrin välin, niin etenkin kaltaiseni hidas uimari, mutta keskimääräistä nopeampi pyöräilijä hyötyy toki siitä, että käytännössä koko matkan ajan saa ohittaa porukkaa. Siinä ehtii jokaisesta ohitettavasta saamaan aina pienen hyödyn.

Mutta sekin kuuluu mielestäni lajiin. Ei noin iso määrä kilpailijoita mahdu millään samalla pyöräreitille siten, että kaikki ajaisivat koko matkan täysin toisistaan riippumattomasti. Isot porukat ja aivan takarenkaassa kiinni roikkumiset ovat tietenkin asia erikseen, mutta niitäkin nähtiin mielestäni vähemmän kuin vuosi sitten. Eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti sama kehitys jatkuu ensi vuonna.

Pyöräilyyn kulunut aika: 2:33 (50:ksi nopein omassa sarjassani, jossa 211 kilpailijaa)

Kommentit: Pyöräily onnistui kaikin puolin lähes nappiin. Rankka sää verotti kuitenkin loppuaikaa vähintään viidellä minuutilla. Nyt oma aikani oli minuutilleen sama kuin vuosi sitten, mutta sijoitus nousi selvästi (99 -> 50). Viime vuoden loistokelissä 50:nneksi nopein pyöräilyaika oli 2:26.

Juoksu (21,1 km)

Jalat tuntuivat suorastaan loistavilta heti ratsuni päältä hypättyäni. Viime vuoden kisoissa totuin siihen, että olin ihan jumissa pyörän jälkeen. Nyt lönköttelin tosi vaivattoman tuntuisesti vaihtopilttuuseen. Tiesin, että juoksu kulkisi hyvin.

66742325-IMG_0225
Vaihtoon matkalla

Vaihdossa vetäisin nopeasti juoksukengät jalkaan (ilman sukkia) ja kompressiosäärystimet pohkeisiin.

En katsonut kellosta kokonaisaikaa, koska en halunnut juoksuosuudesta pelkkää viiden tunnin metsästystä. Halusin vain keskittyä tekemään parhaan mahdollisen suorituksen. Aika tarkistettaisiin sitten maalissa.

Juoksuosuus suoritettiin kolmena n. 7 kilometrin kierroksena. Reitin alkuosuus oli ylämäkivoittoista, sitten laskua ja ennen viimeistä kilsaa vielä yksi nousu. Reitti oli täysin sama kuin kahtena aiempana vuonna, joten osasin jakaa voimat alusta lähtien reitin korkeusprofiilin mukaisesti. Siitä oli selvästi hyötyä.

Kaksi vuotta sitten minulla meni juoksuun aikaa 2:15 ja vuosi sitten 1:52. Aivan viime viikkoina juoksu on kulkenut sen verran mukavasti, että sallin itseni unelmoida alle 5:n minuutin kilometrivauhdista. Tämä tarkoittaisi 1:45:n juoksuajan alittamista. Se tuntui kuitenkin sen verran utopistiselta ajatukselta, että ennen kisaa en uskaltanut sanoa sitä ääneen kuin yhden ainoan kerran.

Päätin kuitenkin lähteä yrittämään, sillä olin hävinnyt pyöräilyssä kalliita minuutteja taistelussani viiden tunnin rajaa vastaan.

Juoksun alussa vasen jalka palautui pyöräilyn jäljiltä nopeasti, mutta oikeassa jalkapöydässä ja säären alaosassa tuntui ihmeellinen kova kipu. Oli pakko siirtyä astetta syvemmälle oman mielen sisään.

Muistin jonkun ammattipyöräilijän maininneen, että hän hallitsee pitkien vuorinousujen tuskaa laskemalla kampikierroksia. Otin saman keinon käyttöön. Aloin laskemaan vasemman jalan askelia. Ja nimen omaan pelkästään vasemman jalan askelia, sillä halusin poistaa jomottavan oikean jalan kokonaan mielestäni. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi… Aina sataan asti. Sitten taas uudestaan alusta.

juoksu
Juoksuosuuden alkumatkalla (kuva: Bullseye Photography)

Välillä katsoin kellosta sykettä. Noin 160. Tosi hyvä. Anaerobiselle kynnykselle oli vielä turvaväliä. Alamäkiosuudella sain vauhdin reilusti alle 5min/km. Välillä jopa 4:30:een. Hyvin kulki. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi…sata. Ja taas alusta.

Ensimmäinen kierros meni nopeasti. Toisen kierroksen alun nousu stadionilta ja sen jälkeinen pitkä hivuttava piiloylämäki olivat minulle tosi rankkoja.

Oikeasta jalasta oli hävinnyt kipu, mutta sen oli korvannut täysin puutuneeksi muuttunut jalkaterä. Oli outoa juosta, kun oikean jalan askelta ei tuntunut ollenkaan. Nyt oli vaikeaa! Kuin pelastavana enkelinä takaa tuli ohi kaveri, jonka tiesin pystyvän hyvin lähelle viittä tuntia. Pakotin itseni pysymään hänen rinnallaan seuraavat kilometrit. Kiitokset vetoavusta Vaasan suuntaan!

Ylämäkiosuus loppui vihdoinkin ja laskuosuudella alkoi askel taas rullaamaan ihan eri tavalla. Puoliväli oli jo ohitettu ja tunto oli palautunut oikeaan jalkaan. Uskalsin hieman kiristää tahtia. Huomasin, että minulla kulki tasaiset ja alamäet tosi hyvin verrattuna muihin samanvauhtisiin juoksijoihin. Annoin mennä vaan.

Viimeisellä kierroksella vedin alun ylämäkiosuuden vielä vähän kovemmalla teholla. Syke nousi lähelle anaerobista kynnystä. Jalat kestivät mukana, vaikka etureisien alaosissa tuntui lieviä krampin oireita.

En katsonut kokonaisaikaa vieläkään. Tiesin, että lähelle viittä tuntia mentäisiin.

Alamäkiosuudelle vielä lisää vauhtia. Hengitys oli voimakasta, mutta virtasi vaivattomasti. Edelleen laskin askeleita: yksi, kaksi, kolme, neljä…sata. Se piti mielen erillään kropan kokemasta tuskasta.

Päässä huippasi metsän huoltopisteen viimeisessä nousussa. Reidet olivat puhki, mutta rynnistin mäen ylös pitkällä askeleella. Nyt kaikki peliin, ettei ainakaan sekunneista jäisi kiinni!

Lopulta mäki oli valloitettu ja oli aika kiriä viimeinen kilometri tasaista metsätietä urheilukentälle ja maaliin. Voi kuinka mahtavilta koko ajan voimistuvat kisakeskuksen äänet kuulostivatkaan! Suorastaan liikuttavan kauniilta!

Pian kenttä jo pilkisti puiden välistä. Enää muutama sata metriä, sitten helpottaisi. Miten viimeiset kymmenet metrit voivatkaan tuntua niin pitkiltä ja raskailta, mutta samalla niin nautinnollisilta!?

Enää minun ei tarvinnut kaartaa oikealle uudelle kierrokselle, vaan sain juosta suoraan lyhyelle maalisuoralle ja maalikorokkeen yli. Huh huh! Olipahan juoksu! Ja kuten maaliintulokuvan ilmeestä voi helposti päätellä, niin kaikkeni annoin. 🙂

66742326-_L4A2884
Maalissa!

Pysäytin heti kellon ja katsoin loppuajan. Suusta pääsi kirosanoja. 5:01 ja sekunnit päälle! Kuulutuksesta selvisi saman tien, että myös virallinen aika oli täysin sama. Hävisin tämän taistelun viiden tunnin rajaa vastaan.

Aluksi se harmitti, mutta nopeasti alkoi helpottamaan. Olihan aika etenkin keli huomioiden tosi hyvä ja ennätys parani lähes 10 minuuttia! Edellisenä päivänä olin vieläpä nukkunut kuumetta pois auton takapenkillä.

Tunteet olivat ristiriitaiset. Päällimmäisenä oli onnellisuus ja tyytyväisyys. Mutta eihän siitä silti mihinkään pääse, että näin pitkästä suorituksesta löytyy helposti se pari minuuttia jossiteltavaa.

Onneksi heti maalialueella näin tuttuja kisakavereita, joille jutellessa sain konkretisoitua ajatukseni itsellenikin: tein loistosuorituksen ja paransin ennätystäni vaikeassa kelissä, mutta ne pari puuttuvaa minuuttia viiden tunnin alittamisesta jäi kaivelemaan sen verran mukavasti, että elokuussa Turussa hyökkään sitten entistä kovemmalla tsempillä viiden tunnin kimppuun!

Juoksuun kulunut aika: 1:43 (61:ksi nopein omassa sarjassani, jossa 211 kilpailijaa)

Kisan kokonaisaika: 5:01

Kokonaissijoitus omassa sarjassani: 54. (211 kilpailijaa)

Kommentit: Juoksu meni ihan nappiin. Vauhdinjako onnistui suorastaan täydellisesti. Kierroksien kilometrivauhdit olivat: 4:55, 4:56 ja 4:55. Askel lyheni loppua kohden, mutta sain kompensoitua sen lisäämällä tehoa ja nostamalla sykettä. Juoksuosuuden sijoitus viime vuoteen verrattuna parani roimasti (129 -> 61).

Kokonaissijoitus omassa sarjassani nousi 60 pykälää viime vuodesta (114 -> 54). Huonon sään vaikutuksen tämän vuoden aikoihin huomaa hyvin siitä, että viime vuonna sama sijoitus saatiin ajalla 4:52. Eli, jos sää olisi ollut parempi, niin… 😉

Yhteenveto

Viikonloppu oli yhtä vuoristorataa. Ensin kurkkukipu ja epävarmuus siitä, että pystyisinkö ollenkaan kilpailemaan. Olo onneksi parani nopeasti, mutta kisa-aamun sykkemittaukset kertoivat, että kroppa ei ollut täydessä kunnossa.

Rannalla kisan starttia odotellessa kroppa kylmettyi, mutta samaan aikaan mieliala kohosi koko ajan. Ymmärsin taas kerran kuinka hienoa on ylipäänsä olla terveyden puolesta sellaisessa kunnossa, että tätä lajia pystyy harrastamaan. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja se asia pääsee itseltänikin välillä unohtumaan.

Itse kisasuoritus oli mukavan nousujohteinen, jonka kruunasi jopa unelmavauhtiakin nopeammin sujunut juoksu.

Maalissa tunne vaihtui sekunneissa ensimmäisestä pettymyksestä onnellisuuteen ja sen kautta valtavaksi tsempiksi kohti elokuun Turun kisaa.

Haluan lopuksi vielä lainata itseäni viime syksyn blogikirjoituksesta: ”Täysmatkaa alan suunnittelemaan uudestaan vasta siinä vaiheessa, kun minulla on realistiset mahdollisuudet reilusti alle 11 tunnin aikaan, mikä tapahtuu toivottavasti jo vuonna 2017. Haluan kuitenkin ensin tuntea itseni nopeaksi, vahvaksi ja kestäväksi lyhyemmillä matkoilla.

Lauantaina Joroisissa sain kokea tuon haikailemani voiman tunteen! Ja se on oikeastaan paras asia tässä koko jutussa. Nimittäin uuden oppiminen. Viime vuonna tunnistin ongelman, asetin tavoitteen, opettelin miten siihen päästään, tein suunnitelman ja toteutin sen käytännössä. Palkintona oli erinomainen kisasuoritus Joroisissa. Tästä on hyvä jatkaa hommia ja uusien juttujen opettelua triathlonin parissa!

Kiitos kaikille lukijoille ja hyvää kesän jatkoa!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Teisko Triathlon 2016

Ennakkotunnelmat

Viime lauantaina kilpailtiin Näsijärven rannalla Maisansalossa jo pienimuotoiseksi perinteeksi muodostunut Teisko Triathlon. Kisan erikoisuus on, että siihen pystyy osallistumaan vain kutsuttuna. Tällä kertaa mukana oli n. 130 kilpailijaa, joka oli n. 50 enemmän kuin vuoden 2015 Teisko Triathlonissa. Kisareitit olivat pysyneet täysin samoina, eli 800 m uintia, 25 km pyöräilyä ja 7 km juoksua.

Jännitin kisaa ennakkoon yllättävän paljon. Mietin kovasti miten Vanajanlinnan sprinttikisan pilannut jalka toimisi tällä kertaa. Olisiko alkukesän futispelissä revähtänyt reisi jo kunnossa? Jalka oli kipuillut harjoituksissa vaihtelevasti koko ajan Vanajanlinnan jälkeenkin. Onneksi kisaviikon lopulla ahkeran lihashuollon jälkeen jalka alkoi tuntumaan vihdoinkin paremmalta.

Kokeilussa oli myös paljon uutta varustusta ensimmäistä kertaa kisakäytössä: uusi märkäpuku, uudet geelit, uudet pullotelineet pyörään, uudet juoksukengät ja uusi kypärä. Lisäksi päätin vihdoinkin jättää sukat kokonaan pois kisavarustuksesta. Kaikki tämä vaati normaalia enemmän keskittymistä.

Tuttuun tapaan kisajännitys alkoi helpottamaan siinä vaiheessa kun saavuin kisa-alueelle. Triathlon-tuttuja on ehtinyt jo näiden parin vuoden aikana kertymään jonkin verran. Heidän kanssaan rupatellessa ja kisan valmistautumisrutiineja suorittaessa aika kului nopeasti. Pian olikin jo aika kiskaista musta kumipuku niskaan ja tallustella alas järven rantaan.

Hyppäsin vilpoiselta tuntuneeseen veteen (kuulemma 17 astetta) n. 15 minuuttia ennen starttia. Tein tuttuun tapaan pienen lämmittelyuinnin. Uusi märkäpuku tuntui aivan erinomaiselta! Ei minkäänlaista ongelmaa olkapäiden liikkuvuuden kanssa. Ihan kuin uisi ilman pukua.

Minun yksi kisarutiini ennen starttia on kellua hetki selällään korvat veden alla, jolloin normaali äänimaailma katoaa ja näkökentässäkin on ainoastaan taivasta. Tällä kertaa pilvien ja lokkien lisäksi taivaalla näkyi kaksi kauniisti kaartelevaa tervapääskyä. Varsinaisia lentotaitureita.

Saan ennen triathlon-starttia itseni erikoiseen tilaan, jossa olen yhtä aikaa rauhallinen ja täynnä kisaintoa. Kaikki ulkopuoliset asiat unohtuvat ja pystyn elämään täysin siinä ajanhetkessä. Tiedän, ettei vähään aikaan tarvitse ajatella mitään muuta kuin omaa suoritusta. Se on todella rentouttavaa.

Vaikka tiedossa on fyysistä rääkkiä, niin pääni sisällä pystyn pääsemään tosi rauhoittavaan ja onnelliseen olotilaan. Ne ovat sellaisia tunteita, joita en pysty saamaan mistään muusta kuin urheilusta. Ja se on yksi niistä monista syistä, miksi urheilu on niin tärkeä osa elämääni.

Mutta sitten itse kisasuoritukseen…

Uinti 800 m

uinti1
Uintireitti (kuva: Teisko Triathlon)

Uinnin lähtö tapahtui vedessä kelluen. Lähtölinja oli hyvin leveä verrattuna osallistujamäärään, joten kaikki mahtuivat hyvin etsimään omat paikkansa.

1-IMG_5483
Uinnin lähdön odottelua (kuva: Timo Puuska)

Lähtömerkki töräytettiin klo 14:00. Järvessä oli tämänkin jälkeen hyvin tilaa, eikä pahempaa lähtöruuhkaa syntynyt.

Uuden puvun ansiosta olkapäät saivat pyöriä ihan niin vapaasta kuin vain halusivat. Tosin 15 minuutin odottelu kylmässä vedessä oli alkanut hieman kangistuttamaan miestä, joten muutama veto meni siihen, että sain lämmön uudestaan päälle. Uudessa puvussa on vain alle 1 mm:n neopreenikerros olkapäissä ja käsivarsissa, eli puku on tarkoitettu uimiseen eikä kylmässä vedessä kellumiseen. Se tuli nyt ainakin selväksi.

Suunta pysyi alusta lähtien tosi hyvin. Vähän liiankin hyvin, sillä törmäsin taas yhteen kääntöpoijuun. Otin kaukaa suunnan, enkä tähystänyt tarpeeksi usein ja yht’äkkiä läiskähdin päin oranssia ilmatäytteistä muovikolmiota. Siinä samalla jouduin hetken painimaan poijusta järven pohjaan lähteneen köyden kanssa, kun vasen käsi yritti ohittaa köyden väkisin eri puolelta kuin muu vartaloni.

Tähän ensimmäisellä poijulla käytyyn episodiin tuhlautui ehkä n. 10-15 sekuntia ylimääräistä aikaa, joten ei siinä mitään sen vakavampaa. Täytyy vaan jatkossa yrittää kiertää poijut edes hieman kauempaa.

Sain pidettyä uinnin koko ajan sopivan raskaana. Onnistuin mielestäni uimaan hyvin lähelle sitä maksimia, mitä 800 metrin uintiosuus triathlonissa tällä hetkellä kulkee. Ihan täysiä ei tietenkään voi vetää, ettei kroppa ole hapoilla vaihtoon mennessä.

Ajanotollisten ongelmien takia tarkkaa uintiaikaa ei ole tiedossa, mutta oma kello näytti 14:36, mikä on lähes täsmälleen sama kuin viime vuonna. Ensimmäisen virallisen väliajan sain vasta ensimmäisen vaihdon jälkeen. Tarkka sijoitus uinnin jälkeen ei myöskään ole tiedossa.

Uinti: 14:36 (viime vuonna n. 14:30)

Uinti + ensimmäinen vaihto: 16:47 (viime vuonna 17:38)

Sijoitus miesten sarjassa uinnin ja 1. vaihdon jälkeen: n. 23.-25. (91 kilpailijaa)

Kommentit: Uintivauhtia ei tullut viime vuoteen verrattuna lisää. Se oli toki odotettavaa, koska uintimäärät ovat eri syistä johtuen jääneet tänä vuonna suunniteltua vähäisemmiksi. Toisaalta, on mukavaa, että vauhti on huomattavasti pienemmillä treenimäärillä edelleen samalla tasolla kuin viime vuonna.

Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui nyt huomattavasti aiempaa nopeammin. Uusi märkkäri on nopea riisua ja sukkien pois jättäminen säästi paljon pukemisaikaa.

Pyöräily 25 km

pyoraily1
Pyöräilyreitti (kuva: Teisko Triathlon)

Kun uinti on heikoin laji ja pyöräily vahvin, niin etenkin pyöräilyosuuden alku on jatkuvaa selkien metsästystä. Sama homma tälläkin kertaa, eli ei muuta kuin jalat töihin ja sijoitusta nostamaan.

Syke oli ihan pilvissä. Tuntuu, että tänä vuonna saan poljettua korkeammilla sykkeillä kuin viime vuonna. Eli ilmeisesti jalkoihin on tullut lisää paukkuja. Aiemmin jaloista loppui mehut ennen kuin sykkeet sai pyöräilyssä kunnolla ylös.

Kääntöpaikalle asti tahti oli hyvää ja tasaista. Aina mutkan takaa seuraava selkä tähtäimeen ja hetken päästä ohitus. Sijoitus nousi nopeasti noin 6-8 pykälää.

Kääntöpaikan jälkeen jaloissa alkoi kuitenkin painamaan. Olin vetänyt alun innostuksissani liian kovaa ja päästänyt tehot liian usein kynnyksen pimeälle puolelle. Maitohappoa oli kertynyt lihaksiin. Oli pakko hieman hellittää tahtia, sillä pyöräilyn jälkeen pitäisi jaksaa vielä juosta 7 kilometriä.

Kääntöpaikalla vielä n. 20 metrin päässä näkynyt seuraava selkä alkoi pikkuhiljaa katoamaan kauemmaksi. Voi perhana! Olisin nyt edes päässyt 10 metrin sallitun peesivälin päähän. Siinä olisi ollut kuitenkin selvästi helpompi ajella ja palautua alun vedosta.

Kävin pikaisen keskustelun itseni kanssa: ”Pitäisikö vetäistä kunnon spurtti jalat hapoilla ja ajaa edellä ajava kiinni?” ”En uskalla. Juoksu kärsisi. Nyt rauhassa vaan, eikä saa päästää enää jalkoja pahasti hapoille.”

Sitten yhdessä ylämäessä edellä oleva räpelsi sen verran juomapullon kanssa, että sain kaverin kiinni. Jättäydyin n. 10 metrin päähän polkemaan.

Jalat palautuivat nopeasti ja sykkeet tippuivat selvästi. Alkoi taas tekemään mieli ohittaa ja antaa palaa. Maltoin kuitenkin edelleen mieleni ja päätin säästellä jalkoja juoksua varten. Viimeiset kilometrit suhahtivat nopeasti ja pian kaarroinkin jo vaihtoalueelle.

Pyöräily: 41:52 (viime vuonna 42:14) (pyöräilyaika oli nyt kisan 9:ksi nopein)

Sijoitus pyöräilyn jälkeen: 17. (91 kilpailijaa)

Kommentit: Pöyräosuuden aika parani hieman viime vuoteen verrattuna, vaikka vauhdinjako onnistui nyt aika huonosti. Ajoin alun liian kovaa ja vauhti hiipui selvästi loppua kohden. Olin kuitenkin kisan kymmenen nopeimman pyöräilijän joukossa. Siihen olen tosi tyytyväinen.

Juoksu 7 km (3 x 2,3 km)

juoksu1
Juoksureitin yksi kierros (kuva: Teisko Triathlon)

Tein viime viikolla hyvän pyöräily-juoksu-yhdistelmätreenin, jossa joku naksahti kohdilleen oikeanlaisen askelluksen löytymisessä heti pyöräilyn jälkeen. Nopea kadenssi, kevyt ja joustava askel, jalka vartalon alle. Näitä asioita mietin mielessäni startatessani juoksuosuudelle.

Ja NAKS! Taas se onnistui! Askellus tuntui tosi hyvältä heti alusta lähtien. Eikä takareidessäkään tuntunut minkäänlaista kipua. Mahtava juttu! Tänään voisi pitkästä aikaa antaa mennä vaan ja juosta omaa kovaa.

Ensimmäinen ja toinen kilometri olivat kaikkein nopeimmat. Sen jälkeen askel alkoi vähän painamaan. Vauhti laski hieman, mutta pysyi sen jälkeen hyvin tasaisena.

Reitillä juostiin jonkin matkaa kapeaa polkua vastakkain toiseen suuntaan juoksevien kilpakumppaneiden kanssa. Siinä oli hyvä antaa tsemppejä puolin ja toisin. Viimeiset kannustukset sain juuri ennen maalisuoraa edeltävää mäkeä ja sen voimalla spurttasin mäessä yhdestä kaverista ohi ja nostin pykälällä sijoitustani. Siinä oli hieno huomata, että nyppylät nousivat vielä väsyneenäkin huomattavasti kevyemmin kuin vuosi sitten. Eli mäkijuoksutreenit ovat tehneet tehtävänsä. Pidetään ne edelleen ohjelmassa mukana.

Maaliin tulon jälkeen en tiennyt loppuaikaani, koska olin sählännyt oman kelloni pauselle ensimmäisen vaihdon ajaksi. Järjestäjän pienten ajanotollisten ongelmien takia loppuaikaa ja mahdollista puolentoista tunnin alitusta piti jännätä aina pitkälle sunnuntaihin asti kun viralliset tulokset tulivat vihdoinkin Teisko Triathlonin nettisivuille. Tulokset löytyvät täältä: www.teiskotriathlon.com/tt2016_tulokset.htm.

Juoksu: 30:08 (viime vuonna 31:42) (juoksuaika oli nyt kisan 18:ksi nopein)

Kokonaisaika: 1:29:40 (viime vuonna: 1:32:20)

Sijoitus miesten sarjassa: 17. (91 kilpailijaa)

Kommentit: Aivan loistava juoksu omaan tasooni nähden! Vaikka alla oli kova pyöräily, niin silti yli puolitoista minuuttia parannusta viime vuoteen! Myös kilpailun kokonaisajassa tuli selkeä parannus. Hienosti meni!

Yhteenveto

Kiteytettynä voisi sanoa, että uinti oli ihan OK suhteutettuna vähäisiin uintikilometreihin tänä vuonna. Pyöräily oli ehkä jopa yllättävän vahvaa, vaikka vauhdinjako olisi voinut olla tasaisempi. Juoksu oli iso positiivinen yllätys. Ja etenkin pyöräily+juoksu -kokonaisuus oli tosi hyvä. Sain tehtyä vahvan pyöräilyn päälle vielä hyvän juoksun.

Kuukausi sitten Vanajanlinnan kisassa jäin useamman minuutin viime vuoden ajasta. Nyt sain parannettua vuoden takaista Teiskon aikaa lähes kolme minuuttia. Tämä antaa paljon itseluottamusta siitä, että täksi vuodeksi muuttunut treenirytmitys toimii ja olen edelleen vahvassa nousukunnossa. Se on optimaalinen tilanne, kun kesän tärkeimmät koitokset ovat vielä edessä päin.

Tapahtumana Teisko Triathlon oli jälleen erittäin hienosti hoidettu. Kisajärjestelyt toimivat kaikin puolin erinomaisesti, vaikka Teisko Triathlonin puuhakaksikko Matti Alarotu ja Riku Pitkänen olivat jälleen itsekin kisaamassa. Ravintola Maisan kisaruokailulle pitää antaa erityismaininta. Oli taas aivan mahtavat sapuskat tarjolla kilpailun jälkeen. No sen verran pitää sanoa, että järjestäjän sivuilla on kovin vähän valokuvia kisasta. En löytänyt yhtään kisakuvaa itsestäni, joten laitetaan tähän kuvituskuvana minut kirjoittamassa tätä kyseistä blogitekstiä 🙂

6tag_110716-125842

Omalta osaltani kisat jatkuvat heti lauantaina Joroisten Finntriathlonin puolimatkalla. Siellä tavoitteena on tehdä ehjä kisasuoritus ja parantaa viime vuoden aikaani, joka oli 5:10. Yritän kuitenkin pitää maltin menossa mukana, sillä minulle kauden pääkisa on Challenge Turku puolimatka elokuussa.

Hyvää triathlon-kesän jatkoa kaikille!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi