Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki 2015

Ennakkotunnelmat

Kesän Finntriathlon-kiertueeni jatkui viime lauantaina Vierumäellä perusmatkan kilpailulla. Kyseinen matka sisältää 1,5 km uintia + 40 km pyöräilyä + 10 km juoksua.

Kuten aiemmin julkaisemastani kilpailukalenterista voi lukea, niin Vierumäki ei kuulu kesän tärkeimpien kisojeni joukkoon. Se on kuitenkin osa Finntriathlonin neljästä tapahtumasta koostuvaa #kerääkokosarja-yhteiskilpailua, joten sen takia halusin ehdottomasti lähtöviivalle.

Siitä syystä mieli olikin aika maassa, kun lähes viikon kestänyt vatsatauti ei ollut helpottanut vielä kisan aattonakaan. Lähdimme perjantai-iltapäivällä kuitenkin matkaan kohti Vierumäkeä, sillä vaimoni tulisi joka tapauksessa kilpailemaan ensimmäisessä virallisessa triathlon-lähdössään. Pakkasin siis omatkin kisavarusteeni mukaan ja ajattelin, että teen päätöksen osallistumisestani vasta kisa-aamun olotilan perusteella.

Saavuimme Vierumäelle kisaa edeltävänä iltana. Keli oli aivan mahtava – aurinko paistoi ja hellettä piisasi vielä myöhään illallakin. Kiersimme kisapaikat ja vaihtoalueen läpi. Puitteet olivat kaikin puolin erinoimaiset – ainoastaan mies ei ollut kunnossa. Siitä syystä en uskaltanut nostatella omaa kisatunnelmaani sen kummemmin. Onneksi sain seurata vierestä vaimon jännittynyttä innostuneisuutta.

WP_20150703_19_13_38_Pro

Kisa-aamuna ruokahaluni ei ollut vieläkään palautunut normaaliksi. Pönttöön tuli sentään jo juuri ja juuri kiinteän olomuodon puolella olevaa materiaalia, joten päätin lähteä starttiviivalle. Kisafiiliksen hakeminen ei kuitenkaan itseltäni onnistunut, sillä olo oli edelleen heikko ja edellisestä treenistäkin oli kulunut jo lähes viikko, joten minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä omasta kunnostani.

Vaimon kisalähtö olisi vuorossa ensin, eli klo 12:00 – oma lähtöni siitä 1,5 tuntia myöhemmin. Pystyinpähän ainakin seuraamaan ensimmäisen lähdön uinnin ja uinti-pyöräily-vaihdon kaikessa rauhassa, kun oma kisani ei jännittänyt ollenkaan. Kisa-alueen kihelmöivästä tunnelmastakin nautin ikään kuin ulkopuolisen silmin katsottuna.

WP_20150704_11_56_27_Pro
Ensimmäisen lähdön kisailijat odottamassa lähtömerkkiä

Uinti 1,5 km

Noin puoli tuntia ennen omaa lähtöäni ujuttauduin märkäpukuuni ja lompsin alas rantaan…ja suoraan järveen, sillä musta kumipuku ei ole kaikkein mukavin asu oleskella rannalla +28-asteisessa helteessä.

Uintireitti oli mielenkiintoinen, sillä järvi oli todella pieni ja kahteen kertaan kierrettävä uintiväylä venytti sen aivan äärimmilleen. Radan kulmissa olevilta kääntöpoijuilta ei tainnut olla montaakaan metriä rantaan. Eli ahdasta tulisi olemaan, kun lähdön n. 250 kilpailijaa sulloutuisi samalle reitille.

Lähtömerkki kajahti ilmoille klo 13:30. Olin sijoittunut leveän lähtölinjan keskivaiheille ja aivan eturiviin. Ajattelin kokeilla, josko kisatunnelma lähtisi nousuun sillä, että olisin kaikkein ahtaimmassa paikassa siinä vaiheessa, kun koko porukka tunkeutuisi muutaman kymmenen metrin päässä olevan laiturin ja ensimmäisen merkkipoijun väliin muodostuvaan pullonkaulaan.

uinti
Kuva Finntriathlonin Facebook-sivuilta. Bullseye Photography – Teemu Ojapalo

Ahdasta ainakin oli, eli siinä mielessä suunnitelma onnistui, mutta kisafiilistä se ei saanut päälle. Nyt kuitenkin tiedän, miltä verkkoon jääneistä kaloista tuntuu, kun lajitovereita räpiköi oikealla, vasemmalla, alla ja päällä.

Ruuhka oli tosi kova, mutta pystyin hillitsemään omat hermoni erinomaisesti. Uin rauhallista tahtia ja pyrin ottamaan henkeä normaaliin tapaan joka toisella vedolla. Rytmi ei rikkoutunut, vaikka välillä kesäisen lämpimän ilman sijaan suuhun lorahtikin pelkkää järvivettä. Aika pitkälle on tultu siitä, kun vajaa 2 vuotta sitten jo kasvojen laittaminen veteen aiheutti pakokauhun tunnetta.

Pian ensimmäisen sumpun jälkeen uintiväylä hieman leveni ja tilaa alkoi löytymään paremmin. Koko ensimmäinen kierros oli kuitenkin tosi ahdasta. Sain pari kertaa kovan potkun päähän, mutta onneksi uimalasit pysyivät paikoillaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka alkoi olemaan jo sen verran hajallaan, että urheilulaji vaihtui vesipainista ihan normaaliksi triathlon-uinniksi. Myös peesaaminen onnistui helposti, sillä Valkjärven vesi oli Suomen oloihin epätavallisen kirkasta ja edessä polskivia jalkoja pystyi ihan oikeasti näkemään veden alla.

Toinen kierros sujasti nopeasti ja pian nousinkin jo rantautumiskaaren alta. Aikaa oli kulunut tasan 28 minuuttia. Olen aikaan ihan tyytyväinen, sillä maksimaalisen 1,5 kilometrin uintivauhdin sijaan pyrin pitämään tahdin sellaisena, jota uskon jaksavani ylläpitää parin viikon päästä Joroisissa vielä 400 metriä pidemmällä matkalla.

– Uintiin kulunut aika: 28:00 (ero sarjan kärkeen: +7:21)

– Sijoitus omassa sarjassani: 38. (yhteensä 75 kilpailijaa)

– Kommentit: Olen tyytyväinen uintiini. Sijoitus oli sinällään pettymys, mutta toipilaana ja hieman vauhtia passaillen, se on ihan OK. Yksi Vierumäen kisan päätarkoituksiahan oli testailla uintivauhtia Joroisten puolimatkan uintia (1,9 km) varten. Siinä mielessä suunnitelma onnistuikin lähes täydellisesti, sillä sama vauhti tarkoittaisi n. 35 minuutin uintiaikaa Joroisten kisassa, mikä on minuutilleen se aika, jonka asetin viime syksynä tavoitteekseni.

T1, ensimmäinen vaihto

Nousu järven rannasta vaihtoalueelle oli tosi jyrkkää ylämäkeä. Huomasin heti, että jalat tuntuivat uinnin jälkeen omituisen väsyneiltä, vaikka pyrin aina uimaan jalkoja säästellen. Sain kuitenkin hölkkäiltyä ihan mukavasti omaan vaihtopilttuuseeni. Kisakeskittymisen puuttuminen näkyi taas vaihdossa. Toimin kuin hidastetussa filmissä ja sähläsin paljon ylimääräistä.

– Vaihtoon kulunut aika: 5:10

– Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 33:11 (+8:31 kärkeen)

– Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 43.

– Kommentit: Surkean hidas vaihto. Sarjan kärkeen yli minuutti lisää eroa ja sijoitus tippui viisi pykälää.

Pyöräily 40 km

Pyöräilyosuus ajettaisiin kolmena n. 13,3 kilometrin mittaisena kierroksena iloisesti kumpuileivassa maastossa. Profiili oli suorastaan vuoristoratamainen.

Jo ensimmäisessä ylämäessä huomasin, että tänään ei kulje. Jalat tuntuivat epätavallisen voimattomilta, eikä normaalista vahvasta tunteesta reisissä ollut tietoakaan. Lisäksi syke nakutti aivan erikoisissa lukemissa, eikä se lähtenyt millään laskeutumaan, kuten normaalisti pitäisi tapahtua hetken pyöräilyn jälkeen.

Ajoin ensimmäisen kierroksen kuitenkin aika kovaa ja nostin sijoitustani lähes kymmenen pykälää. Sykkeet olivat kuitenkin edelleen epätavallisen korkealla ja jalat tuntuivat heikoilta, joten laskin vauhtia toisen kierroksen alkaessa.

Yleensä nautin pyöräilystä, mutta tällä kertaa olo oli huono ja polkeminen meni ikäväksi väkisin runttaamiseksi. Viimeisellä kierroksella laskin vielä hieman vauhtia, jotta jalkoihin jäisi paukkuja juoksuosuudelle. Kierrosajat olivat: 23:56, 24:10 ja 24:37.

– Pyöräilyyn kulunut aika: 1:13:12 (24. omassa sarjassani)

– Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 1:46:23 (+14:08)

– Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 33.

– Kommentit: Pyöräily tuntui tosi raskaalta ja paikoin epämiellyttävältäkin. Sain kuitenkin pidettyä ihan kohtalaista vauhtia yllä. Uusi triathlon-pyörä tuntui hyvältä, mutta vaatii vielä hieman ajoasennon säätöä. Tämä oli hyödyllinen testi Joroisten ja Tahkon kisoja ajatellen. Kärkeen tuli lisää eroa 5-6 minuuttia, mikä on ihan liikaa.

T2, toinen vaihto

Olin himmaillut pyörävauhtia ennen vaihtoa, jotteivat jalat olisi aivan tukossa juoksun alussa. Pyörän kanssa vaihtopaikalleni hölkkäily tuntuikin ihan hyvältä. Nopeasti kypärä päästä, kenkien vaihto ja aurinkoisilla hellekeleillä hyödyllinen valkoinen lippalakki päähän. Sitten kohti juoksureittiä.

– Vaihtoon kulunut aika: 1:34

– Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 1:47:57 (+14:03)

– Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 31.

– Kommentit: Toinen vaihto meni hyvin tälläkin kertaa. Nostin sijoitustani vaihdon aikana kaksi pykälää ja sain kärkeäkin kiinni viisi sekuntia.

Juoksu 10 km

Juoksuosuus kierrettäisiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä. Tiedossa olisi kuumaa menoa, sillä lämpötila oli jo lähellä 30 astetta.

Olin alunperin ajatellut juoksuvauhdiksi n. 4:30 – 4:45 kilometrivauhtia, jota lähdinkin alussa askeltamaan. Jalat tuntuivat kohtalaisen hyviltä ja ajattelin, että ehkä tästä vielä selvitään maaliin kunnialla. Sitten vajaan kilometrin juoksun jälkeen alkoi oikeaan ylävatsaan pistämään pahasti.

Yritin hengityksellä saada kramppia helpottamaan, mutta ei auttanut. Join huoltopisteillä kunnolla vettä, mutta sekään ei helpottanut oloa. Ilmeisesti kroppa oli vatsataudin jäljiltä niin tyhjä nesteistä, suoloista ja kaikesta mahdollisesta, että kramppi iski päälle. Myös sykelukemat pyörivät edelleen aivan liian korkeissa lukemissa.

Pistos alkoi säteilemään vatsasta oikeaan olkapäähän ja jopa ohimolle asti. Meno oli erittäin tuskaista – oli pakko hidastaa vauhtia.

Loppumatkan etenin n. 30-45 sekuntia tavoittelemaani kilometrivauhtia hitaammin. Huoltopaikoilla otin muutamia kävelyaskeleita ja yritin saada juotua.

Kylkikramppi helpotti aina hidasvauhtisemman juoksun aikana, mutta heti kun yritin kiristää vauhtia, niin vihlova kipu palasi. Oli pakko hyväksyä, että tällä kertaa ei mentäisi tämän kovempaa.

Yllätyksekseni hävisin juoksun aikana vain kaksi sijaa, joten muillakin oli ollut raskasta. Juoksuaika oli hitaampi mitä olin toivonut, mutta tällä kertaa pitää olla tyytyväinen jo pelkästä maaliin asti selviämisestä.

– Juoksuun kulunut aika: 50:39 (46.)

– Yhteisaika maalissa: 2:38:37 (+22:29)

– Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 33. (75 kilpailijaa)

– Kommentit: Juoksu oli taistelua kyljen pistosta vastaan ja hirmuisissa lukemissa pomppivan sykkeen ihmettelemistä. Toisaalta juoksu tuntui jaloissa ihan hyvältä ja tekniikka pysyi kohtalaisesti kasassa. Juoksun aikana eroa kärkeen tuli n. 8 minuuttia lisää.

tilastot

Seuraavat kisat

Nyt otan Vierumäen kokemuksesta opikseni. Pyrin lepäämään ja palautumaan vatsataudista kunnolla. Sitten aloitan viimeisen kovan treenijakson, johon kuuluvat myös ensi lauantain hieman normaalia sprinttiä pidempi Teisko Triathlon sekä Joroisten puolimatkan kisa heinäkuun 18. päivänä. Toivottavasti viimeistään Joroisissa kulkee taas normaaliin tapaan, jotta voin aloittaa viimeiset valmistautumiset Tahkoa varten hyvällä mielellä.

Olli Porola, heinäkuu 2015
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen tuore liikunta- ja hyvinvointialan startup-yrittäjä, valmentaja ja pian valmistuva lisensoitu Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme: optimacoaching.fi ja optimatriathlon.fi
Olli Porola

3 vastausta artikkeliin ”Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki 2015”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.