Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2015

Tavoitteet

Joroisten Finntriathlon, Suomi-triathlonin klassikko. Historiaa takana yli 30 vuotta. Viikonlopun aikana paikalla yhteensä 2000 kilpailijaa ja lukematon määrä katsojia sekä talkooväkeä. Tunnelma pienessä savolaiskunnassa on ainutlaatuinen.

Tein oman triathlon-debyyttini juuri Joroisten puolimatkan kisassa viime kesänä. Silloin tavoittelin lähinnä maaliin asti selviämistä. Onnistuin tavoitteessani, kun saavutin maalilinjan ajassa 5:45.

Tänä vuonna halusin pystyä jo parempaan urheilulliseen suoritukseen. Pelkkä maaliin asti selviäminen ei missään tapauksessa riittänyt.

Jo viime syksynä laskeskelin itselleni sopivan kovat, mutta realistiset aikatavoitteet tämän vuoden Joroisten kisaan. Lähdin tähtäämään kohti seuraavanlaisia tulosparannuksia: uinti 0:45 -> 0:35; pyöräily 2:35 -> 2:30; juoksu 2:15 -> 1:50 ja kokonaisaika 5:45 -> 5:05.

Kunto oli noussut vuoden aikana sen verran hyvin, että kieltämättä annoin itseni välillä leikitellä ajatuksella jopa viiden tunnin alittamisesta. Suljin haaveilut kuitenkin pois mielestäni, sillä triathlon-debyytistäni oli vain vuosi aikaa ja muutenkin olen edelleen aivan alkumatkalla koko kestävyysurheiluharrastukseni kanssa.

Ennakkotunnelmat

Viikkoa ennen Joroisten kisaa kilpailin Teisko Triathlonissa, jossa meno tuntui hyvälle. Kisaa seuraavana päivänä palautumisen sijaan tein aivan liian kovan pyörätreenin. Kun sen lisäksi takana oli viikkoa aiemmin toipilaana tehty rankka Vierumäen kisa, niin kroppa vaipui ilmiselvään ylirasituksen tilaan.

Mietinkin jo, että tuliko kesän toiseksi tärkein kisa pilattua jo etukäteen liian kovalla treenillä ja kisailulla. Pidinkin Joroisia edeltävän viikon treenaamisen osalta korostetun kevyenä ja pyrin keskittymään palautteluun. Homma meni ihan hilkulle, sillä oikeastaan vasta kisaa edeltävänä päivänä olo alkoi tuntumaan suhteellisen normaalilta.

Saavuimme kisapaikalle koko perheen voimin jo aikaisin perjantaina, sillä vaimo osallistui myöhemmin samana iltana käytyyn pikatriathloniin. Triathlon-harrastustaan tänä kesänä aloitellut kauniimpi osapuoli osoittaa edelleen ilmiselviä lahjoja lajiin, sillä sijoitus oli 101:n naisen joukossa hienosti 18.

Itse vietin perjantai-illan kahden tyttäremme kanssa pikakisaa seuraten. Kilpailua katsellessa omakin kisafiilikseni alkoi jo nousta tosi korkealle.

Vaimon kisailun jännittäminen ja sen jälkeen omien varusteiden vieminen vei keskittymiseni sen verran totaalisesti, että unohdin syödä kunnolla. Illalla olikin tosi kova nälkä ja vedin sitten mahan pullolleen vielä kymmenen jälkeen illalla. Ei ehkä ihan oikeaoppinen tankkausstrategia seuraavan päivän kisaa ajatellen.

Aamulla herätessäni huomasin, että jo vuosien ajan epäsäännöllisesti vaivannut alaselän kipeä jumiutuminen oli iskenyt päälle pitkän automatkan jäljiltä. Yritin paria asentoa, jolla yleensä saan alaselän nikamat lonksahtamaan kohdilleen ja kivun helpottamaan. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut – kipu vaan lisääntyi.

Osasin ottaa tilanteen kuitenkin suhteellisen rauhallisesti, sillä yleensä kipu haittaa eniten juoksua. Joten uskottelin itselleni, että uinnin ja pyöräilyn aikana vaiva varmasti helpottaisi.

Olin kisapaikalla hyvän aikaa etukäteen. Pääsin aistimaan mahtavaa fiilistä, kun yli 1500 kilpailijaa teki viimeisiä virityksiä pyöriinsä ja keskittyi alkamaisillaan olevaan monituntiseen koitokseen. Suomen oikukas kesäsääkin kunnioitti kilpailupäivää auringonpaisteella ja jo aamutuimaan yli 20-asteiseksi kohonneella lämpötilalla.

Ennen starttia nautin täysin siemauksin koko kehoa kutittelevasta mukavasta kisakihelmöinnistä. Siinä sekoittuu sopivina annoksina jännitystä, innostuneisuutta, täydellistä mielenrauhaa sekä treenatun kropan malttamattomuutta odottaessaan irti pääsyä. Olen tainnut jäädä koukkuun kyseiseen tunteeseen!

Uinti 1,9 km

Uinnin alussa toteutin taas omaa perversiotani ja asettauduin etukäteen kaikkein ahtaimpaan paikkaan, eli keskelle ja etuosaan. Ensimmäiset sadat metrit olivatkin odotetusti tosi ruuhkaisia. Normaalien lyöntien, potkujen ja päältä uintien lisäksi sain tällä kertaa kokea myös olkapäästä kiinni ja siitä vauhtia –otteen. Ja onnistuipa joku kilpakumppaneista myös sammuttamaan ajanoton omasta Polaristani. Onneksi hoksasin tarkistaa tämän muutaman vedon jälkeen ja napsautin kellon takaisin päälle.

WP_20150718_11_18_28_Pro

Fyysisistä kontakteista huolimatta sain jälleen pidettyä omat hermoni hyvin kurissa ja uintirytmin hyvänä. Teen tätä ihmismyllyyn hakeutumista siis ihan tarkoituksella juurikin siitä syystä, että saisin totutettua itseäni entistä paremmin ahtaassa tilassa uimiseen ja tukahdutettua viimeisetkin vedessä olemiseen liittyvät epävarmuuden tunteet. Ehkäpä seuraavissa kisoissa voisi kuitenkin jo yrittää hakeutua vähän avoimemmalle alueelle, sillä vesipainiin tuhrautuu aina muutamia ylimääräisiä sekunteja.

Jo uinnin alkuvaiheessa huomasin, että alaselän vihlova kipu tuntui edelleen. Pyrin sulkemaan sen pois mielestäni ja uimaan normaalisti. Noin 500 metriä pitkä lähtösuora taittui sutjakasti. Ruuhkaa oli koko ajan ympärillä ja omaa avoimempaa väylää piti jatkuvasti hakea uudestaan.

Käännöksen jälkeen takasuoralla ihmettelin lähes ääneen, että kylläpäs se ruuhka hävisi nopeasti! Hetken avarassa vedessä kauhottuani huomasin, että ei se ruuhka mihinkään ollut kadonnut – minä vain uin 25 metriä ruuhkasta katsottuna vasemmalla puolella. Uiskentelin sitten lähes koko takasuoran n. 10-20 metriä liikaa vasemmalla omassa rauhassani.

Aurinko lämmitti mukavasti mustan kumipuvun selkää ja tyyni vesi tuntui tosi miellyttävältä. Uintikin kulki hyvin. Pidättelin vauhtia jonkin verran, jotta paukut riittäisivät loppuun asti.

Viimeinen kääntöpoiju tuli vastaan nopeasti. Enää loppusuora jäljellä. Lisäsin vähän vauhtia ja lähdin vatkaamaan kohti rantautumiskaarta.

Hetken kroolattuani ihmettelin, että miksi iso porukka ui niin kaukana oikealla – omasta mielestäni ihan väärässä paikassa. Hetken hämmästeltyäni ymmärsin, että se olinkin taas minä itse joka oli ajautunut tosi kauas vasemmalle. Väliä muihin uimareihin oli kymmeniä metrejä.

Yritin useampaan kertaan korjailla suuntaani, mutta aina kun uin muutaman vedon ilman tähystämistä, niin ajauduin uudestaan liikaa vasemmalle.

Yleensä saan avovedessä pidettyä suunnan suhteellisen helposti, mutta nyt uintini oli viettänyt jatkuvasti vasemmalle. Kilpailun jälkeen hoksasin, että tämä taisi johtua kipeästä alaselästäni, joka väänsi kropan lihaksiston epätasapainoon.

Lopulta löysin perille rantautumiskaarelle ja kompuroin ylös rantaan. Vilkaisin kelloani – noin 37 minuuttia. Ihan OK aika – ottaen huomioon, että kiersin aika paljon ylimääräistä lenkkiä. Harmi, ettei varustuksestani löydy uinnin aikaista GPS-mittausta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kokonaisuintimatkani. Tuskin selvisin alle kahdella kilometrillä.

Uintiaika: 0:37 (viime vuonna 0:45)

Kommentit: Uintivauhti oli hyvä, mutta kiersin paljon ylimääräisiä metrejä. Tavoiteaika oli 35 minuuttia, johon olisin hyvin todennäköisesti päässyt ilman suunnistusvirheitä.

T1, ensimmäinen vaihto

En lähtenyt tälläkään kertaa optimoimaan ensimmäisen vaihdon aikaani, vaan puin kaikessa rauhassa sukat ja pyöräilykengät jalkaan jo vaihtoalueella. Sitten pyörän kanssa rannasta mäki ylös ja ratsun selkään.

Vaihtoaika: 4:16 (viime vuonna 3:45)

Pyöräily 90 km

Pyöräily suoritettiin yhtenä edestakaisena lenkkinä Rantasalmelle ja takaisin. Kertoo jotain tapahtuman merkityksestä koko alueelle, että niin pitkän maantieosuuden sulkeminen useaksi tunniksi triathlon-kisan takia on ylipäänsä mahdollista.

Jalat tuntuivat superhyviltä jo ensimmäisistä polkaisuista lähtien. Ajoinkin alussa kovaa vauhtia ja korkeilla sykkeillä. Hyvin pian tajuntaani iskeytyivät kuitenkin muistikuvat viime vuoden kisasta, jolloin poljin itseltäni jalat totaalisesti alta. En missään nimessä halunnut tehdä samaa virhettä, joten aloin rauhoittelemaan vauhtiani.

Noin 20-30 kilometrin kohdalla molemmissa jaloissa tuntui erikoinen kipu/kramppi ihan etureisien alaosassa lähellä polvia. Ajoin seuraavan mäen seisaaltaan ja sitä seuraavan tosi pienellä välityksellä kovalla pyöritysnopeudella. Näin sain annettua lihaksille erilaisia ärsykkeitä. Temppu auttoi ja jalat tuntuivat jälleen mainioilta.

Keli oli täydellinen – aurinkoinen, lämmin ja lähes tyyni. Myös pyöräilyreitti itsessään oli tosi miellyttävä ajaa. Kilometrit rullasivat nopeasti. Hieman ennen kääntöpaikkaa viestikisan pyöräilyosuudella kilpaillut Jussi Veikkanen pyyhälsi ohi. Kova oli ammattilaispyöräilijän vauhti!

Oman ajanottoni kanssa oli ongelmia, joten en tiennyt alkumatkasta vauhtiani, enkä väliaikojani. En myöskään omista wattimittaria, joten ajoin pelkästään sykettä seuraten ja omia tuntemuksiani kuunnellen. Tämä hankaloitti vauhdinjakoa. En uskaltanut kiristää vauhtiani, vaikka jaloissa tuntui hyvältä.

Kääntöpaikka ja 65:n kilometrin huoltopaikka vilahtivat nopeasti. Sykkeet olivat huomattavasti matalammalla kuin viime vuoden kisassa.

70:n kohdalla vatsassani alkoi kurnimaan ja oli kova nälkä, mitä ei kuitenkaan pitäisi kovavauhtisen kisan aikana tapahtua. Lisäksi syke oli tipahtanut lähes PK-alueelle. Vihdoin ymmärsin, että nyt on menty ihan liian hiljaa. Viimeiset 15-20 kilometriä ajoin kovempaa, mutta eihän se enää auttanut. Olin taas kämmännyt Joroisten pyöräilyosuuden! Vuosi sitten ajoin liian kovaa – nyt liian hiljaa.

Positiivista on toki se, että ajoin silti 2 minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten. Eli kunto on noussut mukavasti ja toki menopelikin on vaihtunut nopeampaan.

Peesaamisesta sen verran, että osa porukasta hyötyi pyöräilyajassa jopa 10-15 minuuttia, kun ajoivat sääntöjen vastaisesti liian lähellä edellä ajavaa. Toivottavasti tähän etenkin Joroisten kisaa vaivaavaan harmittavaan tapaan saadaan muutoksia jo ensi vuodeksi.

Pyöräilyosuuden aika: 2:33 (viime vuonna 2:35)

Kommentit: Jalat tuntuivat tosi hyviltä, mutta pelkäsin viime vuoden virheen toistumista ja ajoin liian hiljaa. Lisäksi oma ajanotto temppuili, enkä pystynyt kunnolla seuraamaan vauhtiani. Keli oli niin hyvä ja päivän kunto kohdillaan, että jopa tavoiteaikani (2:30) alittamiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

T2, toinen vaihto

Kun hyppäsin pyörän päältä huomasin, että alaselän jumi yhdistettynä 2,5 tunnin pyöräilyyn oli vetänyt asentoni muistuttamaa Quasimodoa. Suoristin ruotoni väkisin ja lähdin laukkaamaan kohti vaihtoaluetta. Liian löysästi otetun pyöräilyn jälkeen olin täynnä tarmoa ja tohinaa. En jäänyt vaihtopaikalle ihmettelemään, vaan sulloin mahdollisimman nopeasti pyöräkamat vaihtopussiin ja juoksulenkkarit jalkaan. Sitten menoksi.

Vaihtoaika: 2:50 (viime vuonna 5:03)

Kommentit: Yli kaksi ilmaista minuuttia ajasta pois verrattuna viime vuoden totaaliväsyneenä tehtyyn vaihtoon!

Juoksu 21,1 km

Juoksuosuus koostui kolmesta noin seitsemän kilometrin mittaisesta kierroksesta. Jokaisella kierroksella päästiin kiepsauttamaan kisakeskuksen kautta yleisön edestä.

Liian rauhallisen pyöräilyn jäljiltä starttasin juoksuosuudelle suhteellisen tuoreilta tuntuneilla jaloilla. Selkäkin tuntui yllättävän hyvältä, kunhan vaan muistin pitää keskivartalon lihakset aktiivisina. Juoksin ensimmäiset kilometrit tavoitevauhtiani nopeammin. Meno tuntui hyvältä ja ajattelin, että saan juoksussa kirittyä pyöräilyssä hävittyä aikaa. Kilometrit taittuivat alle 5 min/km-vauhtia. Tosin heti toisella kilometrillä tuhlaantui pari minuuttia puskapissalla käyntiin.

WP_20150718_14_38_19_Pro

Jo ensimmäisen kierroksen aikana iskivät kuitenkin Vierumäen kisasta tutut vatsan/kylkien pistokset. Kirosin mielessäni, sillä meno olisi muuten tuntunut hyvältä. Vihlova kipu pakotti kuitenkin hiljentämään tahtia.

Kokeilin vuorotellen kaikkia huoltopisteiden tarjoiluja, eli geelejä, vettä, urheilujuomaa, suolaa, suolakurkkuja ja appelsiineja. Mikään niistä ei kuitenkaan saanut pistoksia kokonaan loppumaan. Suola taisi auttaa eniten, joten seuraavaa kisaa varten pitää panostaa enemmän suolatankkaukseen.

Juoksuosuus kulki pistosten takia tuskallisesti, mutta jalat tuntuivat ihan hyviltä. Viimeisen kierroksen puolivälin jälkeen nostin vielä jonkin verran vauhtiani.

Kurvasin maalisuoralle suhteellisen hyvävoimaisena. Kuulutuksesta sain selville loppuaikani, joka oli 5:10 ja sekunnit päälle. Tavoitteeni oli 5:05, joten jäin siitä viisi minuuttia.

Juoksuosuuden aika: 1:52 (viime vuonna 2:15)

Kilpailun kokonaisaika: 5:10 (viime vuonna 5:45)

Loppusijoitus omassa sarjassani: 114 (234 kilpailijaa)

Kommentit: Ilman yhtä puskataukoa juoksuaika olisi napsahtanut täysin tavoiteaikaani, joka oli 1:50. Tämä siitäkin huolimatta, että jouduin pistosten vuoksi hidastamaan vauhtiani. Verrattuna viime vuoden pilalle menneeseen juoksuun parannusta tuli lähes 25 minuuttia, joten paljon on menty eteenpäin. Kisan kokonaisaikani parani peräti 35 minuuttia, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia.

Yhteenveto

Kunto oli kohdillaan, mutta suunnistusvirheet uinnissa ja vauhdinjaon epäonnistuminen pyöräilyssä söivät sen verran minuutteja, että tavoiteaikani jäi saavuttamatta. Lisäksi keli oli tällä kertaa niin hyvä, että jopa viiden tunnin alittamiseen olisi ollut realistiset mahdollisuudet.

Maalin tulon jälkeen mieli oli kaksijakoinen. Olin suoraan sanottuna pettynyt 5:10-aikaani. Toisaalta olin erittäin tyytyväinen siihen, että olin vuodessa pystynyt nostamaan kuntoni sille tasolle, että niinkin hyvä aika voi tuntua pettymykseltä.

Onnistuin kuitenkin vaimon kannustavien sanojen avustuksella kääntämään ristiriitaiset tunteeni aivan käsittämättömän suureksi motivaatioboostiksi! Onneksi muistin, että kalenteristani löytyy vielä kauden päätavoitteeni, eli Finntriathlon Tahkon täyden matkan kisa. Nimittäin muuten olisin ilmoittautunut saman tien johonkin uuteen kisaan. Sen verran paljon jäi hampaankoloon.

Nyt Joroisten kisasta on noin viikko aikaa ja palautuminen etenee pikkuhiljaa. Hinku kunnon treenien pariin on tosi kova. Tahkon kisan lisäksi odotan jo malttamattomana, että pääsen suunnittelemaan talven treenejä sekä ensi kesän kisoja, joissa toivottavasti pystyn taas pykälää parempaan suoritukseen. Triathlon-kärpänen puraisi minua Joroisilla entistä kovempaa!

WP_20150718_18_25_43_Pro

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä, triathlonvalmentaja, fysiikkavalmentaja ja Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme www.optimacoaching.fi tai ota yhteyttä olli.porola@optimacoaching.fi
Olli Porola

Latest posts by Olli Porola (see all)

2 vastausta artikkeliin ”Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2015”

  1. Onnea enkasta ja vaimolle kisadebyytistä! Olen kanssa kerran kokenut tuon olkapäästä ote ja siitä vauhtia -tilanteen. Kyse oli seuran harjoituskisasta ja ehdin nähdäkin, että tarttuja oli tuttu ja ihailemani tyyppi. Kisan jälkeen hän tuli pyytämään anteeksi. Ilmeisesti oli vain veto sattunut osumaan olkapäähäni, ei ollut tarkoituksellinen juttu vaikka siltä tuntui. Sellainen voi siis sattua ihan oikeasti vahingossa.

  2. Kiitos, Pia! En tosiaan usko, että tahallaan tapahtui tälläkään kertaa. Sitä vaan uidaan niin tiiviisti, että vahinkoja sattuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.