Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2015

Tavoitteet

Joroisten Finntriathlon, Suomi-triathlonin klassikko. Historiaa takana yli 30 vuotta. Viikonlopun aikana paikalla yhteensä 2000 kilpailijaa ja lukematon määrä katsojia sekä talkooväkeä. Tunnelma pienessä savolaiskunnassa on ainutlaatuinen.

Tein oman triathlon-debyyttini juuri Joroisten puolimatkan kisassa viime kesänä. Silloin tavoittelin lähinnä maaliin asti selviämistä. Onnistuin tavoitteessani, kun saavutin maalilinjan ajassa 5:45.

Tänä vuonna halusin pystyä jo parempaan urheilulliseen suoritukseen. Pelkkä maaliin asti selviäminen ei missään tapauksessa riittänyt.

Jo viime syksynä laskeskelin itselleni sopivan kovat, mutta realistiset aikatavoitteet tämän vuoden Joroisten kisaan. Lähdin tähtäämään kohti seuraavanlaisia tulosparannuksia: uinti 0:45 -> 0:35; pyöräily 2:35 -> 2:30; juoksu 2:15 -> 1:50 ja kokonaisaika 5:45 -> 5:05.

Kunto oli noussut vuoden aikana sen verran hyvin, että kieltämättä annoin itseni välillä leikitellä ajatuksella jopa viiden tunnin alittamisesta. Suljin haaveilut kuitenkin pois mielestäni, sillä triathlon-debyytistäni oli vain vuosi aikaa ja muutenkin olen edelleen aivan alkumatkalla koko kestävyysurheiluharrastukseni kanssa.

Ennakkotunnelmat

Viikkoa ennen Joroisten kisaa kilpailin Teisko Triathlonissa, jossa meno tuntui hyvälle. Kisaa seuraavana päivänä palautumisen sijaan tein aivan liian kovan pyörätreenin. Kun sen lisäksi takana oli viikkoa aiemmin toipilaana tehty rankka Vierumäen kisa, niin kroppa vaipui ilmiselvään ylirasituksen tilaan.

Mietinkin jo, että tuliko kesän toiseksi tärkein kisa pilattua jo etukäteen liian kovalla treenillä ja kisailulla. Pidinkin Joroisia edeltävän viikon treenaamisen osalta korostetun kevyenä ja pyrin keskittymään palautteluun. Homma meni ihan hilkulle, sillä oikeastaan vasta kisaa edeltävänä päivänä olo alkoi tuntumaan suhteellisen normaalilta.

Saavuimme kisapaikalle koko perheen voimin jo aikaisin perjantaina, sillä vaimo osallistui myöhemmin samana iltana käytyyn pikatriathloniin. Triathlon-harrastustaan tänä kesänä aloitellut kauniimpi osapuoli osoittaa edelleen ilmiselviä lahjoja lajiin, sillä sijoitus oli 101:n naisen joukossa hienosti 18.

Itse vietin perjantai-illan kahden tyttäremme kanssa pikakisaa seuraten. Kilpailua katsellessa omakin kisafiilikseni alkoi jo nousta tosi korkealle.

Vaimon kisailun jännittäminen ja sen jälkeen omien varusteiden vieminen vei keskittymiseni sen verran totaalisesti, että unohdin syödä kunnolla. Illalla olikin tosi kova nälkä ja vedin sitten mahan pullolleen vielä kymmenen jälkeen illalla. Ei ehkä ihan oikeaoppinen tankkausstrategia seuraavan päivän kisaa ajatellen.

Aamulla herätessäni huomasin, että jo vuosien ajan epäsäännöllisesti vaivannut alaselän kipeä jumiutuminen oli iskenyt päälle pitkän automatkan jäljiltä. Yritin paria asentoa, jolla yleensä saan alaselän nikamat lonksahtamaan kohdilleen ja kivun helpottamaan. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut – kipu vaan lisääntyi.

Osasin ottaa tilanteen kuitenkin suhteellisen rauhallisesti, sillä yleensä kipu haittaa eniten juoksua. Joten uskottelin itselleni, että uinnin ja pyöräilyn aikana vaiva varmasti helpottaisi.

Olin kisapaikalla hyvän aikaa etukäteen. Pääsin aistimaan mahtavaa fiilistä, kun yli 1500 kilpailijaa teki viimeisiä virityksiä pyöriinsä ja keskittyi alkamaisillaan olevaan monituntiseen koitokseen. Suomen oikukas kesäsääkin kunnioitti kilpailupäivää auringonpaisteella ja jo aamutuimaan yli 20-asteiseksi kohonneella lämpötilalla.

Ennen starttia nautin täysin siemauksin koko kehoa kutittelevasta mukavasta kisakihelmöinnistä. Siinä sekoittuu sopivina annoksina jännitystä, innostuneisuutta, täydellistä mielenrauhaa sekä treenatun kropan malttamattomuutta odottaessaan irti pääsyä. Olen tainnut jäädä koukkuun kyseiseen tunteeseen!

Uinti 1,9 km

Uinnin alussa toteutin taas omaa perversiotani ja asettauduin etukäteen kaikkein ahtaimpaan paikkaan, eli keskelle ja etuosaan. Ensimmäiset sadat metrit olivatkin odotetusti tosi ruuhkaisia. Normaalien lyöntien, potkujen ja päältä uintien lisäksi sain tällä kertaa kokea myös olkapäästä kiinni ja siitä vauhtia –otteen. Ja onnistuipa joku kilpakumppaneista myös sammuttamaan ajanoton omasta Polaristani. Onneksi hoksasin tarkistaa tämän muutaman vedon jälkeen ja napsautin kellon takaisin päälle.

WP_20150718_11_18_28_Pro

Fyysisistä kontakteista huolimatta sain jälleen pidettyä omat hermoni hyvin kurissa ja uintirytmin hyvänä. Teen tätä ihmismyllyyn hakeutumista siis ihan tarkoituksella juurikin siitä syystä, että saisin totutettua itseäni entistä paremmin ahtaassa tilassa uimiseen ja tukahdutettua viimeisetkin vedessä olemiseen liittyvät epävarmuuden tunteet. Ehkäpä seuraavissa kisoissa voisi kuitenkin jo yrittää hakeutua vähän avoimemmalle alueelle, sillä vesipainiin tuhrautuu aina muutamia ylimääräisiä sekunteja.

Jo uinnin alkuvaiheessa huomasin, että alaselän vihlova kipu tuntui edelleen. Pyrin sulkemaan sen pois mielestäni ja uimaan normaalisti. Noin 500 metriä pitkä lähtösuora taittui sutjakasti. Ruuhkaa oli koko ajan ympärillä ja omaa avoimempaa väylää piti jatkuvasti hakea uudestaan.

Käännöksen jälkeen takasuoralla ihmettelin lähes ääneen, että kylläpäs se ruuhka hävisi nopeasti! Hetken avarassa vedessä kauhottuani huomasin, että ei se ruuhka mihinkään ollut kadonnut – minä vain uin 25 metriä ruuhkasta katsottuna vasemmalla puolella. Uiskentelin sitten lähes koko takasuoran n. 10-20 metriä liikaa vasemmalla omassa rauhassani.

Aurinko lämmitti mukavasti mustan kumipuvun selkää ja tyyni vesi tuntui tosi miellyttävältä. Uintikin kulki hyvin. Pidättelin vauhtia jonkin verran, jotta paukut riittäisivät loppuun asti.

Viimeinen kääntöpoiju tuli vastaan nopeasti. Enää loppusuora jäljellä. Lisäsin vähän vauhtia ja lähdin vatkaamaan kohti rantautumiskaarta.

Hetken kroolattuani ihmettelin, että miksi iso porukka ui niin kaukana oikealla – omasta mielestäni ihan väärässä paikassa. Hetken hämmästeltyäni ymmärsin, että se olinkin taas minä itse joka oli ajautunut tosi kauas vasemmalle. Väliä muihin uimareihin oli kymmeniä metrejä.

Yritin useampaan kertaan korjailla suuntaani, mutta aina kun uin muutaman vedon ilman tähystämistä, niin ajauduin uudestaan liikaa vasemmalle.

Yleensä saan avovedessä pidettyä suunnan suhteellisen helposti, mutta nyt uintini oli viettänyt jatkuvasti vasemmalle. Kilpailun jälkeen hoksasin, että tämä taisi johtua kipeästä alaselästäni, joka väänsi kropan lihaksiston epätasapainoon.

Lopulta löysin perille rantautumiskaarelle ja kompuroin ylös rantaan. Vilkaisin kelloani – noin 37 minuuttia. Ihan OK aika – ottaen huomioon, että kiersin aika paljon ylimääräistä lenkkiä. Harmi, ettei varustuksestani löydy uinnin aikaista GPS-mittausta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kokonaisuintimatkani. Tuskin selvisin alle kahdella kilometrillä.

Uintiaika: 0:37 (viime vuonna 0:45)

Kommentit: Uintivauhti oli hyvä, mutta kiersin paljon ylimääräisiä metrejä. Tavoiteaika oli 35 minuuttia, johon olisin hyvin todennäköisesti päässyt ilman suunnistusvirheitä.

T1, ensimmäinen vaihto

En lähtenyt tälläkään kertaa optimoimaan ensimmäisen vaihdon aikaani, vaan puin kaikessa rauhassa sukat ja pyöräilykengät jalkaan jo vaihtoalueella. Sitten pyörän kanssa rannasta mäki ylös ja ratsun selkään.

Vaihtoaika: 4:16 (viime vuonna 3:45)

Pyöräily 90 km

Pyöräily suoritettiin yhtenä edestakaisena lenkkinä Rantasalmelle ja takaisin. Kertoo jotain tapahtuman merkityksestä koko alueelle, että niin pitkän maantieosuuden sulkeminen useaksi tunniksi triathlon-kisan takia on ylipäänsä mahdollista.

Jalat tuntuivat superhyviltä jo ensimmäisistä polkaisuista lähtien. Ajoinkin alussa kovaa vauhtia ja korkeilla sykkeillä. Hyvin pian tajuntaani iskeytyivät kuitenkin muistikuvat viime vuoden kisasta, jolloin poljin itseltäni jalat totaalisesti alta. En missään nimessä halunnut tehdä samaa virhettä, joten aloin rauhoittelemaan vauhtiani.

Noin 20-30 kilometrin kohdalla molemmissa jaloissa tuntui erikoinen kipu/kramppi ihan etureisien alaosassa lähellä polvia. Ajoin seuraavan mäen seisaaltaan ja sitä seuraavan tosi pienellä välityksellä kovalla pyöritysnopeudella. Näin sain annettua lihaksille erilaisia ärsykkeitä. Temppu auttoi ja jalat tuntuivat jälleen mainioilta.

Keli oli täydellinen – aurinkoinen, lämmin ja lähes tyyni. Myös pyöräilyreitti itsessään oli tosi miellyttävä ajaa. Kilometrit rullasivat nopeasti. Hieman ennen kääntöpaikkaa viestikisan pyöräilyosuudella kilpaillut Jussi Veikkanen pyyhälsi ohi. Kova oli ammattilaispyöräilijän vauhti!

Oman ajanottoni kanssa oli ongelmia, joten en tiennyt alkumatkasta vauhtiani, enkä väliaikojani. En myöskään omista wattimittaria, joten ajoin pelkästään sykettä seuraten ja omia tuntemuksiani kuunnellen. Tämä hankaloitti vauhdinjakoa. En uskaltanut kiristää vauhtiani, vaikka jaloissa tuntui hyvältä.

Kääntöpaikka ja 65:n kilometrin huoltopaikka vilahtivat nopeasti. Sykkeet olivat huomattavasti matalammalla kuin viime vuoden kisassa.

70:n kohdalla vatsassani alkoi kurnimaan ja oli kova nälkä, mitä ei kuitenkaan pitäisi kovavauhtisen kisan aikana tapahtua. Lisäksi syke oli tipahtanut lähes PK-alueelle. Vihdoin ymmärsin, että nyt on menty ihan liian hiljaa. Viimeiset 15-20 kilometriä ajoin kovempaa, mutta eihän se enää auttanut. Olin taas kämmännyt Joroisten pyöräilyosuuden! Vuosi sitten ajoin liian kovaa – nyt liian hiljaa.

Positiivista on toki se, että ajoin silti 2 minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten. Eli kunto on noussut mukavasti ja toki menopelikin on vaihtunut nopeampaan.

Peesaamisesta sen verran, että osa porukasta hyötyi pyöräilyajassa jopa 10-15 minuuttia, kun ajoivat sääntöjen vastaisesti liian lähellä edellä ajavaa. Toivottavasti tähän etenkin Joroisten kisaa vaivaavaan harmittavaan tapaan saadaan muutoksia jo ensi vuodeksi.

Pyöräilyosuuden aika: 2:33 (viime vuonna 2:35)

Kommentit: Jalat tuntuivat tosi hyviltä, mutta pelkäsin viime vuoden virheen toistumista ja ajoin liian hiljaa. Lisäksi oma ajanotto temppuili, enkä pystynyt kunnolla seuraamaan vauhtiani. Keli oli niin hyvä ja päivän kunto kohdillaan, että jopa tavoiteaikani (2:30) alittamiseen olisi ollut mahdollisuuksia.

T2, toinen vaihto

Kun hyppäsin pyörän päältä huomasin, että alaselän jumi yhdistettynä 2,5 tunnin pyöräilyyn oli vetänyt asentoni muistuttamaa Quasimodoa. Suoristin ruotoni väkisin ja lähdin laukkaamaan kohti vaihtoaluetta. Liian löysästi otetun pyöräilyn jälkeen olin täynnä tarmoa ja tohinaa. En jäänyt vaihtopaikalle ihmettelemään, vaan sulloin mahdollisimman nopeasti pyöräkamat vaihtopussiin ja juoksulenkkarit jalkaan. Sitten menoksi.

Vaihtoaika: 2:50 (viime vuonna 5:03)

Kommentit: Yli kaksi ilmaista minuuttia ajasta pois verrattuna viime vuoden totaaliväsyneenä tehtyyn vaihtoon!

Juoksu 21,1 km

Juoksuosuus koostui kolmesta noin seitsemän kilometrin mittaisesta kierroksesta. Jokaisella kierroksella päästiin kiepsauttamaan kisakeskuksen kautta yleisön edestä.

Liian rauhallisen pyöräilyn jäljiltä starttasin juoksuosuudelle suhteellisen tuoreilta tuntuneilla jaloilla. Selkäkin tuntui yllättävän hyvältä, kunhan vaan muistin pitää keskivartalon lihakset aktiivisina. Juoksin ensimmäiset kilometrit tavoitevauhtiani nopeammin. Meno tuntui hyvältä ja ajattelin, että saan juoksussa kirittyä pyöräilyssä hävittyä aikaa. Kilometrit taittuivat alle 5 min/km-vauhtia. Tosin heti toisella kilometrillä tuhlaantui pari minuuttia puskapissalla käyntiin.

WP_20150718_14_38_19_Pro

Jo ensimmäisen kierroksen aikana iskivät kuitenkin Vierumäen kisasta tutut vatsan/kylkien pistokset. Kirosin mielessäni, sillä meno olisi muuten tuntunut hyvältä. Vihlova kipu pakotti kuitenkin hiljentämään tahtia.

Kokeilin vuorotellen kaikkia huoltopisteiden tarjoiluja, eli geelejä, vettä, urheilujuomaa, suolaa, suolakurkkuja ja appelsiineja. Mikään niistä ei kuitenkaan saanut pistoksia kokonaan loppumaan. Suola taisi auttaa eniten, joten seuraavaa kisaa varten pitää panostaa enemmän suolatankkaukseen.

Juoksuosuus kulki pistosten takia tuskallisesti, mutta jalat tuntuivat ihan hyviltä. Viimeisen kierroksen puolivälin jälkeen nostin vielä jonkin verran vauhtiani.

Kurvasin maalisuoralle suhteellisen hyvävoimaisena. Kuulutuksesta sain selville loppuaikani, joka oli 5:10 ja sekunnit päälle. Tavoitteeni oli 5:05, joten jäin siitä viisi minuuttia.

Juoksuosuuden aika: 1:52 (viime vuonna 2:15)

Kilpailun kokonaisaika: 5:10 (viime vuonna 5:45)

Loppusijoitus omassa sarjassani: 114 (234 kilpailijaa)

Kommentit: Ilman yhtä puskataukoa juoksuaika olisi napsahtanut täysin tavoiteaikaani, joka oli 1:50. Tämä siitäkin huolimatta, että jouduin pistosten vuoksi hidastamaan vauhtiani. Verrattuna viime vuoden pilalle menneeseen juoksuun parannusta tuli lähes 25 minuuttia, joten paljon on menty eteenpäin. Kisan kokonaisaikani parani peräti 35 minuuttia, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia.

Yhteenveto

Kunto oli kohdillaan, mutta suunnistusvirheet uinnissa ja vauhdinjaon epäonnistuminen pyöräilyssä söivät sen verran minuutteja, että tavoiteaikani jäi saavuttamatta. Lisäksi keli oli tällä kertaa niin hyvä, että jopa viiden tunnin alittamiseen olisi ollut realistiset mahdollisuudet.

Maalin tulon jälkeen mieli oli kaksijakoinen. Olin suoraan sanottuna pettynyt 5:10-aikaani. Toisaalta olin erittäin tyytyväinen siihen, että olin vuodessa pystynyt nostamaan kuntoni sille tasolle, että niinkin hyvä aika voi tuntua pettymykseltä.

Onnistuin kuitenkin vaimon kannustavien sanojen avustuksella kääntämään ristiriitaiset tunteeni aivan käsittämättömän suureksi motivaatioboostiksi! Onneksi muistin, että kalenteristani löytyy vielä kauden päätavoitteeni, eli Finntriathlon Tahkon täyden matkan kisa. Nimittäin muuten olisin ilmoittautunut saman tien johonkin uuteen kisaan. Sen verran paljon jäi hampaankoloon.

Nyt Joroisten kisasta on noin viikko aikaa ja palautuminen etenee pikkuhiljaa. Hinku kunnon treenien pariin on tosi kova. Tahkon kisan lisäksi odotan jo malttamattomana, että pääsen suunnittelemaan talven treenejä sekä ensi kesän kisoja, joissa toivottavasti pystyn taas pykälää parempaan suoritukseen. Triathlon-kärpänen puraisi minua Joroisilla entistä kovempaa!

WP_20150718_18_25_43_Pro

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Teisko Triathlon 2015

Ennakkotunnelmat

Viime lauantaina pääsin jälleen lähtöviivalle, kun osallistuin Tampereen Teiskossa järjestettyyn mukavan leppoisaan kylätapahtumaan Teisko Triathloniin.

Kilpailumatkat olivat 800 m uintia + 25 km pyöräilyä + 7 km juoksua, eli hieman virallista sprintti-triathlonia pidemmät. Omaan kisakalenteriini kyseinen koitos merkkautui vasta muutama viikko sitten, kun sain yllättäen kutsun tapahtumaan vaimoni työpaikan kautta.

Edeltävän viikonlopun Vierumäen Finntriathlon meni osaltani aikamoiseksi kärsimysnäytelmäksi vatsataudin vuoksi. Olikin mukava päästä paremmalla fiiliksellä Teiskoon testailemaan kuntoani vielä viikkoa ennen Joroisten puolimatkaa.

Tunnelma kisapaikalla Maisansalossa ravintola Maisan pihapiirissä oli oikein mukava. Paikalla oli 85 kisailijaa sekä suuri joukko talkooväkeä ja yleisöä. Järjestelyt pelasivat koko ajan tosi kivasti, vaikka Teisko Triathlonin puuhamieskaksikko Matti Alarotu ja Riku Pitkänen olivat itsekin lähtöviivalla mukana.

teisko_vaihtoalue
Vaihtoalueen tunnelmia ennen kisaa (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Kyläkisan luonteen mukaisesti osallistujien triathlon-kokemus oli tosi vaihtelevaa. Viivalle lähti aivan ensikertalaisia, kerran vuodessa harrastelijoita, muiden lajien kuntoilijoita, itseni kaltaisia kilpakuntoilijoita, sekä myös triathlonisteja aivan Suomen huipulta, kuten Kai Söderdahl, Tommi Martikainen ja Venla Koivula-Huttunen.

Uinti 800 m + T1

Uintimatka olisi 800 m ja se kierrettäisiin yhtenä suorakaiteen muotoisena kierroksena. Koko porukka lähtisi matkaan samaan aikaan, mutta uintiväylä oli sen verran tilavan näköinen sekä kisailijat niin eri tasoisia, että suurempia ruuhkia tuskin nähtäisiin.

Uinnin lähtö tapahtuisi vedestä, joten pulahdin 18-asteiselta tuntuvaan järviveteen 15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Tuttuun tapaan otin muutaman lyhyen lämmittelypyrähdyksen ja aloin sitten hakeutumaan lähtölinjan suuntaan.

Ennen lähtöä kelluin vielä hetken selälläni korvat veden alla, jolloin ulkopuoliset äänet hävisivät. Näkökentässäni ei ollut mitään muuta kuin pilvinen taivas. Vaivuin muutamaksi sekunniksi täysin omaan maailmaani. Kroppa oli palautunut vatsataudin jäljiltä ja kohta pääsisin taas mittailemaan oman suorituskykyni rajoja. Olo oli aivan mainio, kisafiilis korkealla ja mieli tyhjänä kaikesta muusta. Hetken nautiskelun jälkeen käännyin ja hain paikkani pari metriä eturivissä olevien kovimpien menijöiden takaa.

Lähtötorvi törähti klo 14:00. Porukka hajaantui nopeasti isolle alueelle ja näin ollen tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti.

teisko_uinnin_lähtö
Uinnin lähtö (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Sama väljyyden tunne säilyi koko matkan, sillä kärkiporukka karkasi kaus ja hitaammat jäivät aika paljon jälkeen. Tuntui siltä, että minun kanssani samaa vauhtia kroolasi ainoastan yksi uimari. Hänestä pyrinkin hakemaan välillä peesiä pitkällä takasuoralla. Suora oli kuitenkin niin pitkä, eikä suunnistusta helpottavia välipoijuja ollut, että siinä mentiin vuorotellen sen verran siksakkia, ettei kunnon peesihyötyä päässyt syntymään.

Virallista uintiaikaa ei ole saatavilla, sillä ensimmäinen väliaikapiste oli vasta vaihtoalueen portilla. Oman ajanottoni mukaan uintiin kului n. 14:30, johon olen ihan tyytyväinen. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että uinti tuntuu nykyään niin luonnolliselta, eikä sitä ole enää mitään syytä jännittää samaan tapaan kuin vuosi sitten Joroisten kisassa.

Väliaikapisteellä olin miesten sarjassa sijalla 19 ja yhteistuloksissa sijalla 20, sillä myös Venla Koivula meni odotetusti paljon minua kovempaa. Sama sija säilyi myös ensimmäisen vaihdoin jälkeen pyöräilyreitille lähtiessämme. Kärjessä meni tuore M45-sarjan MM-mitalisti Kai Söderdahl.

Aika uinnin ja 1. vaihdon jälkeen: 17:38 (+4:03 kärkeen)

Sijoitus miesten sarjassa uinnin ja 1. vaihdon jälkeen: 19. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Uinti tuntui miellyttävältä. Olin tehnyt kisaa edeltävänä päivänä 2,5 kilometrin avovesiuinnin, mikä tuntui oikein hyvältä ratkaisulta, sillä normaalisti hitaasti lämpiävät olkapäät olivat nyt alusta asti menossa mukana.

Pyöräily 25 km + T2

Pyöräilyosuus kuljettaisiin yhtenä edestakaisena lenkkinä Pirkan Pyöräilystäkin tutuilla kumpuilevilla maalaisteillä. Autoliikennettä ei oltu katkaistu, mutta risteyksissä oli liikenteenohjaajat, jotka huolehtivat, ettei vaaratilanteita päässyt syntymään.

Nyt en aikonut tehdä Vanajanlinnasta tuttua virhettä ja alkaa passailemaan liikaa pyöräilyosuudella, vaan lähdin heti alusta alkaen painamaan ihan kunnon kyytiä.

Ensimmäisellä puoliskolla oli vastatuulta ja maasto oli kohtalaisen mäkistä. Pidin tarkoituksella vauhdin aika kovana.

Jalat tuntuivat hyviltä. Aivan kuin olisi ollut eri koivet ruuvattuna torson jatkeeksi kuin mitä viikkoa aiemmin Vierumäellä. Halusin antaa alaraajoilleni kunnolla viestiä, että nyt mennään!

Omaa sijoitustani olisi ollut helppo laskeskella, kun kärki alkoi tulemaan Martikaisen Tommin johdolla vastaan hieman ennen kääntöpaikkaa. Keskityin kuitenkin omaan suoritukseeni ja edessä olevien kiinni ottamiseen. Sen verran kuitenkin hahmotin, että edellä oli huomattavasti vähemmän porukkaa kuin takana.

Kääntöpaikan jälkeen tuuli muuttui myötäiseksi ja saatiin pieni virkistävä sadekuurokin niskaan. Hellitin hieman puristusta ja annoin koko ajan paremmilta tuntuneiden jalkojen pyöriä rennon kovalla kadenssilla. Ajoin kaikki ylämäetkin aero-asennossa – käänsin vain välityksen tarpeeksi kevyelle. Tämäkin sujui aivan eri tavalla kuin Vierumäellä, jossa oli pakko runnoa lähes kaikki nyppylät isolla välityksellä putkelta, eli seisaaltaan, kun jalat eivät pyörineet normaalisti.

Pyöräilyn loppumatka sujahti nopeasti. Etäisyydet kilpailijoiden välillä olivat kasvaneet pitkiksi, joten sain rullailla lähes yksikseni vaihtoalueelle. Vilkaisin pikaisesti, että ei siellä tosiaan kovin montaa pyörää vielä pilttuussa ollut – ehkä reilu kymmenen.

teisko_olli_pyörä
Pyöräilyosuudelta palaamassa (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Pyöräilyyn kulunut aika: 42:14 (10. miesten sarjassa)

Kokonaisaika pyöräilyn ja 2. vaihdon jälkeen: 1:00:38 (+9:39 kärkeen)

Sijoitus miesten sarjassa pyöräilyn ja 2. vaihdon jälkeen: 13. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Tosi hyvä pyöräily! Jaloissa tuntui taas tuttu voiman tunne, joka Vierumäellä oli ollut kadoksissa. Nostin pyöräilyn aikana sijoitustani kuusi pykälää. Martikainen meni toki kärjessä ihan omilla minuuttiluvuillaan, mutta esim. kolmanneksi nopeimmalle pyöräilijälle hävisin pyöräosuudella ainoastan 2:30. Siinä sopiva benchmark, jota lähteä tulevaisuudessa tavoittelemaan.

Juoksu 7 km

Juoksuosuus tehtäisiin kolmena kierroksena kisakeskuksen lähiympäristössä kulkevalla reitillä. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja korkeuserojakin löytyi. Välillä juostiin hiekalla, välillä asfaltilla ja välillä nurmikolla.

Yleisö pääsi helposti seuraamaan juoksun kulkua ja kannustamaan iloisesti. Lisäksi juoksussa oli pieni pätkä, jossa taivallettiin samalla polulla muita juoksijoita vastaan. Siinä jaettiin tsemppauksia puolin ja toisin. Aivan mahtava meininki!

Ensimmäinen juoksukierros oli tuttuun tapaan itselleni oikeastaan koko triathlon-kisan rankin osuus. Jalkojen lihakset pistivät hetken aikaa hanttiin, eivätkä millään meinanneet ymmärtää, että nyt pitäisi kääntää juoksuvaihde päälle. Lisäksi molemmat pohkeet vetivät ikävästi kramppiin, kun kokeilussa oli kireämmät kompressiosäärystimet, jotka osoittautuivat tosiaan liian kireiksi kisassa turpoaville jaloille. Kisan jälkeiseen palautumiseen ne ovat hyvät.

teisko_olli_juoksu8
Koko kisan rankin hetki (kuvaaja: Annamaria Niemelä)

Toisella kierroksella meno alkoi vähitellen tuntumaan paremmalta. Lisäksi sekin virkisti mieltä, kun reitille tuli koko ajan lisää oman pyöräilynsä selvittäneitä kilpailijoita. Oli mukava bongailla, että ketä tuttuja tulee polkuosuudella vastaan.

Kolmas kierros tuntuikin sitten jo oikeastaan kaikkein parhaalta juoksun osalta ja maali tuli vastaan nopeasti. Kuulutuksesta selvisi, että olin koko kisan 15. (Eli miesten sarjan 14., koska Venla oli edelleen edelläni).

Maalissa minulta pääsi pieni spontaani tuuletus, sillä olin suoritukseeni todella tyytyväinen. Etenkin sen vuoksi, että meno oli tuntunut koko kisan ajan niin hyvältä verrattuna viikon takaiseen tuskailuun Vierumäellä.

Juoksuun kulunut aika: 31:42 (19.)

Kokonaisaika maalissa: 1:32:20 (+14:23 kärkeen)

Sijoitus maalissa miesten sarjassa: 14. (75 kilpailijaa)

Kommentit: Olen tyytyväinen juoksuuni, vaikka tipuinkin yhden sijan. Vauhtikestävyyteen pitäisi panostaa enemmän, jotta näillä lyhyemmillä matkoilla pystyisi parempaan juoksuvauhtiin, mutta se ei ole nyt ainakaan tämän kesän treeniagendalla. Olen tosi tyytyväinen myös koko kisan kulkuun. Erinomaisesti sujunut herättelykisa Joroisia varten!

Yhteenveto

– Olen tosi tyytyväinen kisapäivään kokonaisuudessaan. Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja myös oma suoritukseni oli nyt parempi kuin viikko sitten Vierumäellä ja ennen kaikkea olo oli tosi hyvä koko kisapäivän ajan.

– Erityismaininta kisan jälkeiselle ruokailulle Kartanoravintola Maisassa. Oli aivan viimeisen päälle hyvät eväät tarjolla.

– Vaimoni ehti meidän perheestä ensimmäisenä triathlon-palkintopallille, sillä hän oli elämänsä kolmannessa triathlon-kisassaan kymmenen naisen joukossa hienosti kolmas. Saas nähdä minkälaisiin saavutuksiin hän ehtiikään, jos joskus innostuu ihan oikeasti alkaa treenaamaan. 🙂

– Kisan tulokset kokonaisuudessaan löytyy Teisko Triathlonin sivuilta

Hyvää kesän jatkoa kaikille lukijoille ja nähdään Joroisilla!

Olli Porola
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki 2015

Ennakkotunnelmat

Kesän Finntriathlon-kiertueeni jatkui viime lauantaina Vierumäellä perusmatkan kilpailulla. Kyseinen matka sisältää 1,5 km uintia + 40 km pyöräilyä + 10 km juoksua.

Kuten aiemmin julkaisemastani kilpailukalenterista voi lukea, niin Vierumäki ei kuulu kesän tärkeimpien kisojeni joukkoon. Se on kuitenkin osa Finntriathlonin neljästä tapahtumasta koostuvaa #kerääkokosarja-yhteiskilpailua, joten sen takia halusin ehdottomasti lähtöviivalle.

Siitä syystä mieli olikin aika maassa, kun lähes viikon kestänyt vatsatauti ei ollut helpottanut vielä kisan aattonakaan. Lähdimme perjantai-iltapäivällä kuitenkin matkaan kohti Vierumäkeä, sillä vaimoni tulisi joka tapauksessa kilpailemaan ensimmäisessä virallisessa triathlon-lähdössään. Pakkasin siis omatkin kisavarusteeni mukaan ja ajattelin, että teen päätöksen osallistumisestani vasta kisa-aamun olotilan perusteella.

Saavuimme Vierumäelle kisaa edeltävänä iltana. Keli oli aivan mahtava – aurinko paistoi ja hellettä piisasi vielä myöhään illallakin. Kiersimme kisapaikat ja vaihtoalueen läpi. Puitteet olivat kaikin puolin erinoimaiset – ainoastaan mies ei ollut kunnossa. Siitä syystä en uskaltanut nostatella omaa kisatunnelmaani sen kummemmin. Onneksi sain seurata vierestä vaimon jännittynyttä innostuneisuutta.

WP_20150703_19_13_38_Pro

Kisa-aamuna ruokahaluni ei ollut vieläkään palautunut normaaliksi. Pönttöön tuli sentään jo juuri ja juuri kiinteän olomuodon puolella olevaa materiaalia, joten päätin lähteä starttiviivalle. Kisafiiliksen hakeminen ei kuitenkaan itseltäni onnistunut, sillä olo oli edelleen heikko ja edellisestä treenistäkin oli kulunut jo lähes viikko, joten minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä omasta kunnostani.

Vaimon kisalähtö olisi vuorossa ensin, eli klo 12:00 – oma lähtöni siitä 1,5 tuntia myöhemmin. Pystyinpähän ainakin seuraamaan ensimmäisen lähdön uinnin ja uinti-pyöräily-vaihdon kaikessa rauhassa, kun oma kisani ei jännittänyt ollenkaan. Kisa-alueen kihelmöivästä tunnelmastakin nautin ikään kuin ulkopuolisen silmin katsottuna.

WP_20150704_11_56_27_Pro
Ensimmäisen lähdön kisailijat odottamassa lähtömerkkiä

Uinti 1,5 km

Noin puoli tuntia ennen omaa lähtöäni ujuttauduin märkäpukuuni ja lompsin alas rantaan…ja suoraan järveen, sillä musta kumipuku ei ole kaikkein mukavin asu oleskella rannalla +28-asteisessa helteessä.

Uintireitti oli mielenkiintoinen, sillä järvi oli todella pieni ja kahteen kertaan kierrettävä uintiväylä venytti sen aivan äärimmilleen. Radan kulmissa olevilta kääntöpoijuilta ei tainnut olla montaakaan metriä rantaan. Eli ahdasta tulisi olemaan, kun lähdön n. 250 kilpailijaa sulloutuisi samalle reitille.

Lähtömerkki kajahti ilmoille klo 13:30. Olin sijoittunut leveän lähtölinjan keskivaiheille ja aivan eturiviin. Ajattelin kokeilla, josko kisatunnelma lähtisi nousuun sillä, että olisin kaikkein ahtaimmassa paikassa siinä vaiheessa, kun koko porukka tunkeutuisi muutaman kymmenen metrin päässä olevan laiturin ja ensimmäisen merkkipoijun väliin muodostuvaan pullonkaulaan.

uinti
Kuva Finntriathlonin Facebook-sivuilta. Bullseye Photography – Teemu Ojapalo

Ahdasta ainakin oli, eli siinä mielessä suunnitelma onnistui, mutta kisafiilistä se ei saanut päälle. Nyt kuitenkin tiedän, miltä verkkoon jääneistä kaloista tuntuu, kun lajitovereita räpiköi oikealla, vasemmalla, alla ja päällä.

Ruuhka oli tosi kova, mutta pystyin hillitsemään omat hermoni erinomaisesti. Uin rauhallista tahtia ja pyrin ottamaan henkeä normaaliin tapaan joka toisella vedolla. Rytmi ei rikkoutunut, vaikka välillä kesäisen lämpimän ilman sijaan suuhun lorahtikin pelkkää järvivettä. Aika pitkälle on tultu siitä, kun vajaa 2 vuotta sitten jo kasvojen laittaminen veteen aiheutti pakokauhun tunnetta.

Pian ensimmäisen sumpun jälkeen uintiväylä hieman leveni ja tilaa alkoi löytymään paremmin. Koko ensimmäinen kierros oli kuitenkin tosi ahdasta. Sain pari kertaa kovan potkun päähän, mutta onneksi uimalasit pysyivät paikoillaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka alkoi olemaan jo sen verran hajallaan, että urheilulaji vaihtui vesipainista ihan normaaliksi triathlon-uinniksi. Myös peesaaminen onnistui helposti, sillä Valkjärven vesi oli Suomen oloihin epätavallisen kirkasta ja edessä polskivia jalkoja pystyi ihan oikeasti näkemään veden alla.

Toinen kierros sujasti nopeasti ja pian nousinkin jo rantautumiskaaren alta. Aikaa oli kulunut tasan 28 minuuttia. Olen aikaan ihan tyytyväinen, sillä maksimaalisen 1,5 kilometrin uintivauhdin sijaan pyrin pitämään tahdin sellaisena, jota uskon jaksavani ylläpitää parin viikon päästä Joroisissa vielä 400 metriä pidemmällä matkalla.

– Uintiin kulunut aika: 28:00 (ero sarjan kärkeen: +7:21)

– Sijoitus omassa sarjassani: 38. (yhteensä 75 kilpailijaa)

– Kommentit: Olen tyytyväinen uintiini. Sijoitus oli sinällään pettymys, mutta toipilaana ja hieman vauhtia passaillen, se on ihan OK. Yksi Vierumäen kisan päätarkoituksiahan oli testailla uintivauhtia Joroisten puolimatkan uintia (1,9 km) varten. Siinä mielessä suunnitelma onnistuikin lähes täydellisesti, sillä sama vauhti tarkoittaisi n. 35 minuutin uintiaikaa Joroisten kisassa, mikä on minuutilleen se aika, jonka asetin viime syksynä tavoitteekseni.

T1, ensimmäinen vaihto

Nousu järven rannasta vaihtoalueelle oli tosi jyrkkää ylämäkeä. Huomasin heti, että jalat tuntuivat uinnin jälkeen omituisen väsyneiltä, vaikka pyrin aina uimaan jalkoja säästellen. Sain kuitenkin hölkkäiltyä ihan mukavasti omaan vaihtopilttuuseeni. Kisakeskittymisen puuttuminen näkyi taas vaihdossa. Toimin kuin hidastetussa filmissä ja sähläsin paljon ylimääräistä.

– Vaihtoon kulunut aika: 5:10

– Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 33:11 (+8:31 kärkeen)

– Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 43.

– Kommentit: Surkean hidas vaihto. Sarjan kärkeen yli minuutti lisää eroa ja sijoitus tippui viisi pykälää.

Pyöräily 40 km

Pyöräilyosuus ajettaisiin kolmena n. 13,3 kilometrin mittaisena kierroksena iloisesti kumpuileivassa maastossa. Profiili oli suorastaan vuoristoratamainen.

Jo ensimmäisessä ylämäessä huomasin, että tänään ei kulje. Jalat tuntuivat epätavallisen voimattomilta, eikä normaalista vahvasta tunteesta reisissä ollut tietoakaan. Lisäksi syke nakutti aivan erikoisissa lukemissa, eikä se lähtenyt millään laskeutumaan, kuten normaalisti pitäisi tapahtua hetken pyöräilyn jälkeen.

Ajoin ensimmäisen kierroksen kuitenkin aika kovaa ja nostin sijoitustani lähes kymmenen pykälää. Sykkeet olivat kuitenkin edelleen epätavallisen korkealla ja jalat tuntuivat heikoilta, joten laskin vauhtia toisen kierroksen alkaessa.

Yleensä nautin pyöräilystä, mutta tällä kertaa olo oli huono ja polkeminen meni ikäväksi väkisin runttaamiseksi. Viimeisellä kierroksella laskin vielä hieman vauhtia, jotta jalkoihin jäisi paukkuja juoksuosuudelle. Kierrosajat olivat: 23:56, 24:10 ja 24:37.

– Pyöräilyyn kulunut aika: 1:13:12 (24. omassa sarjassani)

– Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 1:46:23 (+14:08)

– Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 33.

– Kommentit: Pyöräily tuntui tosi raskaalta ja paikoin epämiellyttävältäkin. Sain kuitenkin pidettyä ihan kohtalaista vauhtia yllä. Uusi triathlon-pyörä tuntui hyvältä, mutta vaatii vielä hieman ajoasennon säätöä. Tämä oli hyödyllinen testi Joroisten ja Tahkon kisoja ajatellen. Kärkeen tuli lisää eroa 5-6 minuuttia, mikä on ihan liikaa.

T2, toinen vaihto

Olin himmaillut pyörävauhtia ennen vaihtoa, jotteivat jalat olisi aivan tukossa juoksun alussa. Pyörän kanssa vaihtopaikalleni hölkkäily tuntuikin ihan hyvältä. Nopeasti kypärä päästä, kenkien vaihto ja aurinkoisilla hellekeleillä hyödyllinen valkoinen lippalakki päähän. Sitten kohti juoksureittiä.

– Vaihtoon kulunut aika: 1:34

– Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 1:47:57 (+14:03)

– Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 31.

– Kommentit: Toinen vaihto meni hyvin tälläkin kertaa. Nostin sijoitustani vaihdon aikana kaksi pykälää ja sain kärkeäkin kiinni viisi sekuntia.

Juoksu 10 km

Juoksuosuus kierrettäisiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä. Tiedossa olisi kuumaa menoa, sillä lämpötila oli jo lähellä 30 astetta.

Olin alunperin ajatellut juoksuvauhdiksi n. 4:30 – 4:45 kilometrivauhtia, jota lähdinkin alussa askeltamaan. Jalat tuntuivat kohtalaisen hyviltä ja ajattelin, että ehkä tästä vielä selvitään maaliin kunnialla. Sitten vajaan kilometrin juoksun jälkeen alkoi oikeaan ylävatsaan pistämään pahasti.

Yritin hengityksellä saada kramppia helpottamaan, mutta ei auttanut. Join huoltopisteillä kunnolla vettä, mutta sekään ei helpottanut oloa. Ilmeisesti kroppa oli vatsataudin jäljiltä niin tyhjä nesteistä, suoloista ja kaikesta mahdollisesta, että kramppi iski päälle. Myös sykelukemat pyörivät edelleen aivan liian korkeissa lukemissa.

Pistos alkoi säteilemään vatsasta oikeaan olkapäähän ja jopa ohimolle asti. Meno oli erittäin tuskaista – oli pakko hidastaa vauhtia.

Loppumatkan etenin n. 30-45 sekuntia tavoittelemaani kilometrivauhtia hitaammin. Huoltopaikoilla otin muutamia kävelyaskeleita ja yritin saada juotua.

Kylkikramppi helpotti aina hidasvauhtisemman juoksun aikana, mutta heti kun yritin kiristää vauhtia, niin vihlova kipu palasi. Oli pakko hyväksyä, että tällä kertaa ei mentäisi tämän kovempaa.

Yllätyksekseni hävisin juoksun aikana vain kaksi sijaa, joten muillakin oli ollut raskasta. Juoksuaika oli hitaampi mitä olin toivonut, mutta tällä kertaa pitää olla tyytyväinen jo pelkästä maaliin asti selviämisestä.

– Juoksuun kulunut aika: 50:39 (46.)

– Yhteisaika maalissa: 2:38:37 (+22:29)

– Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 33. (75 kilpailijaa)

– Kommentit: Juoksu oli taistelua kyljen pistosta vastaan ja hirmuisissa lukemissa pomppivan sykkeen ihmettelemistä. Toisaalta juoksu tuntui jaloissa ihan hyvältä ja tekniikka pysyi kohtalaisesti kasassa. Juoksun aikana eroa kärkeen tuli n. 8 minuuttia lisää.

tilastot

Seuraavat kisat

Nyt otan Vierumäen kokemuksesta opikseni. Pyrin lepäämään ja palautumaan vatsataudista kunnolla. Sitten aloitan viimeisen kovan treenijakson, johon kuuluvat myös ensi lauantain hieman normaalia sprinttiä pidempi Teisko Triathlon sekä Joroisten puolimatkan kisa heinäkuun 18. päivänä. Toivottavasti viimeistään Joroisissa kulkee taas normaaliin tapaan, jotta voin aloittaa viimeiset valmistautumiset Tahkoa varten hyvällä mielellä.

Olli Porola, heinäkuu 2015
Twitter: @oporola
Facebook: www.facebook.com/olliporola.fi