Kisaraportti: Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Follow my blog with Bloglovin

Triathlon-kisakauteni pyörähti käyntiin viime sunnuntaina Vanajanlinnan Finntriathlonissa. Kyseessä oli ensimmäinen sprintti-matkan kisani ja kaiken kaikkiaan vasta elämäni toinen triathlon-kisa. Ensimmäisestä triathlon-kokemuksestani, eli Joroisten puolimatkan kisasta viime kesältä voi lukea lisää täältä.

Sprintissä taitetaan matkaa 750 metriä uiden, 20 kilometriä pyöräillen ja 5 kilometriä juosten. Kyseessä on lyhin virallinen triathlon-matka. Meininki onkin aivan eri luonteista kuin mitä pitkillä matkoilla.

Oma harjoitteluni tähtää tällä hetkellä pelkästään elokuun täyden matkan kisaan, joten en tehnyt Vanajanlinnaa varten minkäänlaista keventelyä tai valmistavaa sprintti-tyyppistä treeniä. Siitä syystä en asettanut itselleni varsinaisia kilpailullisia tavoitteita ollenkaan, vaan ajattelin kisan hyvänä testinä sekä kilpailutunnelman, vaihtojen ja massauinnin harjoituksena. Toki aina kun pukeudun numerolappuun, niin yritän parhaani.

Ennakkotunnelmat

Lauantain mukavasta kesäsäästä ei ollut sunnuntai-aamuna jäljellä edes pienintäkään suvituulen henkäystä, vaan klo 7 kotoa lähtiessämme vettä tuli taivaalta ja mittari ilmoitti lämpötilaksi hieman yli 10 astetta. Onneksi sprintti-matkalla ei säällä ole niin merkitystä, sillä suoritus on sen verran kovavauhtinen, ettei kylmä pääse yllättämään.

Saavuimme koko perheen voimin kisapaikalle n. klo 8. Jo ensivilkaisu osoitti, että puitteet olivat tuttua Finntriathlon-laatua, eli viimeisen päälle ammattimaisesti hoidetut. Kilpailumateriaalin nouto, kisainfo ja varusteiden vienti vaihtopaikalle sujuivat sutjakasti, sillä Vanajanlinnan kisa-alue oli mukavan kompakti, eikä mihinkään ollut pitkä matka.

Tosin meidän perheelle alue taisi olla siltikin liian iso, sillä pientä puntin tutinaa aiheutti kisainfon jälkeinen hetki, kun varusteita olisi pitänyt viedä vaihtoalueelle. Minulla oli kaikki kisakamat ja kännykkä autossa, auton avain vaimolla ja vaimo hukassa. Onneksi kännykkäaikanakin muistan sentään vaimoni puhelinnumeron ulkoa, joten hetken ympäriinsä poukkoiltuani hoksasin pyytää Expo-alueen avuliaalta henkilöltä kännykkää lainaan ja soitin ystävällisen muistutuksen rakkaalle vaimolleni, että pitäisi päästä autoon sisälle – mielellään aika pikaisesti. Sain lopulta varusteet hoidettua hyvin ajallaan.

Olin jännittänyt kisaa etukäteen yllättävänkin paljon, mutta jännitys laantui sitä mukaa, mitä lähemmäksi kisan starttia päästiin. Kun valmistelut oli tehty, niin pystyin tyhjentämään mielen kaikesta muusta ja keskittymään ainoastaan alkamaisillaan olevaan koitokseen.

Uinti, 750 m

Kisaan osallistuvat 400 kilpailijaa oli jaettu kolmeen eri lähtöryhmään. Oma porukkani olisi vuorossa ensimmäisenä, eli klo 10. Oman sarjani, eli miehet 35-39 vuotta, lisäksi samaan lähdössä järveen pulahtaisivat 40-44- ja 45-49-vuotiaat miehet.

Sujahdin märkäpukuuni n. 30 min ennen lähtöä ja tallustelin rauhallisesti alas järven rantaan. Uin pienen totuttelulenkin ja ilokseni huomasin, että vesi oli lämpimämpää kuin mitä kotijärvessäni.

IMG_6568 – kopioMatkalla uinnin lähtöpaikalle kannustusjoukkojeni saattelemana 🙂

Rupattelin laiturilla vielä muutaman sanasen uimahallituttujen kanssa ennen kuin laskeuduin rantaveteen seisoskelemaan ja odottelemaan lähtöä. Lähtölinja oli laiturin päässä, eli kauhomaan alettaisiin suoraan vedestä, eikä ensin rannalta juosten, kuten monesti on tapana.

Seisoin vedessä mieli keskittyneenä ja erittäin rauhallisena. Olo oli aivan mahtava! Hektisen arkielämän keskellä on lähes mahdotonta päästä samankaltaiseen lähes meditatiiviseen tilaan, jossa pystyy elämään täysin hetkessä ja unohtamaan kaiken muun. Koin saman tunteen viime kesänä Joroisten kisassa ja nyt taas.

Lähtötorvi vingahti starttikäskyn merkiksi tasan klo 10:00. Olin sijoittunut ennen lähtöä aika lailla kärkijoukkoon, joten tiesin, että takaa tulisi nopeampia uimareita enemmän tai vähemmän kovakouraisesti ohitseni/ylitseni. Mutta mitä olisi triathlon-kisan massalähtö ilman pientä vesipainia!

Pian lähdön jälkeen hain oman linjani porukan vasemmasta laidasta. Tämä tarkoitti, että myötäpäivään kiertävällä radalla pystyisin välttämään pahimmat ruuhkat, mutta toisaalta ylimääräisiä metrejä voisi kertyä mittariin.

Uinti lähti heti kulkemaan ihan mukavasti. Porukka jakautui nopeasti tasaiseksi massaksi, eikä suurempia törmäyksiä sattunut. Toki alussa oltin muutaman uimarin kanssa vähän aikaa lomittain, mutta se kuuluu asiaan.

Alkukesän kylmien järvivesien vuoksi vähäiseksi jäänyt avovesitreenin määrä aiheutti sen, että tähystystaitoni oli pahasti ruosteessa. Ajauduinkin heti lähtösuoralla liikaa vasemmalle ja tein saman virheen uudestaan ensimmäisen käännöksen jälkeen. Näistä seikkailuista kertyi hieman ylimääräisiä uintimetrejä.

Pyrin pitämään rytmin hieman normaalia matkauintivauhtia nopeampana. En lähtenyt vetämään ”täysillä”, kuten kärkipään uimarit tekevät sprintti-kisoissa, vaan tarkoituksenani oli enemmänkin testailla avovesiuinnin tuntemuksia ja vauhtia kesän pidempiä matkoja varten.

Uintiin kulunut aika sujahti nopeasti ja pian kierrettiinkin jo kärkikolmion muotoisen radan toista kääntöpoijua, jonka jälkeen otettiin suunta kohti rantaa. Loppusuoralla tähystäminenkin alkoi muistumaan mieleen, enkä tehnyt enää turhia mutkia.

Yritin pientä loppukiriäkin, mutta kaikilla ohituskaistoilla törmäsin polskivien jalkojen muuriin. Tyydyin uimaan viimeisetkin sadat metrit samaa vauhtia rantaan asti.

Astuessani rantautumisportista vilkaisin Polaristani uintiajan: n. 13:30. ”Hyvä!” Samaa vauhtia, mitä altaassa viime viikolla märkäpuvulla tehdyt 750 metrin setit. Oletin, että avovedessä olisi mennyt hitaammin. Keskisyke oli 153, eli olin vain hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella, eli samaa vauhtia olisin jaksanut pidempäänkin. Tämä tietää hyvää pidempiä kisoja ajatellen.

WP_20150614_002 – kopio

Uintiin kulunut aika: 13:32 (ero sarjan kärkeen: +2:15)

Sijoitus omassa sarjassani: 17. (yhteensä 48 kilpailijaa)

Kommentit: Vain reilu 2 minuuttia oman sarjan kärkeen ja sijoitus suunnilleen parhaassa kolmanneksessa. Paljon on tultu eteenpäin 1,5 vuoden takaa, jolloin opettelin puhaltelemaan kuplia veteen.

T1, ensimmäinen vaihto

Ensimmäiseen vaihtoon, eli triathlon-murteella sanottuna T1:een, siirryttiin juoksemalla rannasta n. 200 metriä ylämäkeen vaihtoalueelle. Se meni vielä ihan OK, mutta itse varusteiden vaihdossa tuhlasin aivan liikaa aikaa.

En ollut etukäteen huomioinut, kuinka iso suhteellinen aika sprintti-matkan kisasta kuluu vaihtoihin, enkä näin ollen ollut antanut tarpeeksi ajatuksia vaihdon suunnittelulle saatikka harjoitellut sitä.

En meinannut millään saada sateessa kastuneita sukkiani valmiiksi märkiin jalkoihini. Sukkien kanssa nyhväämiseen hukkaantui paljon ylimääräistä aikaa. Ymmärsin vasta kisan jälkeen, että eihän sprintti-kisoissa kannata käyttää sukkia ollenkaan!

IMG_6598 – kopioSukkien kanssa sähläämistä ensimmäisessä vaihdossa

Vaihtoon kulunut aika: 4:13 (24. omassa sarjassani)

Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 17:45 (+3:02 kärkeen)

Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 18.

Kommentit: Surkea vaihto. Neljän minuutin suorituksen aikana 50 sekuntia lisää eroa kärkeen. Paljon helppoja sekunteja petrattavana seuraaviin kisoihin.

Pyöräily, 20 km

Pyöräreitti koostui viiden kilometrin lenkistä, joka kierrettäisiin neljään kertaan. Yleensä triathlon-pyöräilyissä on peesikielto, mikä tarkoittaa, että edellä ajavaan täytyy pitää vähintään 10 metrin välimatka. Vanajanlinnassa pyöräily oli kuitenkin peesivapaa, jonka takia kisa myös käytiin normaaleilla maantiepyörillä triathlon-pyörien sijaan.

Peesivapaus toi kisaan uuden ja minulle täysin vieraan taktisen ulottuvuuden, sillä kovissa vauhdeissa peesaamisesta saa suurta etua. En ole koskaan aiemmin kilpaillut minkäänlaisissa peesivapaissa pyöräilykisoissa, joten en oikein osannut etukäteen varautua kyseiseen asiaan.

Tiesin kuitenkin, että pyöräily olisi edelleenkin minun paras osalajini, joten lähdin heti vaihdon jälkeen polkemaan kiinni edessä näkyviä kilpakumppaneita.

IMG_6599 – kopio

Ohitinkin nopeasti muutamia pyöräilijöitä. Sitten mieleeni juolahti epäilys, että poljenko itseltäni jalat alta, jos jatkan yksin? Peesaakohan kaikki muut? Pitäiskö minunkin peesata? Miten tässä oikein kuuluisi edetä? Ohitettavien vauhdit olivat kuitenkin sen verran rauhallisia, että porhalsin heistä nopeasti karkuun epäilevistä ajatuksistani huolimatta.

Minulle tuotti suuria vaikeuksia tiedostaa, että minkälaista vauhtia minun oikein pitäisi polkea?! En omista wattimittaria, joten tehoista ei ollut mitään hajua. Syke nakutti normaalia korkeammalla juuri päättyneen uinnin ja kisatunnelman vuoksi erittyneen adrenaliinin vuoksi, joten sykemittariinkaan ei voinut luottaa. Jalat tuntuivat hyviltä, mutta en uskaltanut runtata kunnolla, kun mielessä pyöri koko ajan, että juoksuun pitää vielä jättää paukkuja.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lyöttäydyin toisen suunnilleen samaa vauhtia edenneen pyöräilijän seuraan. Hänen kanssaan sovittiin vuorovedosta. Vauhti oli mielestäni ihan kohtalaista ja ohittelimmekin jonkin verran hitaampia kisailijoita, eikä takaakaan tullut muistaakseni kukaan ohi. Jaloissani oli kuitenkin koko ajan sellainen olo, että voisi tässä mennä vähän kovempaakin. En vaan uskaltanut lähteä.

Pyöräilyn sykekeskiarvo oli 156 ja selvästi loppua kohden laskeva. Kolmannen vitosen keskisyke oli 151, mikä on vain 7-8 pykälää enemmän kuin viikon takaisen Pirkan Pyöräilyn koko 217 kilometrin matkan keskisyke! Eli aivan liian rauhallisesti pyörittelin!

Joka tapauksessa nautin pyöräilyosuudesta kovasti. Vettä satoi. Tuuli viuhui korvissa. Hiekanjyvät vaan narskuivat hampaissa, kun edessä ajavan takarengas heitti kuravettä joka paikkaan – suuhunkin. Vauhti oli sen verran kovaa, että viileästä kelistä huolimatta meno oli lämmintä. Reitti oli mukavan vaihteleva ja päästiin useampaan kertaan kurvaamaan kisakeskuksen kautta kannustavan yleisön edestä. Aivan mahtavaa!

Pyöräilyyn kulunut aika: 34:31 (14.)

Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 52:17 (+3:33)

Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 16.

Ero kärkeen kasvoi vain puoli minuuttia ja sijoitukseni parani kaksi sijaa, vaikka en osannut ulosmitata koko pyöräilypotentiaaliani. Tämä kertoo, että vauhtini on hyvällä tasolla omaan sarjaani nähden. Note to self: nyt säästämään rahaa wattimittaria varten.

T2, toinen vaihto

Toinen vaihto sujui ensimmäistä rivakammin. Nopeasti vain pyöräilykengät, -kypärä ja -lasit vaihtotarvikelaatikkoon, lenkkarit jalkaan ja nokka kohti juoksureittiä. Onnistuin jopa nousemaan yhden sijan vaihdon aikana, vaikka ero kärkeen kasvoikin n. 20 sekuntia.

Vaihtoon kulunut aika: 1:19 (11.)

Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 53:37 (+3:52)

Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 15.

Kommentit: Ihan OK vaihto. Parantamisen varaa ainoastaan siinä, että irrottaisin jalat pyöräilykengistä jo vauhdissa ennen pyörän selästä jalkautumista.

Juoksu

Juoksu suoritettaisiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä, eli päästäisiin taas morjestamaan katsojia kisakeskukselle jo reitin puolivälissä.

Heti vaihtoalueelta juoksemaan lähtiessäni hoksasin, että jalat tuntuivat tosi tuoreilta, eli pyörällä olisi tosiaan voinut pitää kovempaa vauhtia.

Ajattelin, että pistetään juoksussa sitten kunnolla tossua toisen eteen. Mutta eihän se oikein onnistunut. Yritin kiristää vauhtiruuvia, mutta jalat eivät vain totelleet. Syke oli tosi alhaisella tasolla verrattuna siihen, että olisi pitänyt painaa anaerobisella kynnyksellä. Olin noin kymmenen pykälää sen alapuolella.

Juoksin viiden kilometrin matkan noin 4:30:n kilometrivauhtia ja keskisykkeellä 157. Tämä tarkoittaa suunnilleen samaa vauhtia kuin noin kuukauden takaisen Ideapark-juoksun puolimaratonilla, mutta selvästi alhaisemmalla sykkeellä. Eli juoksukuntoni on omaan tasooni nähden hyvällä tasolla, mutta sprintti-vauhtia koneesta ei irtoa näköjään sitten millään.

Viiden kilsan juoksu tuntui tosi lyhyeltä. En ole aiemmin kisaillut puolimaratonia lyhyemmillä juoksumatkoilla, joten tuntui oudolta, että maaliviiva tuli vastaan jo reilun parinkymmenen minuutin jälkeen.

Vauhtia alkoi löytymään oikeastaan vasta viimeisellä kilometrillä, jolloin sain myös aikaiseksi pienen loppukirin. Maalissa toki väsytti, mutta tuntui myös siltä, että olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Oletan, että sprintti-matkalla pitäisi maalissa tuntua siltä, ettei jaksa enää metriäkään.

Juoksuun kulunut aika: 21:53 (18.)

Yhteisaika maalissa: 1:15:30 (+5:58)

Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 14.

Kommentit: Juoksussa jalka ei kulkenut niin kovaa kuin odotin, mutta jäin vain kaksi minuuttia lisää sarjan kärjelle, mikä taas on paremmin kuin etukäteen oletin. Sain myös parannettua sijoitustani yhdellä pykälällä ja lopputuloksissa olin mukavasti parhaassa kolmanneksessa, eli 48:n kilpailijan joukossa 14. Tästä on hyvä jatkaa!

WP_20150614_015

Yhteenveto

– Uintiin olen tosi tyytyväinen.

– Pyöräilyssä ja juoksussa näkyi selvästi, että tällä hetkellä koneeni on viritetty toimimaan aivan eri kierroksilla kuin mitä sprintti-matkalla tarvittaisiin.

– Sijoituin omassa sarjassani reilusti parhaaseen kolmannekseen, mikä on huikea suhteellinen parannus viime kesään verrattuna, jolloin olin Joroisten kisassa omassa sarjassani 141:n kisailijan joukossa 106.

– Vaihtoihin pitää panostaa enemmän seuraavia lyhyemmän matkan kisoja varten.

– Olen tosi tyytyväinen siihen, että kaikki lajit sujuivat hyvinkin tasaisesti. Lajikohtaiset sijoitukset olivat uinti: 17., pyöräily: 14. ja juoksu: 18. Viime kesänä uinti ja juoksu olivat todella paljon pyöräilyä heikompia.

– Viime vuonna tunsin itseni triathloniin hurahtaneeksi työmatkapyöräilijäksi. Nyt tunsin itseni jo ihan oikeaksi ikäluokka-triathlonistiksi.

WP_20150614_016 – kopioEnsimmäinen takana. Kolme jäljellä. Kesän teema on #finntriathlon #kerääkokosarja

Hyvää Juhannusta!

Olli Porola, kesäkuu 2015

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä, triathlonvalmentaja, fysiikkavalmentaja ja Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme www.optimacoaching.fi tai ota yhteyttä olli.porola@optimacoaching.fi
Olli Porola

Latest posts by Olli Porola (see all)

2 vastausta artikkeliin ”Kisaraportti: Finntriathlon Vanajanlinna 2015”

  1. Mäkin tappelin aikoinaan sukkien kanssa T1:ssä, mutta viime kesänä siirryin siihen että laitoin ne vasta T2ssa jalkaan. Ihan hyvin meni täysimatkan pyöräily ilman sukkia, joten suosittelen harkitsemaan, jos ei niiden käyttöön ole muuten ihan pakottavaa tarvetta.

  2. Täydellä matkalla ei onneksi vaihtoon kulu niin pitkä aika suhteessa koko kisan kestoon, eli siinä voi ehtiä sukat laittamaankin jo ennen pyöräilyä. Sprinttien pyöräilyt ja juoksut ajattelin jatkossa tehdä ilman sukkia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.