Kilpailukalenteri 2015

Julkaisin Facebook-sivullani tämän vuoden kisakalenterini aiemmin keväällä. Nyt kolme ensimmäistä kilpailua on jo käytynä, mutta kauden tärkeimmät koitokset ovat vielä edessä päin. On hyvä hetki käydä tarkemmin läpi kesän 2015 kilpailukalenterin sisältöä. Pari lyhyempää triathlon-rykäisyäkin on tullut uusina mukaan ohjelmaan.

Kisat on luokiteltu tärkeyden mukaan kolmeen kategoriaan: A, B tai C. Tarkemmat selvitykset eri luokituksille on avattuna seuraavassa taulukossa.

kisojen_luokittelu_2

KÄYDYT KILPAILUT

9.5. Juoksu (C-kisa): Ideapark-juoksu, Puolimaraton (21,1 km)

– Loppuaika: 1:35. Sijoitus omassa sarjassani: 23. (103 kilpailijaa).

– Kisa meni kaikin puolin hienosti. Ennätys parin vuoden takaa parani 13:lla minuutilla ja vauhdinjako oli täydellisyyttä hipova. Erinomainen testijuoksu, joka kertoi, että kevään juoksupainotteinen jakso tuotti hyvää tulosta. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

7.6. Pyöräily (C-kisa): Pirkan Pyöräily (217 km)

– Ideapark-juoksuun päättyneen juoksukuurin jälkeen tasoittelin eri osalajien osuutta harjoittelussa ja nostin etenkin pyöräilyn määrää. Kunnon kehittyminen tarkistettiin Pirkan Pyöräilyn pitkällä reitillä. Pyöräilykestävyys oli noussut odotetusti ja pystyin polkemaan koko tuulisen matkan 32 km/h-keskinopeusryhmän mukana. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

14.6. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vanajanlinna, Sprintti (750 m uinti + 20 km pyöräily + 5 km juoksu)

– Loppuaika: 1:15. Sijoitus omassa sarjassani: 14. (48 kilpailijaa).

– Kesän triathlon-kausi alkoi osaltani Vanajanlinnan sprintti-matkalla. Kyseessä oli C-tärkeysluokan kisa, mikä tarkoittaa, että keventely oli minimaalista. Päällimmäisenä tarkoituksenani oli tutustuttaa itseäni paremmin triathlon-lajin erikoisuuksiin, eli uinnin lähtöön, avovesiuintiin isossa porukassa, vaihtoihin sekä kisataktiikan noudattamiseen. Olen tyytyväinen sijoitukseeni, loppuaikaani ja uintiin. Sen sijaan pyöräilyssä ja juoksussa koneestani ei irronnut kunnon sprintti-vauhtia, mikä tosin oli odotettavaa, kun harjoitteluni tähtää huomattavasti pidemmille matkoille. Tarkempi kisaraportti löytyy täältä.

TULEVAT KILPAILUT

4.7. Triathlon (C-kisa): Finntriathlon Vierumäki, Perusmatka (1500 m + 40 km + 10 km)

– Toinen hyvä testikisa ennen kesän tärkeimpiä triathlon-koitoksia. Uinnissa on tarkoitus testailla vauhtia Joroisten kisaa ajatellen, sillä uintimatkat ovat perusmatkalla (1500 m) ja puolimatkalla (1900 m) lähes yhtä pitkiä. Pyöräilyssä on peesikielto, joten siinäkin tulee hyvä testi pidempiä kisoja ajatellen, sekä ensimmäinen kisalähtö uudella triathlon-pyörälläni. Pääajatuksenani kisalle on saada tuntumaa hyvästä vauhdinjaosta, jotta pari viikkoa myöhemmin Joroisilla homma sujuisi paremmin kuin viime kesänä, jolloin liian kova pyöräilyn alkuvauhti kostautui pahasti juoksuosuudella.

11.7. Triathlon (C-kisa): Teisko Triathlon, Epävirallinen matka (800 m + 25 km + 7 km)

– Uusin lisäys kesän kalentereeni. Sain yllättäen kutsun kilpailuun vaimoni työpaikan kautta. Mikäs siinä, mennään viivalle. Kisa on kivasti Tampereen seudulla lyhyen ajomatkan päässä, joten lähdetään herkistelemään kuntoa seuraavan viikonlopun Joroisten puolimatkaa varten.

18.7. Triathlon (B-kisa): Finntriathlon Joroinen, Puolimatka (1900 m + 90 km + 21,1 km)

– Kauden ensimmäinen B-kategorian kisa kalenterissani. Viime vuoden Joroisten kisa oli ensimmäinen triathlon-koitokseni. Tuolloin uinti oli lähempänä kellumista, pyöräily kulki ihan hyvin, mutta juoksussa katkesin täysin. Löntystin maaliin ajassa 5:45. Nyt olen paremmassa kunnossa ja toivottavasti taktisesti fiksumpi. Tavoitteenani onkin parantaa tulostani useilla kymmenillä minuuteilla. Jo viime syksyn blogi-kirjoituksessani asetin tavoitteeni tämän kesän Joroisten kisaa varten, eikä sitä ole ainakaan vielä tarvetta lähteä muuttelemaan. Lähden hakemaan reilua tulosparannusta etenkin uinti- ja juoksuosuuksilta, sekä loppuaikaan n. 40 minuutin parannusta.

5.8. Triathlon (C-kisa): Hauhon jokamiestriathon, Epävirallinen matka (200 m + 10 km + 3 km)

– Erittäin mukava kylätapahtuma Hauholla! Matkat ovat todella lyhyitä – etenkin uinti. Tämä mahdollistaa, että lähtöviivalle kokoontuu monen tasoista menijää. Ja se on mahtava asia! Tämän kisan kuntosarjassa voi edetä vaikka koiraa uiden ja Jopolla pyöräillen. Viime vuonna olin kannustusjoukoissa, kun vaimoni osallistui ensimmäiseen triathlon-starttiinsa. Nyt haluan itsekin mukaan lähtöviivalle. (Päivitys: Piti jättää väliin, koska jalat eivät olleet palautuneet Joroisten kisasta.)

15.8. Triathlon (A-kisa): Finntriathlon Tahko, Täysmatka (3800 m + 180 km + 42,2 km)

– Kauden päätavoite. Koko vuoden harjoitussuunnitelmani on rakennettu Tahkon kisaan tähdäten. Olen kestävyysurheilijana vielä täysin raakile, joten vähän väliä mieleeni hiipii epäilyksiä siitä, että riittääkö kestävyyteni vielä täydelle Ironman-mittaiselle matkalle. Varsinaista aikatavoitetta on hankala asettaa. Minimitavoite ensimmäisessä kisassa on maaliin pääsy. Toki mielessäni pyörii erilaisia numeraalisiakin tavoitteita, mutta ne tarkentuvat varmasti vasta lähempänä kisaa.

12.9. Juoksu (B-kisa): Tampere Puolimaraton (21,1 km)

– En ole Tampereen puolimaratonin reittiä koskaan juossut, mutta käsittääkseni se on tasainen ja nopeahko. Mikäli palautuminen Tahkolta on sujunut hyvin ja olen päässyt juoksemaan tarpeeksi, niin Tampereella pyrin pistämään puolimaratonin ennätykseni uusiksi toiseen kertaan tämän kauden aikana. (Päivitys: Täytyy jättää väliin, koska palautuminen Tahkolta on vielä kesken.)

4.10. Juoksu (B-kisa): Pirkan Hölkkä (33 km)

– Perinteiseksi muodostumassa oleva kauden päätöskoitos. Jos kisakuntoa on vielä jäljellä, niin lähden ehdottomasti tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta. Tulokseni kahdelta edelliseltä syksyltä ovat: 3:13 (2013) ja 3:10 (2014). Kisaraportti viime syksyn juoksusta löytyy täältä.

Kisaraportti: Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Follow my blog with Bloglovin

Triathlon-kisakauteni pyörähti käyntiin viime sunnuntaina Vanajanlinnan Finntriathlonissa. Kyseessä oli ensimmäinen sprintti-matkan kisani ja kaiken kaikkiaan vasta elämäni toinen triathlon-kisa. Ensimmäisestä triathlon-kokemuksestani, eli Joroisten puolimatkan kisasta viime kesältä voi lukea lisää täältä.

Sprintissä taitetaan matkaa 750 metriä uiden, 20 kilometriä pyöräillen ja 5 kilometriä juosten. Kyseessä on lyhin virallinen triathlon-matka. Meininki onkin aivan eri luonteista kuin mitä pitkillä matkoilla.

Oma harjoitteluni tähtää tällä hetkellä pelkästään elokuun täyden matkan kisaan, joten en tehnyt Vanajanlinnaa varten minkäänlaista keventelyä tai valmistavaa sprintti-tyyppistä treeniä. Siitä syystä en asettanut itselleni varsinaisia kilpailullisia tavoitteita ollenkaan, vaan ajattelin kisan hyvänä testinä sekä kilpailutunnelman, vaihtojen ja massauinnin harjoituksena. Toki aina kun pukeudun numerolappuun, niin yritän parhaani.

Ennakkotunnelmat

Lauantain mukavasta kesäsäästä ei ollut sunnuntai-aamuna jäljellä edes pienintäkään suvituulen henkäystä, vaan klo 7 kotoa lähtiessämme vettä tuli taivaalta ja mittari ilmoitti lämpötilaksi hieman yli 10 astetta. Onneksi sprintti-matkalla ei säällä ole niin merkitystä, sillä suoritus on sen verran kovavauhtinen, ettei kylmä pääse yllättämään.

Saavuimme koko perheen voimin kisapaikalle n. klo 8. Jo ensivilkaisu osoitti, että puitteet olivat tuttua Finntriathlon-laatua, eli viimeisen päälle ammattimaisesti hoidetut. Kilpailumateriaalin nouto, kisainfo ja varusteiden vienti vaihtopaikalle sujuivat sutjakasti, sillä Vanajanlinnan kisa-alue oli mukavan kompakti, eikä mihinkään ollut pitkä matka.

Tosin meidän perheelle alue taisi olla siltikin liian iso, sillä pientä puntin tutinaa aiheutti kisainfon jälkeinen hetki, kun varusteita olisi pitänyt viedä vaihtoalueelle. Minulla oli kaikki kisakamat ja kännykkä autossa, auton avain vaimolla ja vaimo hukassa. Onneksi kännykkäaikanakin muistan sentään vaimoni puhelinnumeron ulkoa, joten hetken ympäriinsä poukkoiltuani hoksasin pyytää Expo-alueen avuliaalta henkilöltä kännykkää lainaan ja soitin ystävällisen muistutuksen rakkaalle vaimolleni, että pitäisi päästä autoon sisälle – mielellään aika pikaisesti. Sain lopulta varusteet hoidettua hyvin ajallaan.

Olin jännittänyt kisaa etukäteen yllättävänkin paljon, mutta jännitys laantui sitä mukaa, mitä lähemmäksi kisan starttia päästiin. Kun valmistelut oli tehty, niin pystyin tyhjentämään mielen kaikesta muusta ja keskittymään ainoastaan alkamaisillaan olevaan koitokseen.

Uinti, 750 m

Kisaan osallistuvat 400 kilpailijaa oli jaettu kolmeen eri lähtöryhmään. Oma porukkani olisi vuorossa ensimmäisenä, eli klo 10. Oman sarjani, eli miehet 35-39 vuotta, lisäksi samaan lähdössä järveen pulahtaisivat 40-44- ja 45-49-vuotiaat miehet.

Sujahdin märkäpukuuni n. 30 min ennen lähtöä ja tallustelin rauhallisesti alas järven rantaan. Uin pienen totuttelulenkin ja ilokseni huomasin, että vesi oli lämpimämpää kuin mitä kotijärvessäni.

IMG_6568 – kopioMatkalla uinnin lähtöpaikalle kannustusjoukkojeni saattelemana 🙂

Rupattelin laiturilla vielä muutaman sanasen uimahallituttujen kanssa ennen kuin laskeuduin rantaveteen seisoskelemaan ja odottelemaan lähtöä. Lähtölinja oli laiturin päässä, eli kauhomaan alettaisiin suoraan vedestä, eikä ensin rannalta juosten, kuten monesti on tapana.

Seisoin vedessä mieli keskittyneenä ja erittäin rauhallisena. Olo oli aivan mahtava! Hektisen arkielämän keskellä on lähes mahdotonta päästä samankaltaiseen lähes meditatiiviseen tilaan, jossa pystyy elämään täysin hetkessä ja unohtamaan kaiken muun. Koin saman tunteen viime kesänä Joroisten kisassa ja nyt taas.

Lähtötorvi vingahti starttikäskyn merkiksi tasan klo 10:00. Olin sijoittunut ennen lähtöä aika lailla kärkijoukkoon, joten tiesin, että takaa tulisi nopeampia uimareita enemmän tai vähemmän kovakouraisesti ohitseni/ylitseni. Mutta mitä olisi triathlon-kisan massalähtö ilman pientä vesipainia!

Pian lähdön jälkeen hain oman linjani porukan vasemmasta laidasta. Tämä tarkoitti, että myötäpäivään kiertävällä radalla pystyisin välttämään pahimmat ruuhkat, mutta toisaalta ylimääräisiä metrejä voisi kertyä mittariin.

Uinti lähti heti kulkemaan ihan mukavasti. Porukka jakautui nopeasti tasaiseksi massaksi, eikä suurempia törmäyksiä sattunut. Toki alussa oltin muutaman uimarin kanssa vähän aikaa lomittain, mutta se kuuluu asiaan.

Alkukesän kylmien järvivesien vuoksi vähäiseksi jäänyt avovesitreenin määrä aiheutti sen, että tähystystaitoni oli pahasti ruosteessa. Ajauduinkin heti lähtösuoralla liikaa vasemmalle ja tein saman virheen uudestaan ensimmäisen käännöksen jälkeen. Näistä seikkailuista kertyi hieman ylimääräisiä uintimetrejä.

Pyrin pitämään rytmin hieman normaalia matkauintivauhtia nopeampana. En lähtenyt vetämään ”täysillä”, kuten kärkipään uimarit tekevät sprintti-kisoissa, vaan tarkoituksenani oli enemmänkin testailla avovesiuinnin tuntemuksia ja vauhtia kesän pidempiä matkoja varten.

Uintiin kulunut aika sujahti nopeasti ja pian kierrettiinkin jo kärkikolmion muotoisen radan toista kääntöpoijua, jonka jälkeen otettiin suunta kohti rantaa. Loppusuoralla tähystäminenkin alkoi muistumaan mieleen, enkä tehnyt enää turhia mutkia.

Yritin pientä loppukiriäkin, mutta kaikilla ohituskaistoilla törmäsin polskivien jalkojen muuriin. Tyydyin uimaan viimeisetkin sadat metrit samaa vauhtia rantaan asti.

Astuessani rantautumisportista vilkaisin Polaristani uintiajan: n. 13:30. ”Hyvä!” Samaa vauhtia, mitä altaassa viime viikolla märkäpuvulla tehdyt 750 metrin setit. Oletin, että avovedessä olisi mennyt hitaammin. Keskisyke oli 153, eli olin vain hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella, eli samaa vauhtia olisin jaksanut pidempäänkin. Tämä tietää hyvää pidempiä kisoja ajatellen.

WP_20150614_002 – kopio

Uintiin kulunut aika: 13:32 (ero sarjan kärkeen: +2:15)

Sijoitus omassa sarjassani: 17. (yhteensä 48 kilpailijaa)

Kommentit: Vain reilu 2 minuuttia oman sarjan kärkeen ja sijoitus suunnilleen parhaassa kolmanneksessa. Paljon on tultu eteenpäin 1,5 vuoden takaa, jolloin opettelin puhaltelemaan kuplia veteen.

T1, ensimmäinen vaihto

Ensimmäiseen vaihtoon, eli triathlon-murteella sanottuna T1:een, siirryttiin juoksemalla rannasta n. 200 metriä ylämäkeen vaihtoalueelle. Se meni vielä ihan OK, mutta itse varusteiden vaihdossa tuhlasin aivan liikaa aikaa.

En ollut etukäteen huomioinut, kuinka iso suhteellinen aika sprintti-matkan kisasta kuluu vaihtoihin, enkä näin ollen ollut antanut tarpeeksi ajatuksia vaihdon suunnittelulle saatikka harjoitellut sitä.

En meinannut millään saada sateessa kastuneita sukkiani valmiiksi märkiin jalkoihini. Sukkien kanssa nyhväämiseen hukkaantui paljon ylimääräistä aikaa. Ymmärsin vasta kisan jälkeen, että eihän sprintti-kisoissa kannata käyttää sukkia ollenkaan!

IMG_6598 – kopioSukkien kanssa sähläämistä ensimmäisessä vaihdossa

Vaihtoon kulunut aika: 4:13 (24. omassa sarjassani)

Yhteisaika 1. vaihdon jälkeen: 17:45 (+3:02 kärkeen)

Sijoitus 1. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 18.

Kommentit: Surkea vaihto. Neljän minuutin suorituksen aikana 50 sekuntia lisää eroa kärkeen. Paljon helppoja sekunteja petrattavana seuraaviin kisoihin.

Pyöräily, 20 km

Pyöräreitti koostui viiden kilometrin lenkistä, joka kierrettäisiin neljään kertaan. Yleensä triathlon-pyöräilyissä on peesikielto, mikä tarkoittaa, että edellä ajavaan täytyy pitää vähintään 10 metrin välimatka. Vanajanlinnassa pyöräily oli kuitenkin peesivapaa, jonka takia kisa myös käytiin normaaleilla maantiepyörillä triathlon-pyörien sijaan.

Peesivapaus toi kisaan uuden ja minulle täysin vieraan taktisen ulottuvuuden, sillä kovissa vauhdeissa peesaamisesta saa suurta etua. En ole koskaan aiemmin kilpaillut minkäänlaisissa peesivapaissa pyöräilykisoissa, joten en oikein osannut etukäteen varautua kyseiseen asiaan.

Tiesin kuitenkin, että pyöräily olisi edelleenkin minun paras osalajini, joten lähdin heti vaihdon jälkeen polkemaan kiinni edessä näkyviä kilpakumppaneita.

IMG_6599 – kopio

Ohitinkin nopeasti muutamia pyöräilijöitä. Sitten mieleeni juolahti epäilys, että poljenko itseltäni jalat alta, jos jatkan yksin? Peesaakohan kaikki muut? Pitäiskö minunkin peesata? Miten tässä oikein kuuluisi edetä? Ohitettavien vauhdit olivat kuitenkin sen verran rauhallisia, että porhalsin heistä nopeasti karkuun epäilevistä ajatuksistani huolimatta.

Minulle tuotti suuria vaikeuksia tiedostaa, että minkälaista vauhtia minun oikein pitäisi polkea?! En omista wattimittaria, joten tehoista ei ollut mitään hajua. Syke nakutti normaalia korkeammalla juuri päättyneen uinnin ja kisatunnelman vuoksi erittyneen adrenaliinin vuoksi, joten sykemittariinkaan ei voinut luottaa. Jalat tuntuivat hyviltä, mutta en uskaltanut runtata kunnolla, kun mielessä pyöri koko ajan, että juoksuun pitää vielä jättää paukkuja.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lyöttäydyin toisen suunnilleen samaa vauhtia edenneen pyöräilijän seuraan. Hänen kanssaan sovittiin vuorovedosta. Vauhti oli mielestäni ihan kohtalaista ja ohittelimmekin jonkin verran hitaampia kisailijoita, eikä takaakaan tullut muistaakseni kukaan ohi. Jaloissani oli kuitenkin koko ajan sellainen olo, että voisi tässä mennä vähän kovempaakin. En vaan uskaltanut lähteä.

Pyöräilyn sykekeskiarvo oli 156 ja selvästi loppua kohden laskeva. Kolmannen vitosen keskisyke oli 151, mikä on vain 7-8 pykälää enemmän kuin viikon takaisen Pirkan Pyöräilyn koko 217 kilometrin matkan keskisyke! Eli aivan liian rauhallisesti pyörittelin!

Joka tapauksessa nautin pyöräilyosuudesta kovasti. Vettä satoi. Tuuli viuhui korvissa. Hiekanjyvät vaan narskuivat hampaissa, kun edessä ajavan takarengas heitti kuravettä joka paikkaan – suuhunkin. Vauhti oli sen verran kovaa, että viileästä kelistä huolimatta meno oli lämmintä. Reitti oli mukavan vaihteleva ja päästiin useampaan kertaan kurvaamaan kisakeskuksen kautta kannustavan yleisön edestä. Aivan mahtavaa!

Pyöräilyyn kulunut aika: 34:31 (14.)

Yhteisaika pyöräilyn jälkeen: 52:17 (+3:33)

Sijoitus pyöräilyn jälkeen omassa sarjassani: 16.

Ero kärkeen kasvoi vain puoli minuuttia ja sijoitukseni parani kaksi sijaa, vaikka en osannut ulosmitata koko pyöräilypotentiaaliani. Tämä kertoo, että vauhtini on hyvällä tasolla omaan sarjaani nähden. Note to self: nyt säästämään rahaa wattimittaria varten.

T2, toinen vaihto

Toinen vaihto sujui ensimmäistä rivakammin. Nopeasti vain pyöräilykengät, -kypärä ja -lasit vaihtotarvikelaatikkoon, lenkkarit jalkaan ja nokka kohti juoksureittiä. Onnistuin jopa nousemaan yhden sijan vaihdon aikana, vaikka ero kärkeen kasvoikin n. 20 sekuntia.

Vaihtoon kulunut aika: 1:19 (11.)

Yhteisaika 2. vaihdon jälkeen: 53:37 (+3:52)

Sijoitus 2. vaihdon jälkeen omassa sarjassani: 15.

Kommentit: Ihan OK vaihto. Parantamisen varaa ainoastaan siinä, että irrottaisin jalat pyöräilykengistä jo vauhdissa ennen pyörän selästä jalkautumista.

Juoksu

Juoksu suoritettaisiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä, eli päästäisiin taas morjestamaan katsojia kisakeskukselle jo reitin puolivälissä.

Heti vaihtoalueelta juoksemaan lähtiessäni hoksasin, että jalat tuntuivat tosi tuoreilta, eli pyörällä olisi tosiaan voinut pitää kovempaa vauhtia.

Ajattelin, että pistetään juoksussa sitten kunnolla tossua toisen eteen. Mutta eihän se oikein onnistunut. Yritin kiristää vauhtiruuvia, mutta jalat eivät vain totelleet. Syke oli tosi alhaisella tasolla verrattuna siihen, että olisi pitänyt painaa anaerobisella kynnyksellä. Olin noin kymmenen pykälää sen alapuolella.

Juoksin viiden kilometrin matkan noin 4:30:n kilometrivauhtia ja keskisykkeellä 157. Tämä tarkoittaa suunnilleen samaa vauhtia kuin noin kuukauden takaisen Ideapark-juoksun puolimaratonilla, mutta selvästi alhaisemmalla sykkeellä. Eli juoksukuntoni on omaan tasooni nähden hyvällä tasolla, mutta sprintti-vauhtia koneesta ei irtoa näköjään sitten millään.

Viiden kilsan juoksu tuntui tosi lyhyeltä. En ole aiemmin kisaillut puolimaratonia lyhyemmillä juoksumatkoilla, joten tuntui oudolta, että maaliviiva tuli vastaan jo reilun parinkymmenen minuutin jälkeen.

Vauhtia alkoi löytymään oikeastaan vasta viimeisellä kilometrillä, jolloin sain myös aikaiseksi pienen loppukirin. Maalissa toki väsytti, mutta tuntui myös siltä, että olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Oletan, että sprintti-matkalla pitäisi maalissa tuntua siltä, ettei jaksa enää metriäkään.

Juoksuun kulunut aika: 21:53 (18.)

Yhteisaika maalissa: 1:15:30 (+5:58)

Sijoitus maalissa omassa sarjassani: 14.

Kommentit: Juoksussa jalka ei kulkenut niin kovaa kuin odotin, mutta jäin vain kaksi minuuttia lisää sarjan kärjelle, mikä taas on paremmin kuin etukäteen oletin. Sain myös parannettua sijoitustani yhdellä pykälällä ja lopputuloksissa olin mukavasti parhaassa kolmanneksessa, eli 48:n kilpailijan joukossa 14. Tästä on hyvä jatkaa!

WP_20150614_015

Yhteenveto

– Uintiin olen tosi tyytyväinen.

– Pyöräilyssä ja juoksussa näkyi selvästi, että tällä hetkellä koneeni on viritetty toimimaan aivan eri kierroksilla kuin mitä sprintti-matkalla tarvittaisiin.

– Sijoituin omassa sarjassani reilusti parhaaseen kolmannekseen, mikä on huikea suhteellinen parannus viime kesään verrattuna, jolloin olin Joroisten kisassa omassa sarjassani 141:n kisailijan joukossa 106.

– Vaihtoihin pitää panostaa enemmän seuraavia lyhyemmän matkan kisoja varten.

– Olen tosi tyytyväinen siihen, että kaikki lajit sujuivat hyvinkin tasaisesti. Lajikohtaiset sijoitukset olivat uinti: 17., pyöräily: 14. ja juoksu: 18. Viime kesänä uinti ja juoksu olivat todella paljon pyöräilyä heikompia.

– Viime vuonna tunsin itseni triathloniin hurahtaneeksi työmatkapyöräilijäksi. Nyt tunsin itseni jo ihan oikeaksi ikäluokka-triathlonistiksi.

WP_20150614_016 – kopioEnsimmäinen takana. Kolme jäljellä. Kesän teema on #finntriathlon #kerääkokosarja

Hyvää Juhannusta!

Olli Porola, kesäkuu 2015

Raportti: Pirkan Pyöräily 2015

Viime sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa perinteiseen Pirkan Pyöräily -kuntotapahtumaan. Samalla kyseessä oli myös ensimmäinen porukkalenkkini koskaan. Olisihan sitä toki voinut himpun verran helpommallakin aloittaa kuin 217 kilometrin reipasvauhtisella ryhmäajolla isossa porukassa.

Jo ennen sunnuntaita sääennusteet osasivat kertoa, että ilma tulisi olemaan muuten ihan OK, mutta tuuli tulisi olemaan erittäin kova. Tarkistin tilanteen vielä sunnuntai-aamuna ennen lähtöä: Tampereelle kovan tuulen varoitus. Rankka reissu olisi tiedossa.

pirkan_pyoraily_karttaPirkan Pyöräilyn 217 km reittikartta (kuva Pirkan Pyöräilyn nettisivuilta)

Lähtö

Lähdin kotoa pyörällä kohti kisakeskusta, eli Tampereen Hakametsän jäähallia klo 6:30 aamulla. 15 kilometrin matka myötäiseen tuuleen oli sopiva alkulämmittely. Sykkeet nousivat aika helposti, mikä kertoi, että kropassa oli pientä jännitystä, mutta toisaalta myös sen, että keho oli kovahkosta treeniviikosta huolimatta kohtalaisen palautuneessa tilassa. Nimittäin välillä kovien treenijaksojen keskellä minulla on ollut vaikeuksia saada sykettä kunnolla nousemaan.

Kisa-alueella aidat ja penkit lentelivät kumoon tuulen voimasta ja kylmäkin meinasi tulla lähtöä odotellessa. Ensikertalaisena pälyilin hieman hämilläni ympärilleni, että miten homma oikein toimii. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi keräytymään lähtökarsinan suulle ja itsekin hakeuduin oman ryhmäni, eli 32 km/h-keskinopeusryhmän läheisyyteen.

Pirkan Pyöräilyhän ei ole varsinainen kilpailu, sillä loppuaikoja ei virallisesti mitata. Matkaan lähdetään muutaman kymmenen hengen ryhmissä, jolloin maanteille ei kasaannu liian isoja porukoita haittaamaan muuta tieliikennettä. Osa pitkän lenkin pyöräilijöistä lähtee matkaan etukäteisilmoittautumisen vaativissa keskinopeusryhmissä, joissa vauhtia pitävät yllä paikallisen pyöräilyseuran Kaupin Kanuunoiden teräsreidet.

Klo 7:30 päästiin itse asiaan. Ensin lähtivät 36 km/h-keskinopeusryhmäläiset, sitten pieni porukka aika-ajopyörillä, sitten 34 km/h-ryhmä, jonka jälkeen oli vuorossa kahdesta 32 km/h-porukasta ensimmäinen, eli 32A:ksi nimetty ryhmä, jossa itsekin polkaisin matkaan. Loput keskinopeusryhmät ja muut noin 3000 pyöräilijää lähtivät sitten tasaisin väliajoin aamun mittaan.

Startin jälkeen ei ihmetelty hetkeäkään, vaan lähdettiin heti painamaan vastatuuleen ihan kunnon haipakkaa. Sykkeet nousivat korkeammalle kuin olisin halunnut. Vauhti pysyi ensimmäiset kilometrit kovana ja tosi nykivänä. Välillä jarruteltiin ja välillä painettiin lähes aerobisen kynnyksen rajoilla. Ymmärsin nopeasti, että matkasta tulisi aivan erilainen kuin mihin olin tasavauhtisissa triathloniin tähtäävissä pyöräilytreeneissäni tottunut. Lisäksi pumppaavassa vauhdissa ryhmässä ajaminen vaati itseltäni aluksi huomattavasti luultua enemmän keskittymistä. Koko ajan piti olla hereillä, etten törmäisi edessä ajavan renkaaseen.

Kaato

Vähitellen meininki alkoi rentoutumaan – vähän liikaakin… Noin 50 kilometrin kohdalla otin ylämäen alkaessa juomapullosta hörpyn. Sujauttaessani pulloa takaisin telineeseen laskin katseen noin puoleksi sekunniksi. Kun nostin katseeni, niin huomasin, että edessäni olevan pyöräilijän nopeasti hidastuvalla vauhdilla etenevä takarengas oli noin sentin päässä omasta eturenkaastani. En ehtinyt enää jarruttamaan, vaan kellahdin vasemmalle kyljelleni lähes puhtaasti suoritetulla sivu-ukemilla. (Lukkopainitreenien alkulämmöistä on näköjään hyötyä pyöräilyssäkin.)

Onneksi kaadon sattuessa oltiin ylämäessä ja vauhti oli hiljainen, joten en satuttanut itseäni pahemmin ja myös kaikki takanani tulleet matkakumppanit onnistuivat välttämään törmäyksen maassa loikoilevaan pyöräilijään.

Myöhemmin tiedostin, että aina ylämäen alkaessa vauhti hidastuu ison porukan perällä yllättävänkin nopeasti, joten juomapullon kanssa räpläämiselle kannattaa valita parempi hetki.

Rytäkässä ketjut tippuivat eturattaalta. Pienen veivaamisen jälkeen sain nostettua ne etuvaihtajalla takaisin paikalleen. Mäkilähtöön tuhrautuikin sitten sen verran aikaa, että porukka ehti katoamaan mäen nyppylän taakse. Keskinopeusryhmissähän ei kaatuneita tai teknisen ongelman kohdanneita jäädä ymmärrettävästikään odottelemaan – paitsi tietenkin ensiapua vaativissa tilanteissa.

Lähdin polkemaan hirmuvauhtia ylämäkeä ylös ja huipulle saavuttuani katsoin horisonttiin, jossa oletin näkeväni porukan hännän. Mutta verkkokalvoilleni piirtyikin anoastaan tyhjää maantietä. Mietin, että yllättävän kauas oli porukka ehtinyt. Lähdin kovaan takaa-ajoon, kunnes onneksi jo parin minuutin polkemisen jälkeen vastaan tuli pyöräilijä, joka viittilöi, että edellisestä risteyksestä piti kääntyä vasemmalle! ”No voihan PER****!

Ei muuta kuin eturengas takaisin tulosuuntaan ja pikaisesti takaisin oikealle reitille, sitten selkä kyyryyn ja jalat pyörimään. Pian peltojen keskellä kiemurtelevalla tiellä näkyikin tutun porukan peräpää. Mielessä ei ollut mitään muuta kuin, että: ”Pakko saada porukka äkkiä kiinni!

Poljin yksin vastatuuleen vajaan 10 minuuttia ihan täysillä. Sain kuin sainkin lopulta ryhmän hännän kiinni. Reidet olivat ihan tulessa ja mietin, että tulikohan tehtyä virhe. Matkaa oli kuitenkin vielä reilusti yli 150 km jäljellä. Olisihan sitä toki voinut jäädä odottelemaan takaa tulevaa 32B-keskinopeusryhmää. Mutta näköjään vietti voitti järkeilyn tällä kertaa ja suu vaahdossa ajoin oman tutun porukan kiinni.

Onneksi syke alkoi laskemaan nopeasti kun pääsin takaisin peesiin. Mutta tulipahan tehtyä jo valmiiksi rankasta päivästä itselleni vielä pykälää rankempi. Alla olevan sykekäyrän keskivaiheilla näkyy kyseinen n. 10 minuutin pätkä, jonka aikana syke kävi jopa 170:ssä. En ole koskaan aiemmin päässyt pyörällä yhtä korkeisiin sykelukemiin.

pirkan_pyoraily_kaato_syke

Noin 10 kilometriä ylimääräisen ohjelmanumeroni jälkeen oli vuorossa ensimmäinen päivän kolmesta huoltotauosta. Nopea paussi, viisi minuuttia, jonka aikana puskassa käynti, juomapullojen täyttö ja ulkoilmabuffetista banaania ja Fazerin sinistä poskeen.

Pikatauon jälkeen poljettiin vielä reilut 20 km ennen pidempää lounastaukoa Komin huoltopisteellä. Huiliaikaa oli tällä kertaa 15 minuuttia, jonka aikana osa lapioi lihakeittoa kurkusta alas. Itse tyydyin pariin voileipään, mustikkakeittoon ja vesihörppyyn. Mukanani oli omiakin eväitä pääasiassa erilaisten raakapatukoiden muodossa, joita nautin säännöllisesti pyöräilyn lomassa.

Polarini data näytti, että lounastaukoon mennessä oli poljettu 86,6 kilometriä keskivauhdilla 31,8. Oikeasti vauhti oli ollut hivenen kovempi, sillä ensimmäisellä taukopaikalla mittarini jäi hetkeksi päälle. Keskisyke minulla oli suunnilleen aerobisella kynnyksellä, eli 143, mutta käytännössä syke vaihteli jatkuvasti välillä 115-155, eli todella laajalla skaalalla.

Keskivaihe

Lounastauon jälkeen painettiin jonkin aikaa reipasta kyytiä vastatuuleen kohti Ylöjärveä. Sieltä käännyttiin sitten pohjoiseen Kurun suuntaan. Tuuli muuttui siinä vaiheessa onneksi hieman suotuisammaksi. Tässä kohtaa myös meidän pitkä lenkki yhdistyi Pirkan Klassikon 134 km:n reitin kanssa, joten uutena huomioitavana asiana tulivat kyseisen reitin hitaammat polkijat, joita ohiteltaisiin koko loppumatkan ajan.

Oli mahtavaa nähdä kuinka paljon eri tasoisia pyöräilijöitä oli lähtenyt haastamaan itseään kovalla reitillä ja erittäin kovissa olosuhteissa. Onnittelut jo tässä vaiheessa jokaiselle maaliin päässeelle ja myös keskeyttämään joutuneille. Monesti jo lähtöviivan ylittäminen vaatii omien raja-aitojen kumoamista.

Itselleni tuotti suurta henkistä helpotusta, että päästiin muutaman viikon takaisen minileirini myötä tutuksi tulleelle reitille. Matkan eteneminen tuntuu aina joutuisammalta, kun ei tarvitse taivaltaa ihan vierasta tietä.

Koko päivän pisin yhtäjaksoinen pätkä poljettiin Komin keittopatojen ääreltä Muroleen taukopaikalle. Matkaa kertyi 72,7 kilometriä.

Olin löytänyt oman paikkani ihan porukan perältä, jossa pystyin ajamaan paremmin omaa vauhtiani, eikä tarvinnut jatkuvasti roikkua ihan edellä olevan takarenkaassa kiinni. Aloin pian huomaamaan, että kovan kiihdytyksen jälkeen oli aina tiedossa jarrutus. Joten sen sijaan, että olisin aina kiirehtinyt jarruttamaan, niin jätin pitkänkin välin, jonka sitten rullasin kiinni kun edessä olevan porukan vauhti hidastui. Tämä myös tasoitti sykettäni, joka keskipätkällä lipsahti enää vain muutaman kerran alle 120:n tai yli 150:n. Keskisyke oli 142. Suotuisammat tuulet näkyivät vauhdissa: keskinopeus Komin ja Muroleen välillä oli n. 33 km/h.

Muroleella vietettiin noin 10 minuutin paussi, jonka aikana tuttuun tapaan puskassa käynti, juomapullojen täyttö ja buffetin antimiin tutustuminen. Monipuolisesta tarjonnasta tarttui mukaan ruisleipää suolakurkuilla, mukillinen vettä, pussillinen kuorrutettuja manteleita ja rusinarasia. Kertonee jotain kisan aikaisesta energiavajeesta, kun evästarjoilut jää näin hyvin mieleen. 🙂

Maha täynnä oli taas mukava jatkaa matkaa. Jalatkin tuntuivat ihan hyviltä ottaen huomioon, että takana oli jo 175 kilometriä (15 kilometriä kotoa lähtöpaikalle + 160 kilometriä varsinaista kovaa ajoa). Tämä oli jo enemmän, mitä olin koskaan aiemmin yhden päivän aikana polkenut.

Loppumatka

Jo tutuksi tulleeseen tapaan tauolta lähdön jälkeen reviteltiin hetken aikaa normaalia rivakampaa vauhtia. En tiedä syytä, että miksi näin tapahtui jokaisen paussin jälkeen. Tehtiinkö se tarkoituksella vai johtuiko se kenties siitä, että uudelleen järjestäytynyt porukka venyi ja paukkui hetken aikaa normaalia enemmän, mikä aiheutti porukan perälle vielä keskimääräistäkin enemmän haitariefektiä. Joka tapauksessa datastakin näkee, että sykkeet olivat korkeimmillaan aina taukojen jälkeen.

Triathlonia ajatellen pyrin aina mahdollisimman tasatehoiseen ja mielellään jopa loppua kohti nouseviin tehoihin. Tuntuikin erikoiselta ajaa niin epätasaisella rasituksella. Suunnitellun pitkän PK-lenkin sijaan plakkariin tulikin oikeastaan superpitkä intervallitreeni, jossa syke vaihteli palauttavan ja reilusti VK2-alueen välillä.

Joka tapauksessa Muroleelta lähtiessä aurinko lämmitti ihan mukavasti ja matkassa oltiin jo reilusti voiton puolella. Jäljellä oli enää viimeinen noin 60 kilometrin, eli vajaan kahden tunnin mittainen rypistys takaisin Tampereelle.

Muroleen jälkeisissä terävissä nyppylöissä huomasin, että jaloissani oli vielä ihan hyvin paukkuja jäljellä. Pystyin helposti nostamaan tehoja yksinkertaisesti vain polkemalla voimakkaammin. Tuntui mahtavalta kun reisistä löytyi vielä väsyneenäkin lisää vääntöä.

Loppumatka ei tosin siitäkään huolimatta ollut missään nimessä helppo, sillä tuuli oli päivän mittaan voimistunut entisestään ja puhalteli nyt joko suoraan edestä tai oikean käden puolelta etuviistosta. Jälkikäteen selvisi, että tuulen nopeus oli ollut päivän aikana Tampereen seudulla keskimäärin 8-10 m/s ja puuskissa jopa 15-20 m/s. Onneksi pahimmat puhurit eivät osuneet avoimille sivutuuliosuuksille. Siinä olisi voinut mennä miestä ja pyörää nurin enemmänkin.

Ryhmäajo alkoi sujumaan mukavammin ja loppumatkalla osasin hyödyntää peesiavun koko ajan paremmin ja paremmin ilman sen kummempaa stressaamista.

Kaarsimme jonkin verran harventuneella porukalla maaliin eli takaisin Hakametsän jäähallin parkkipaikalle klo 14:50, eli n. 7 h 15 min lähdön jälkeen. Viimeisen etapin mitta oli 57,4 km, keskivauhti 31,3 ja keskisyke 142.

Yhteismatkaksi oma mittarini kertoi 216,6 kilometriä, eli hyvinkin tarkalleen sama kuin järjestäjien ilmoittama 217 km. Tehokkaaksi ajoajaksi tuli yhteensä n. 6 h 45 min, mikä tarkoittaa, että keskinopeus oli aika tasan 32 km/h. Se on hieno saavutus rankoissa olosuhteissa. Itse poljin lähes koko matkan peesissä joukon peräpäässä ja sielläkin meno tuntui välillä hyvinkin raskaalta, joten nostan hattua niille pyöräilijöille, jotka pitivät vauhtia yllä porukan keulilla.

Maaliin pääsyn jälkeen huilasin hetken kisa-alueella ja hotkaisin lätyn mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sitten polkaisin Hervannan kautta kotiin Sääksjärvelle, eli ensin ylämäkeen ja sitten vastatuuleen. Koskaan ei ole pyöräily tuntunut niin raskaalta!

Koko päivän pyöräilykilometrien yhteismääräksi summaantui 250 kilometriä, mikä on 80 kilometriä enemmän kuin aiempi yhden päivän ennätykseni. Nämä lukemat eivät välttämättä ihan hetkeen murskaannu…

WP_20150608_06_03_22_Pro

Yhteenveto

Tuuli ja nykivä ajovauhti tekivät päivän rupeamasta huomattavasti rankemman mitä osasin etukäteen arvioida. Myös treenivaikutus oli erilainen. Olin sunnuntaina ja maanantaina selvästi väsyneempi mitä olin kuvitellut.

Viime päivinä palautuminen on kuitenkin sujunut hyvin. Keskiviikko-aamuna töihin polkiessani jalat tuntuivat vahvemmilta kuin koskaan aiemmin, joten sunnuntain kova urakka taisi lopulta olla erittäin onnistunut treeni kesän triathlon-kisoja ajatellen.

Nyt kevään juoksu- ja pyöräilytapahtumat ovat takana päin ja on aika siirtää keskittyminen triathloniin. Ensimmäinen koitos onkin vuorossa jo tulevana sunnuntaina, kun osallistun sprintti-matkalle Vanajanlinnan Finntriathlonissa.

Mukavaa kesän alkua kaikille lukijoille!

Olli Porola, kesäkuu 2015