Kisaraportti: Ideapark-juoksu 2015

Ideapark-juoksu meni suorastaan loistavasti! Puolimaratonin ennätykseni parani enemmän kuin osasin kuvitellakaan, vaikka suorastaan hyytävän kylmäksi äitynyt keli yrittikin kangistaa menoa parhaansa mukaan. Lämpöasteita oli n. 5 ja siihen päälle vielä kova tuuli, jonka vaikutuksen kännykkäni sääsovellus kertoi n. 30 minuuttia ennen lähtöä: ”Tuntuu kuin +1 astetta”.

Tuuli puhalsi lounaan/lännen suunnasta, joten reitin ensimmäisen puoliskon aikana mäkien lisäksi vastassa oli oikein kunnon puhuri. Ajattelin tilanteen ennen lähtöä kuitenkin positiivisesti: ainakin loppupuoliskolla olisi sitten tiedossa kevyempää menoa.

Surkeasta kelistä huolimatta päätin pitää tavoitteeni ennallaan ja lähdin tähtäämään alle 1.40:n loppuaikaan, mikä tarkoitti n. 4:40-kilometrivauhtia. Juoksin ensimmäisen kilometrin lähes nenä kiinni kellossa, jotta sain seurattua vauhtiani tarkasti ja estettyä liian kovan alkuvauhdin, sekä opetettua keholleni, että miltä päivän matkavauhdin pitäisi tuntua. Onnistuin suunnitelmassani: ensimmäinen kilometri meni ajassa 4:34.

Reitin ensimmäinen puolisko oli lähes jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ja välillä kovaan vastatuuleen puskemista, joten vauhti heittelehti aika paljon. Lisäksi huomasin, että kovan treeniviikon jäljiltä reidet olivat tyhjät, mikä tuntui etenkin ylämäkien voimajuoksussa. Sen sijaan tasaisella ja alamäissä rullasi ihan kivasti. Keskityinkin lähinnä seuraamaan sykettäni ja pitämään sen turvallisesti anaerobisen kynnyksen alapuolella. Lisäksi pyrin jatkuvasti hakeutumaan isompiin porukoihin, joissa pääsin välillä edes hieman tuulelta suojaan.

Noin puolimatkassa alkoi sitten mäkien ja vastatuulen puolesta helpottamaan. Siinä kohtaa olisi tehnyt mieli antaa lisää kaasua, mutta pidättelin vielä ja jatkoin hieman alle 4:40:n kilometrivauhtia. Tarkoituksenani oli kuitenkin pystyä loppuun asti nousevaan vauhtiin. Ja toisaalta reitin toinen puolisko oli minulle vierasta maastoa, joten en tiennyt tarkalleen, mitä edessä oli tulossa. Ja vielä kolmanneksi, tarkoituksenani ei ollut vetää itseäni kisassa ihan loppuun, sillä heti maanantaina alkaisi taas tosi kova treeniviikko. Päätinkin, että mikäli voimia olisi jäljellä, niin lisäisin vauhtia vasta viimeisen viiden kilometrin aikana.

Kilometrit välillä 10-15 menivätkin vauhtia ylläpitäessä ja kisan kulusta nauttiessa. Olimme ennen juoksua sopineet treenikaverini kanssa, että pyrkisimme juoksemaan suunnilleen samaa vauhtia, sillä aikatavoite oli molemmilla sama. Pysyimmekin mukavasti lähituntumalla koko juoksun ajan.

Noin viidentoista kilometrin kohdalla kaverini käänsi omaa turboruuviaan laittamalla korvanapit korviinsa ja musiikin soimaan. Juuri samaan aikaan tuli vastaan reitin toisen puoliskon kovin ylämäki. Ylämäet eivät kulkeneet itseltäni edelleenkään ja meinasin siinä kohtaa pudota kaverin kyydistä. Sain onneksi sinniteltyä mukana. Syke piti kuitenkin nostaa väliaikaisesti punaiselle.

Kisoissa näitä hetkiä tulee välillä vastaan, että hetkellisesti täytyy mennä kovempaa, jotta pysyy hyvässä porukassa mukana. Kyseisiä tilanteita on hyvä testailla myös treeneissä ja vetää silloin tällöin pitkienkin lenkkien sisällä lyhyempiä pätkiä kovempaa.

Muistaakseni heti mäen päällä oli huoltopaikka, jossa otin hörpyn urheilujuomaa, kävelin muutaman ripeän askeleen ja aloin rullaamaan mäkeä alas. Sen jälkeen jaloissa alkoi tuntumaan jälleen paremmalta ja aloin vähitellen aloittelemaan vauhdin kiristämistä.

Hengityselimistö oli pelannut koko matkan ajan erittäin hyvin ja 3-4 kilometriä ennen loppua tiesin, että jalatkin tulisivat kestämään, joten uskalsin nostaa vauhdin aivan anaerobisen kynnyksen tuntumaan. Lopussa reitti kääntyi muutamaan kertaan vielä vasten kovaa tuulta, jolloin vauhti tippui, mutta muuten sain lopussa pidettyä yllä n. 4:15:n kilometrivauhtia. Viimeisten kilometrien aikana selkiä tuli vastaan jonkin verran, mikä helpottaa aina loppukirin vetämistä.

Juoksin maaliin ajassa 1.35.43, eli puolimaratonin ennätykseni kahden vuoden takaa parani 13 minuuttia ja tavoiteaikanikin alittui lähes viidellä minuutilla! Maalissa oli pakko vähän tuuletta – tuntui sen verran hyvältä! 🙂

Juoksu onnistui taktisesti erinomaisesti. Juoksin alussa tasaisella rasituksella ja pystyin lopussa nostamaan vauhtia. Jaloistani oli paras terä kateissa, mikä olikin odotettua kovan treeniviikon jäljiltä. Onnistuin myös pidättelemään vauhtiani sen verran, etten ulosmitannut ihan kaikkia voimiani, sillä tällä viikolla pitää jaksaa vetää taas kova treeniviikko. Oheisessa taulukossa vauhdit ja keskisykkeet kilometreittäin.

Screen Shot 05-11-15 at 02.16 PM

Kisa kertoi, että alkuvuoden panostaminen juoksukunnon kohottamiseen on tuottanut hyvää tulosta. Seuraavaksi kohdistan tähtäimen Pirkan Pyöräilyyn, johon on aikaa vajaa kuukausi. Heti tämän viikon ohjelmassani onkin tiedossa pyöräilyn tehokuuri.

– Olli Porola, toukokuu 2015

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen tuore liikunta- ja hyvinvointialan startup-yrittäjä, valmentaja ja pian valmistuva lisensoitu Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme: optimacoaching.fi ja optimatriathlon.fi
Olli Porola

4 vastausta artikkeliin ”Kisaraportti: Ideapark-juoksu 2015”

  1. Upea suoritus; kuin oppikirjasta ja hankalissa olosuhteissa vielä. Onnittelut ennätyksestä. Juoksin vuosi sitten oman ennätykseni samalle minuuttiluvulle kuin sinulla nyt.

  2. Kiitos. Loppukesästä on tarkoitus vielä kokeilla puolimaratonin vauhtia kevyemmällä reitillä ja toivottavasti paremmassa säässä. Nyt keskittyminen siirtyy pyöräilyn kautta triathloniin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.