Vinkkejä oman elämän uudistamiseen

Tänään saatiin Suomeenkin ensimmäinen oikeasti keväinen päivä ja sen myötä aivan loistava ilma vuoden ensimmäiselle maantiepyörälenkilleni. Pitkien lenkkien aikana uppoudun usein syvälle omiin ajatuksiini. Niiden tuloksena tämän kertainen blogi-tekstini, joka sisältää pohdintaa oman elämän uudistamisesta ja elämänhallinnasta.

Edellisessä blogi-kirjoituksessani (www.olliporola.fi/2015/03/harjoitusmaarien-kasvattaminen-4-tarkeaa-huomioitavaa-asiaa/) kerroin, mitä minun on pitänyt huomioida fyysisen harjoittelun kannalta, kun nostin treenimäärät jo yli 15 tuntiin. Tällä kertaa käsittelen asiaa eri kantilta ja kerron ajatuksiani liittyen siihen peruskysymykseen, että miten ihmeessä työssäkäyvä, kahden lapsen isä saa ylipäänsä mahdutettua suuret treenimäärät normaalin arkielämän sekaan.

Voin myöntää, että vielä vuosi sitten se olisikin tuntunut täysin mahdottomalta ajatukselta. Tuolloin jo 8-10 treenitunnin viikot tuntuivat vaikeilta mahduttaa kalenteriin. Itse asiassa muutamia vuosia sitten jo 4-5 tunnin treeniviikot eivät meinanneet onnistua (mukamas) kiireisen arjen keskellä.

En kuitenkaan tässä kirjoituksessani keskity varsinaisten treenituntien aikatauluttamiseen, vaan haluan nostaa esille vielä tärkeämmän asian. Asian, joka on luonut elämääni sekä fyysistä että henkistä tilaa sille, että harjoittelumäärien lisääminen on ollut ylipäänsä mahdollista. Tämä siitä syystä, että näinkin suuri muutos ei onnistu pelkästään sillä, että yrittää mahduttaa uudet asiat vanhojen rinnalle, vaan se vaatii omien tapojen uudelleenohjelmointia laajemminkin.

***

Tarve muutokselle

Mennään ajassa n. vuosi taakse päin. Tuolloin aloin ottamaan etäisyyttä omaan tilanteeseeni ja ajattelemaan arkielämääni kriittisen analyyttisesti, ikään kuin ulkopuolisen silmin katsottuna. Toisaalta samalla pyrkien myös ymmärtämään entistä syvemmin omaa persoonaani ja sitä, mitkä asiat ovat elämässäni ihan oikeasti tärkeitä.

Oman elämän kriittinen tarkasteleminen loi minulle ymmärryksen, etten ollut tyytyväinen silloiseen tilanteeseeni. Halusin tehdä asioita paremmin. Halusin enemmän aikaa uusien asioiden oppimiselle. Halusin päästä lähemmäksi unelmiani. Halusin elää yksinkertaisempaa, mutta samalla rikkaampaa ja elämyksellisempää elämää.

Onnistuin tunnistamaan muutamia ihan konkreettisia asioita, joiden tekemiseen halusin löytää enemmän aikaa. Samalla jostain vanhasta piti ja pitää edelleenkin pystyä luopumaan. Olenkin tietoisesti ja erittäin kriittisesti alkanut karsimaan elämästäni kaiken turhan ja keskittymään vain niihin muutamaan tärkeimpään asiaan, jotka oikeasti luovat eniten onnellisuutta minun ja perheeni elämään nyt ja tulevaisuudessa.

Käydään läpi muutamia esimerkkejä:

Ensimmäisenä esimerkkinä on triathlon-harrastukseni ja urheilullinen elämäntapa ylipäänsä. Kuten jo viime syksynä kerroin (www.olliporola.fi/2014/08/miten-loysin-kestavyysurheilun/), on urheilu ollut aina erittäin tärkeä osa omaa elämääni ja nyt triathlon-harrastus on imaissut minut erittäin syvälle sisäänsä ja luo minulle todella suuria onnistumisen ja onnellisuuden tunteita jatkuvasti. Ja mikä tärkeintä, se luo erinomaisen motivaation lähteen terveellisten elämäntapojen ylläpitämiselle.

Toinen esimerkki on kiinnostukseni ravitsemusta kohtaan. Senkin osalta olen nyt alkanut ottamaan ensimmäisiä konkreettisia askeleita. Kerron niistä enemmän myöhemmin, mikäli asiat etenevät oikeaan suuntaan.

Kolmas esimerkki on vaikkapa nämä omat nettisivut, joiden tekemistä olin suunnitellut pitkään, mutta jolle en ollut mukamas koskaan löytänyt tarpeeksi aikaa. Kummallista, että sitä aikaa alkoi löytymään, kunhan vaan laitoin asioita tärkeysjärjestykseen.

Neljäs esimerkki on laadukkaan ajan viettäminen ja yhteisten elämysten hankkiminen vaimon ja lasten kanssa.

Muutamia muitakin isoja unelmia listalta löytyy, mutta niistä ei vielä sen enempää.

Karsittavien asioiden listalta löytyy esimerkiksi peruttuja lehtitilauksia, peruttuja maksu-TV-kanavia ja keskeytettyjä muita harrastuksia. Lisäksi talon remontointi ja pihan uudistaminen on pistetty toistaiseksi tauolle ja niiden osalta on mietinnässä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Paljon on muitakin asioita, joista on tullut säästettyä aikaa, mutta monia niistä on vaikeaa edes muistaa. Ehkä jo se kertoo hyvin siitä, että aiemmin aikaa on tullut kulutettua paljon kaikenlaiseen turhaan.

Yksi teemasana omalla kohdallani on ollut tarkoituksenmukaisuus. Eli sen sijaan, että vain viettäisin aikaa jonkin päämäärättömän tekemisen parissa, niin haluan, että tekemisellä on joku tarkoitus – joko juuri tällä hetkellä, tai siten, että se vie kohti jotain suurempaa päämäärää.

Tämä on vaatinut paljon priorisointia ja asioiden kriittistä tarkastelua sekä luopumistakin, mutta olen jo tähän asti tehtyihin muutoksiin erittäin tyytyväinen. Vaikka päivät ovatkin nykyään täynnä ohjelmaa, niin elämäni tuntuu selkeämmältä ja myös onnellisemmalta, kun keskityn vain muutamaan oikeasti itselleni tärkeimpään asiaan ja, kun tuntuu siltä, että elämäni oikeasti etenee oikeaan suuntaan monellakin osa-alueella.

***

Uusien tapojen opetteleminen

Kaikki nämä kuulostavat toki hienoilta ajatuksilta, mutta miksi niitä on niin älyttömän vaikeaa toteuttaa? Itsellänikin meni vuosikaupalla aikaa asioiden jahkailemiseen ennen kuin pystyin tekemään minkäänlaisia konkreettisia muutoksia. Miten jättimäisiltä tuntuvat muutokset pitäisi oikein pystyä toteuttamaan?

Oma vastaukseni tähän on, että askel kerrallaan! Tärkeintä ei ole vain maalailla suuria ja hienoja pitkän tähtäimen suunnitelmia siitä, minkälaista haluaisin elämäni olevan joskus tulevaisuudessa. Usein tällaiset ajatukset tuntuvat liian kaukaisilta ja ylivoimaisilta toteuttaa. Ja on tavattoman helppo keksiä (teko)syitä sille, miksi niitä ei voi koskaan saavuttaa.

Esimerkiksi itseäni triathlon kiehtoi jo useita vuosia sitten, mutta tekosyynä sille, etten voinut sitä harrastaa, oli se, etten osannut uida ollenkaan ja suorastaan pelkäsin vettä.

Lopulta pääsin tavoitteen saavuttamisessa alkuun sillä, etten enää ajatellut täyden matkan triathloniin kuuluvaa 3,8 km:n uintimatkaa, enkä edes sprinttimatkan 750 metrin uintia, enkä sitä kuinka mahdottomalta ajatukselta niiden suorittaminen tuntui. Sen sijaan avasin tietokoneen ja katsoin Internetistä, että mistä löytyy seuraava aikuisten krooliuintikurssi ja ilmoittauduin sinne. Niin yksinkertaisen asian toteuttamatta jättämiseksi minulta ei löytynytkään enää yhtään hyvää tekosyytä.

Eli on tärkeää pilkkoa omat unelmat ja tavoitteet tarpeeksi pieniin osiin ja ottaa se ensimmäinen askel jo tänään! Ilman ensimmäistä askelta yksikään hienoista unelmista ei toteudu koskaan.

Toki, vaikka matka omaan tavoitteeseen olisi pilkottu kuinka pieniin osiin tahansa, niin ensimmäisen askeleen ottaminen on aina vaikea. Itselleni uintikurssille meno jännitti enemmän kuin mikään muu asia pitkään aikaan. Mistä tämä johtuu?

Ihminen tykkää oleskella omalla mukavuusalueellaan ja elää turvallisesti omien tuttujen tapojensa mukaan. Omia opittuja tapoja on tavattoman helppo noudattaa päivästä ja vuodesta toiseen. Mutta, mikäli oikeasti haluaa muutoksia elämäänsä, niin juuri näitä päivittäisiä tutun turvallisia tapoja on pakko alkaa muuttamaan. Jos haluaa päästä perille uuteen paikkaan, niin jossain vaiheessa pitää kääntyä pois tutulta reitiltä.

Omista tavoista luopuminen vaatii kuitenkin oman identiteetin kyseenalaistamista. Pitää onnistua luopumaan jostain tärkeältä tuntuvasta asiasta. Etenkin aluksi on erittäin vaikeaa pystyä vakuuttamaan itsensä siitä, että kaikkea sitä ei tarvitsekaan tehdä, mitä aiemmin on pitänyt joko velvollisuutena, tärkeänä osana omaa persoonaa tai muuten vain välttämättömänä oman elämän palasena.

Ja vaikka vanhoista tutuista tavoista luopuminen jotenkin onnistuisikin, niin uusien vieraiden tapojen opetteleminen se vasta kauhistuttavalta tuntuukin! Tilanteessa on kuitenkin eräs lohduttava asia: kunhan alun taistelun jälkeen uudet tavat muuttuvat omiksi tutuiksi tavoiksi, niin hyvinkin nopeasti ne alkavat tuntumaan aivan yhtä luontevilta ja turvallisilta kuin vanhatkin tavat.

Esimerkiksi uiminen oli minulle koko aiemman elämäni ajan suuri mörkö, mutta nykyään uimahallit tuntuvat kotoisilta paikoilta ja veden syleilyyn pulahtaminen tuntuu suorastaan rauhoittavalta. Kuluneen talven aikana viikon kolme säännöllistä uintikertaa ovat muodostuneet omaan uuteen identiteettiini kuuluvaksi tutuksi tavaksi, jonka ylläpitäminen on helppoa ja vaivatonta.

Mikäli oma elämäsi tuntuu vain kiitävän ohi ja matka kohti omia unelmiasi polkee paikallaan, niin kannattaa pysähtyä, ottaa etäisyyttä tilanteeseen ja ihan rehellisesti tarkastella, että mihin se oma aika oikein kuluu. Kannattaa ottaa ne pelottavilta tuntuvat ensimmäiset askeleet uusien tapojen luomiseksi ja oman elämän uudistamiseksi. Ajan myötä tiedossa on isojakin palkintoja, kun omien unelmien saavuttaminen muuttuukin vähitellen realistiseksi.

Hauskaa kevättä ja treeni-intoa! Toivottavasti pyöräilykelit pysyvät hyvinä!

WP_20150411_08_49_18_Pro

Olli Porola, huhtikuu 2015

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä, triathlonvalmentaja, fysiikkavalmentaja ja Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme www.optimacoaching.fi tai ota yhteyttä olli.porola@optimacoaching.fi
Olli Porola

Latest posts by Olli Porola (see all)

Yksi vastaus artikkeliin ”Vinkkejä oman elämän uudistamiseen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.