Pirkan Hölkkä 2014

Viime sunnuntaina Pirkan Hölkässä sain kokea lyhyen kestävyysurheilu-urani onnistuneimman suorituksen. Samalla sukelsin yhä syvemmälle tähän kiehtovaan maailmaan, jossa pääsen kokemaan isoja onnistumisen tunteita, vaikka oma absoluuttinen tasoni onkin kaukana kärkivauhdista.

Aiemmissa kestävyysurheilutapahtumissa ongelmanani on ollut liian kovavauhtinen aloitus ja vauhdin hidastuminen loppua kohden. Pahin hyytyminen tapahtui kesällä Joroisten Finntriathlonissa. Sama ei saisi mielellään toistua enää ensi vuonna.

Asetinkin itselleni ensi kesää ajatellen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi vauhdinjaon opiskelun. Tänä syksynä olen jo pyrkinyt tekemään kaikki harjoitukseni loppua kohti nousevilla tehoilla. Pirkan Hölkkä, eli 33 kilometrin mittainen Valkeakoskelta Tampereelle pääosin maastossa juostava/käveltävä kuntotapahtuma olikin erinomainen mahdollisuus päästä testaamaan opiskeltuja asioita oikeassa kisatilanteessa jo tämän vuoden aikana.

Viime vuonna osallistuin Pirkan Hölkkään ensimmäistä kertaa. Selvitin rankan reitin tuolloin aikaan 3h 13min. Muistan, että lopun isot mäet ja viimeiset kilometrit ylipäänsä olivat minulle tosi raskaita ja hitaita. Porukkaa lappasi tuolloin ohi oikealta ja vasemmalta. Tällä kertaa osasin varautua paremmin reitin rankkuuteen ja tein kisasuunnitelman, jossa tarkoituksenani oli malttaa pitää vauhti sopivan rauhallisena ensimmäiset 22 kilometriä ja sitten viimeiset 11 kilometriä juosta kiihtyvällä vauhdilla maaliin asti.

Suunnitelmani onnistui täydellisesti! Kilometrikyltit vain vilistivät silmissäni, kun etenin mukavan rentoa vauhtia kauniin syksyisellä reitillä. Seurasin säännöllisesti sykettäni ja kilometriaikojani ja maltoin pitää menohalut kurissa, vaikka alkukankeuden kaikottua n. 5 km:n jälkeen jalat olisivat mielellään lähteneet viemään kovempaa vauhtia kohti Tamperetta.

Huoltopisteitä oli n. viiden kilometrin välein. Hoidin nekin ennakkoon suunnittelemallani tavalla, eli otin muutaman kävelyaskeleen, mikä antoi pienen lepohetken juoksulihaksille. Samalla otin järjestäjän tarjoamaa urheilujuomaa/suolakurkkuja. Ja sitten taas ripeästi takaisin totuttuun juoksurytmiin.

Kun ohitin 22 km:n kyltin, niin annoin itselleni luvan lisätä vauhtia. Tuntui kertakaikkiaan mahtavalta kiristää vauhtiruuvia, kun jaloissa ja koko kropassa tuntui niin hyvältä! Matkan aikana tutuiksi tulleet seuralaiset tippuivat kyydistä ja selkiä alkoi tulla vastaan. Muistin hyvin aiempien kisojeni taistelut, kun lopussa vauhtini vaan hyytyi ja muut pyyhälsivät ohi. Tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen.

Oli suorastaan nautinnollista, kun jaloissa riitti voimia ja jaksoin ylläpitää hyvää juoksuasentoa ja ripeää askelrytmiä. Reitin loppuvaiheen nyppylät tuntuivat tällä kertaa huomattavasti matalammilta kuin vuosi sitten. Pystyin vielä ottamaan n. 2 kilometrin mittaisen pitkän loppukirin ja juoksemaan vauhdikkaasti maaliin asti.

Loppuaikani oli 3h 10min, eli sekin parani viime vuoteen verrattuna, vaikka en varsinaisesti mitään aikatavoitetta ollut tällä kertaa asettanutkaan. Myös keskisyke oli matalampi kuin viime vuonna: 160 vrt. 163. Mutta mikä tärkeintä, vauhdinjako onnistui täydellisesti ja juoksu tuntui loppuun asti tosi vahvalta. Maalissa oli sellainen olo, että olisin voinut juosta vielä pidempäänkin.

Tämä juoksu aloitti tietyllä tavalla uuden luvun kestävyysurheiluharrastuksessani. Aiemmat suoritukset ovat olleet ”nollat taulussa” suorittamista alussa liian kovaa ja lopussa sen mitä jaksaa. Nyt suoritukseen tuli mukaan aivan uusi ulottuvuus, eli taktiikka ja sen noudattamiseen keskittyminen kisan aikana. Se lisäsi huomattavasti suorituksen mielekkyyttä. En oikein osaa vielä edes pukea sanoiksi kyseistä tunnetta, mutta jollain tavalla koin nyt kestävyysurheilusuorituksen ensimmäistä kertaa fyysisen ja psyykkisen taistelun lisäksi myös taktisena pelinä, josta nautin erittäin paljon.

Olli Porola

Olli Porola

Coach, Entrepreneur at Optima Coaching
Olen tuore liikunta- ja hyvinvointialan startup-yrittäjä, valmentaja ja pian valmistuva lisensoitu Personal Trainer. Tutustu tarjontaamme: optimacoaching.fi ja optimatriathlon.fi
Olli Porola

2 vastausta artikkeliin ”Pirkan Hölkkä 2014”

  1. Onneks olkoon 🙂 Hyvä että löyty uus vaihde ja ulottuvuus harrastukseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.